Petun menot 2022

Olen tämän tyylisen postauksen tehnyt aiemmin 2018, mutta siltä ajalta on paljon muuttunut joten päivitellääs nyt hieman tilastoja. Asutaan siis isohkolla täysihoitotallilla Jyväskylässä eli kuivikkeet, heinät, kaura ja kivennäinen tulee tallin puolesta, kaikki muut tallipaikkalainen hankkii itse. Tallivuokraan kuuluu laidun kesäisin, maneesin, kentän ja harjoitusradan vapaa käyttö.

Huomiona vallitsevan maailman tilanteen takia esimerkiksi rehujen hinnat nousi pari kertaa, joten suoraan tämän hetkisillä säkkihinnoilla ei saa lukuja täsmäämään. ”Onneksi” on kalenterin tyhjät sivut lähes täynnä perus kuluseurantaa, josta oli helppo nämä kaikki luntata.

Vaikka vuokraajat maksaa oikeaa rahaa käynneistään, ei ne näillä kuluilla kata kuin hyvällä mäihällä tallivuokran päivähinnan. 8)

Aloitellaan listaus suurimmasta kuluerästä:

Tallivuokrat: 5600€

Seuraavaksi otetaan muut huoltoon liittyvät, eli kengitykset yms.:

Hieronta: 240€

4 x (60€ / krt sis. laaserin)

Kengitys: 507€

95€ / krt peruskengitys (ei uusita mitään) x 3

111€ / krt (kengitys + 4 kpl kesäkenkiä) x2

Raspaukset, rokotukset ja madotukset: 119€

Petu rokotetaan kerran vuodessa (40€ / krt)

Raspataan normaalisti 2 krt vuodessa.

Valmennukset: 100€

Löydettiin uusi vasta lokakuussa ja nyt alkuun valmentaudutaan vaan kerran kuussa joten vähäiset oli valmennuskulut tänä vuonna 😀

Rehut: 274€

Tallin puolelta tulevaa kivennäistä pitäisi syöttää reilu tuplat Primaan nähden, sen takia meillä oma kivennäinen käytössä.

Optimal 28€ / säkki (6 kpl)

Pure Protein 28€ / säkki (2 kpl)

Prima 28€ / säkki (2 kpl)

Jatka lukemista ”Petun menot 2022”

Olohuoneen remontti part 1

Ja näin päästiin vihdoin remonttihommissa edes hieman eteenpäin. 7 vuotta asumista takana ja kolme vuotta odoteltu että saataisiin aikaiseksi aloittaa (tai että mä uskallan pistää tuumasta toimeen). Lapset lähti kuun taitteessa Tampereelle viikonlopun viettoon ja me Nikon kanssa sitten päädyttiin pyörähtämään Kodin Terran tyhjennysmyynneillä, josko sieltä löytyisi meille tykötarpeita seinän remonttia ajatellen. Löytyihän sieltä, tosin ei alkuperäisen värin mukainen, mutta tuo on jopa ehkä hieman kivempi noin kun on hieman tummempi.

Mutta aloitellaas siitä, mistä lähdettiin liikkeelle. Meillä oli semmoiset 70-luvun karvoja imevät tapetit, mistä ensimmäinen kerros revittiin jo silloin reilu 3 vuotta sitten pois, jolloin jäi vain tapetin ”pohja” jäljelle. Tämän alla oli kuitenkin vielä kolme muuta tapettikerrosta, pari kerrosta pinkopahvia ja kuitulevy (vastaa tarkoitukseltaan nykypäivän kipsilevyä), joten voin sanoa että hommaa oli pikkuisen. 😀

Pysäytyskuva videosta

Kun oltiin saatu noin puoli neliötä purettua, laitettiin koevedot maalilla seinään ja odotettiin aamuun että nähtiin, miltä väri näyttää luonnonvalossa. Kissathan oli mulla apuna koko ajan, Pikkarainen tuli olkapäille tarkastamaan pari kertaa että miten seinän purkaminen luonnistuu. Nöpö tyytyi tapittamaan mua tuolilta ja valittamaan sylittelyn puutteesta.

Oltiin aivan varmoja, että seinä on leveää lankkua, mutta sieltä putkahtikin vähän enemmän historian havinaa. Kyseessä on 40-50 luvulla käytettyjen kuljetusarkkujen päätylevyjä, aivan oikeasta reunasta löytyi polttomerkkaus missä oli RW 13ERÄ 1/42 50KG. Tämä oli todennäköisesti ollut sotien aikaan panosten kuljetuslaatikko.

Noin 2,5 vuorokautta siinä meni, että saatiin valmista. Käytiin vielä viime hetken löydöt tekemässä Terrassa eli nuo tikkaat joista tehtiin kirjahylly. Meillä kirjoja ei pursua nurkista, joten koettiin että oli oikein passeli käyttötarkoitus ja saatiin ne tuolta tv-tasolta pyörimästä johonkin siististi.

Tämän tultua valmiiksi totesin, että joku muu saa hoitaa loput kolme seinää, jotka olisi tarkoitus maalata vaaleiksi mutta vanhan ajan pintamateriaalit todennäköisesti korvataan kipsilevyllä tai muulla vastaavalla vaikka kuinka haluaisinkin kunnioittaa vanhaa.

Takaisin perusteiden äärelle

Että tänään oli jännä päivä. Meillä oli nimittäin melkein kolmen vuoden tauon jälkeen kouluvalmennus ja kaiken lisäksi mulle uuden valmentajan silmän alla! Voin sanoa, että kun on itsekseen paiskinut menemään pidemmän aikaa tai lähinnä tavoitteellisesti puskaillen, tuli tämä enemmän kuin tarpeeseen. Lähtökohtahan oli meillä tähän hyvinkin järkevä, oon ollut reilun viikon kuumeessa, pari päivää tosin jo kuumeettomana ja nippanappa lämmöillä. Joku muuhan olisi varmaan siirtänyt, mutta mun pitää tehdä heti tai alan keksimään itselleni tekosyitä luistaa. Mutta mennään asiaan!

Alkuun käytiin läpi että mikä meidän tilanne on, ongelmakohdat jne. Petu on laitumelta tulon jälkeen ollut turhan raskas edestä ja todella hidas pohkeelle. Mun kanssa se on tässä syksyn mittaan alkanut hyvin liikkumaan pohkeesta, mutta vuokraajien kanssa on mennyt taistelemiseksi että liikutaanko vaiko ei. Halusin myös tehotarkastuksen omaan istuntaan, kun on tuntunut että pyörin satulassa koko ajan kuin hyrrä. Olin ennen selkäännousua lyhentänyt kokeeksi jalustinhihnoja yhdellä reiällä, kun aiemmalla mitalla on tuntunut että on liian levoton jalka enkä saa pohjetta tulemaan kunnolla lähelle.

Jalka ja katse karkaa.
10.10.2022

Mun istunnassa ongelmana oli nouseva vasen hartia ja katseen valuminen hitusen liian alas. Petun kohdalla oli enemmän korjattavaa, mutta ei mitään kauhean isoja juttuja. Nyt kun se on ollut oudossa mummo-moodissa, niin haluttiin että pehmenee koko kehosta. Aloitettiin ensin sillä, että näytin ravissa minkälainen liike on ja sitten alettiin käynnissä työskentelemään ympyrällä hyödyntäen volttia. Huomiot tähän ja lisäksi myös osittain ravitehtävään:

  • Käyntiin vauhtia. Ei jäädä röhnöttämään lavoille raskaana, vaan kevyt tuntuma vaikka olisi minkä mittainen ohja tahansa. Helpottaa kummasti muita tehtäviä, kun moottori on alusta asti käynnissä.
  • Taipuminen rehellisesti läpi! Heti kun reagoi, vapautetaan paine.
  • Ei paineisteta. Nopea napnap ja sitten jalka rauhoittuu. Jos alkaa kyttäilemään tai kekkuloi päänsä kanssa, taas jalka ja taivuttelua. Paine pois kun tekee mitä pyydetään.

Ravissa tehtiin samaa tehtävää, tärkein oli ettei painele tuhatta ja sataa apuja vastaan, vaan tulee mun kanssa tekemään yhdessä. Vielä on voimaton takaosa ja tasapaino vähän hukassa mikä näkyi siinä, että kun kulkee koko kropan läpi kunnolla, tiputti käyntiin. Mutta näistä oppii, Petu ainakin yritti kovasti koko ajan vaikka selkeästi oli vaikeaa paikoitellen.

Rautakanki kuskina mutta Petu silti yrittää parhaansa aina.
10.10.2022

Laukan suhteen ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. 😀 Petu teki ja toimi kivasti. Oikea kierros on jostain syystä nyt munkin kanssa vaikea, otettiin hetkeksi raippa vaan oleilemaan käteen ja kummasti tuli vauhtia sekä reaktiivisuutta. Parin noston jälkeen jätin kokonaan pois, kun tuntui että multa lähtee kontrolli siihen että missä, miten ja milloin nostetaan. Pari kertaa posotti apuja vastaan jäätävää kyytiä, mutta kyllä se sieltä sitten rauhottui kun jaksoi itse vaan muistutella että ei vauhti korjaa ongelmia ja että mä sanon kun laukkaaminen riittää. Palataan taas nostoihin ja siirtyminen ravin kautta käyntiin heti kun menee hyvin. Näin saadaan ponnistusvoimaa takaosaan, mikä auttaa osaltaan myös siihen raviinkin. Ravissa myös nopeita siirtymiä ja mahdollisimman paljon kaarevia linjoja, jotta Petulle tulisi tekemistä eikä lähtisi ennakoimaan. Tykkää nimittäin suoralle kiihdytellä. 😀

Vuosi

Vuoden ajan Petun papereissa on lukenut mun nimi. Siltikään se ei tunnu mitenkään erityiseltä. Kauan aikoinaan haaveilin omasta hevosesta, mutta jotenkin en koe isompaa onnea siitä että nimi on paperissa. Älkää ymmärtäkö väärin, tottakai tuo hevonen on mulle hyvin rakas ja tärkeä – elämäni hevonen. Mutta kun olet hoitanut ja huolehtinut 5,5 vuotta kuin omanasi, ei se yksi paperi siinä paljoa enää vaikuta. Ainoastaan sen verran että kaikki päätökset ja kulut on täysin mun vastuulla.

En missään nimessä vaihtaisi tätä vuotta mihinkään, mutta jotenkin sitä enemmän pitää arvossaan joka vuoden maaliskuuta, kun silloin meidän matka alkoi. Tätä tunnetta voisi varmaankin kuvailla hyvin avioliitolla. Jos on todella pitkä parisuhde takana, on avioliitto periaatteessa vain paperin pala – ei se rakkaus sieltä katoa tai muutu, ainoastaan viranomaisten ja ihmisten silmissä status muuttuu. Niinkuin musta tuli hevosen omistaja ylläpitäjän sijaan. Rakas se silti on, eikä tule lähtemään multa minnekään ennen kun meidän aika tulee täyteen. Ja sen päättää kohtalo.

© Niko

Toivottavasti meidän yhteinen tie jatkuu vielä vuosia! Mulla olisi niin paljon suunnitelmia tuon introvertin hevosen suhteen, etten edes tiedä niitä kaikkia vielä. Tärkein suunnitelma ja tavoite on, että hevonen pysyy terveenä eikä mitään vakavempaa tapahtuisi. Eli päivä kerrallaan ja nautitaan jokaisesta hetkestä.

Jokainen päivä on onnellinen, kuhan Petu on rinnalla.

Miten Petun lihaksia hoidetaan?

Petun lihashuollosta toivottiin juttua ja nyt on itsellä vihdoista viimein sellainen olo, että jaksaa jopa ajatella. Tässä kun reipas kuukausi mennyt sairastellessa enempi vähempi, ei ole oikein kouluhommistakaan saanut kiinni. Mutta jospa nyt alkais pikkuhiljaa helpottamaan.

Petu hierotaan noin 3 kuukauden välein ammattilaisen toimesta, eli neljästi vuodessa. Meidän kohdalla käyntiin kuuluu perus hieronta, faskioiden läpikäynti ja laserointi ongelma-alueille. Meidän hieroja katsoo aina tilannekohtaisesti mitä tehdään, mutta Petulle faskiat on aina suht jumissa ja siitä selkeästi pitää, joten se on aina isossa roolissa. Muutoin mä hieron noin kerran kuukauteen, lähinnä lihasten läpikäynnin merkeissä ja ongelmakohtia sitten enemmän työstäen, myös sen vuoksi että osaan kertoa hierojalle omia havaintoja. Esimerkiksi kun etujalkaan tuli haava, meni koko lapa ihan jumiin kun ontui jalkaa. Sitä hierottiin ja venyteltiin noin joka kolmas päivä parin viikon ajan, jolloin liike aukeni ja lihasjumien aiheuttamat ontumat loppui.

Petun isoimmat ongelmakohdat on paljolti ollut selässä, niskassa ja kaulassa. Nyt kun on kiinnitetty huomiota liikkumistapaan, monipuolistettu entisestään ja vaihdettiin vuosi sitten koulusatula (lisäksi hommasin pidemmän vyön) ja fiksattiin molemmat satulat alkuvuodesta, on selkäjumit helpottanut ja koko hevonen on suoristunut. Viimeisimmässä hieronnassa oli niska, kaula ja lanneselkä jumissa. Takajalan tukilihakset oli hyvässä jamassa, tasavahvat molemmilta puolilta mutta vasemmalla lanneselässä oli selkeämpi aristava kohta, minkä vuoksi päädyttiin hermopinteeseen. Hevosen ehdoilla toteutetulla liikkumisella ja loimittamisella on lähtenyt helpottamaan, rajuja oireita tulee vain silloin, kun Petu liikkuu pää taivaissa ja selkä niin notkolla että maha melkein osuu maahan. Onneksi tätä ei juurikaan tee, oikeastaan lähinnä vain uusien kanssa. Kaula ja selkä on saanut kuulemma lihasta ensimmäisen kerran jälkeen eli suunta on oikea. Viime kerralla otti myös hyvin hoidon vastaan, aiemmin on ollut vähän hapan ja vastahakoinen mitä on kyllä aina uusien ihmisten kanssa etenkin jos jostain kiristää tai muuten rassaa.

Tässä alla on video ennen edellistä hierontaa joka oli syyskuussa. Nyt kun tilanne on aika hyvin jo ohi niin viitsii laittaa, kun oire on sellainen ettei sitä kovin helposti selitetä ja helposti aiheutti kauhistelua. Pieni pohjustus kuitenkin ensin, eli lue ja sisäistä. Katso vasta sitten. Video on näytetty eläinlääkärille ja hierojalle. Myös kengittäjä tiesi vammasta ja oireesta jotta pystyi ottamaan tämän huomioon tähän kengitysväliin. Marraskuussa katsotaan uudelleen minkälaisella kengityksellä jatketaan. Ennen videon kuvaamista oltiin tehty perus maastakäsittelyä (mentiin esim lakanan päältä yms) ja liikuttiin vain käynnissä. Missään vaiheessa Petun ei ollut pakko liikkua ja videon loputtua vietiin pallo talteen ja painuttiin talliin hoitamaan jalkaa. Voi järkyttää, vaiva näyttää pahemmalta mitä oikeasti oli.

Jos katsot äänillä, niin kehu tulee siitä, että pallo on ollut Petun mielestä hyvin pelottava ja oli nyt ensimmäinen kerta kun meni itsenäisesti tekemään tuttavuutta. 🙂