Miten Petun lihaksia hoidetaan?

Petun lihashuollosta toivottiin juttua ja nyt on itsellä vihdoista viimein sellainen olo, että jaksaa jopa ajatella. Tässä kun reipas kuukausi mennyt sairastellessa enempi vähempi, ei ole oikein kouluhommistakaan saanut kiinni. Mutta jospa nyt alkais pikkuhiljaa helpottamaan.

Petu hierotaan noin 3 kuukauden välein ammattilaisen toimesta, eli neljästi vuodessa. Meidän kohdalla käyntiin kuuluu perus hieronta, faskioiden läpikäynti ja laserointi ongelma-alueille. Meidän hieroja katsoo aina tilannekohtaisesti mitä tehdään, mutta Petulle faskiat on aina suht jumissa ja siitä selkeästi pitää, joten se on aina isossa roolissa. Muutoin mä hieron noin kerran kuukauteen, lähinnä lihasten läpikäynnin merkeissä ja ongelmakohtia sitten enemmän työstäen, myös sen vuoksi että osaan kertoa hierojalle omia havaintoja. Esimerkiksi kun etujalkaan tuli haava, meni koko lapa ihan jumiin kun ontui jalkaa. Sitä hierottiin ja venyteltiin noin joka kolmas päivä parin viikon ajan, jolloin liike aukeni ja lihasjumien aiheuttamat ontumat loppui.

Petun isoimmat ongelmakohdat on paljolti ollut selässä, niskassa ja kaulassa. Nyt kun on kiinnitetty huomiota liikkumistapaan, monipuolistettu entisestään ja vaihdettiin vuosi sitten koulusatula (lisäksi hommasin pidemmän vyön) ja fiksattiin molemmat satulat alkuvuodesta, on selkäjumit helpottanut ja koko hevonen on suoristunut. Viimeisimmässä hieronnassa oli niska, kaula ja lanneselkä jumissa. Takajalan tukilihakset oli hyvässä jamassa, tasavahvat molemmilta puolilta mutta vasemmalla lanneselässä oli selkeämpi aristava kohta, minkä vuoksi päädyttiin hermopinteeseen. Hevosen ehdoilla toteutetulla liikkumisella ja loimittamisella on lähtenyt helpottamaan, rajuja oireita tulee vain silloin, kun Petu liikkuu pää taivaissa ja selkä niin notkolla että maha melkein osuu maahan. Onneksi tätä ei juurikaan tee, oikeastaan lähinnä vain uusien kanssa. Kaula ja selkä on saanut kuulemma lihasta ensimmäisen kerran jälkeen eli suunta on oikea. Viime kerralla otti myös hyvin hoidon vastaan, aiemmin on ollut vähän hapan ja vastahakoinen mitä on kyllä aina uusien ihmisten kanssa etenkin jos jostain kiristää tai muuten rassaa.

Tässä alla on video ennen edellistä hierontaa joka oli syyskuussa. Nyt kun tilanne on aika hyvin jo ohi niin viitsii laittaa, kun oire on sellainen ettei sitä kovin helposti selitetä ja helposti aiheutti kauhistelua. Pieni pohjustus kuitenkin ensin, eli lue ja sisäistä. Katso vasta sitten. Video on näytetty eläinlääkärille ja hierojalle. Myös kengittäjä tiesi vammasta ja oireesta jotta pystyi ottamaan tämän huomioon tähän kengitysväliin. Marraskuussa katsotaan uudelleen minkälaisella kengityksellä jatketaan. Ennen videon kuvaamista oltiin tehty perus maastakäsittelyä (mentiin esim lakanan päältä yms) ja liikuttiin vain käynnissä. Missään vaiheessa Petun ei ollut pakko liikkua ja videon loputtua vietiin pallo talteen ja painuttiin talliin hoitamaan jalkaa. Voi järkyttää, vaiva näyttää pahemmalta mitä oikeasti oli.

Jos katsot äänillä, niin kehu tulee siitä, että pallo on ollut Petun mielestä hyvin pelottava ja oli nyt ensimmäinen kerta kun meni itsenäisesti tekemään tuttavuutta. 🙂

Juoksuttamisesta sananen

Ihan ensimmäiseksi – kiitos kommenteista! Mulle on aina ollut jotenkin paljon helpompi kirjoittaa aiheista, mitkä kiinnostaa lukijoitakin joten nyt lukijan pyynnöstä hypätään juoksuttamiseen.

Mulle on jotenkin meidän alkuajoilta jäänyt tapa, että vapaiden jälkeen liikutaan maastakäsin. Vaikka ruuna on tasaantunut hyvin paljon ja on nykyään ihan ratsastettavissa vapaiden jälkeen, mutta jotenkin se on mukavampi ottaa maastakäsittelyyn. Saan käsityksen miten liikkuu, poni saa ilmaista riehumistarpeitaan herkemmin ilman, että ihmiset lentää kyydistä ja saa paremmin kuulolle. Tykkään nykyään enemmän ohjasajaa kuin suoraan juoksuttaa.

Tärkeintä juoksuttamisessa ja ylipäätänsä liikuttamisessa on saada Petu liikkumaan oikein. Se helposti jännittyy ja lähtee kiihyttelemään omin päin. Ohjasajaessa treenataan paljon tuntumaa, selästä on hyvin tarkka istunnasta jolloin tuntumaa ei helpolla meinaa hyväksyä ja menee selättömäksi. Ohjasajaessa ei tule painoapuja selkään lainkaan, jolloin saan jumpattua paremmin selkää ja takaosaa vahvemmaksi. Esimerkiksi Petun laukka on monipuolisen treenin myötä parantunut valovuoden näiden vuosien aikana. Kaikkiin askellajeihin on tullut säätövaraa selästä, kun ohjasajaessa ja nykyään myös liinassa pystyy kokoamaan liikkumistaan hyvin. Liinassa haetaan paljon ajatusta eteen alas, jotta oppii että voi liikkua myös nenä alhaalla eikä aina taivasta kohden selkä alhaalla.

Juoksutusapu on aina mahdollisimman löysällä, saa tarvittaessa nostettua pään taivaisiin jos haluaa mutta herkemmin hakee itse matalammaksi.

Petu ei ole mikään helpoin juoksutettava edelleenkään. Meidän alkuaikoina oli aivan mahdoton, otti lähdöt aina kun näki hetken olevan otollinen. Nykyään lähtee erityisesti ohjasajossa luikertelemaan jos en keskity 100%, eli on hyvin samanlainen kuin selästä – täytyy työstää koko ajan, muuten alkaa säikkyilemään ja tekee omia ratkaisuja mitkä ei ihmisen kannalta ole kovin mukavia. On tarkka ihmisen sijainnista eikä liiku jos ihminen kehollaan viestittää että seis mutta pyytää eteen.

Meidän uusin vuokraaja kokeili kerran Petun ohjasajoa ja totesi että miten se on niin vaikeaa mutta näyttää helpolta kun osaava tekee. Sitä se on, vaikeaa välillä. Väistöissä näkee hyvin oman osaamattomuuden vielä, jään hetkittäin hyvin paljon jälkeen ja silloin Petu turhautuu helposti, niinkuin selästäkin tehtäessä. Löysällä ohjalla on onneksi oppinut kulkemaan, kun yhdistetty kiitokseen ja lepohetkeen.

Olinko valmis omaan hevoseen?

Eräs somevaikuttaja sai hyvän kysymyksen instagramissa kysymystarraansa. Siinä joku seuraaja oli kysynyt jotakuinkin näin:

Koitko olevasi valmis omaan hevoseen?

Tämä kysymys sai miettimään asiaa. Kun Petteri tuli mulle liikutus-/vuokrahevoseksi silloin melkein 5 vuotta sitten, ei se juurikaan isoja tunteita sinällään herättänyt vaan enemmänkin ehkä se, että miten paljon meillä oli töitä tehtävänä. Kesäkuussa kun tuli ylläpitoon, silloin sen jotenkin tajusi. Olen vastuussa isosta eläimestä, olen aina vain hoitanut toisten (niitäkin kuin omaani, eli vaalien ja tarkoin) mutta nyt oli vastuuta ja paljon! Siinä eräänä heinäkuisena päivänä, kun tuntui että nyt meillä menee hyvin, palasin mielessäni sinne alkukevääseen. Kävin koko sen neljän kuukauden matkan ja pohdin että ei hitto, me ollaan ylitetty vasta yksi puro. Matka jatkui, vastoinkäymisiä, virheistä oppimisia ja onnistumisia. Onneksi ei mitään suurempaa tapahtunut, eikä ole vieläkään tapahtunut.

Naruriimulla ja koulutusköydellä työskentely tuli syksyllä meidän arkeen mukaan, on ollut helpottava työväline.

Tämän vuoden maaliskuussa meillä tulee yhteistä matkaa 5 vuotta täyteen. Se on todella pitkä aika ihmisen mittapuulla. Ollaan muutettu 3 kertaa tänä aikana ja nyt tuntuu että ollaan kotona. Vaikka Petterin auki olevia kintereitä katsoessa alkaa väkisinkin miettimään, että olisiko se kuitenkin onnellisempi pihatossa mutta toisaalta kun kyseessä on introvertti, rutiineista tarkka ja äärettömän herkkä hevonen, joka vaatii paljon tukea multa, en koe että kannattaisi lähteä suinpäin kohti suota vaan sen takia, että pihatot on mielletty nykypäivänä hevosten ainoaksi ja oikeaksi paikaksi. Petteri saa tarhata isossa tarhassa, sillä on kivat kaverit ympärillä ja saa levätä omassa yksiössään ilman, että naapurikarsinan tyyppi pääsee hänen tiluksilleen. Nykyisellä tallilla yö on suhteellisen lyhyt, mutta Petterille se ei ole tarpeeksi lyhyt. Tosin yleensä kuulemma ryskääminen alkaa juuri ennen aamutallia, eli todennäköisesti on tylsyyttä mitä kolistelee.

Mutta sitten alun kysymykseen. Koen, että kun Petteri tuli ylläpitoon sillon kesäkuussa 2017, olin valmis oppimaan uutta. En kokenut että olisin tiennyt kaikkea saati yhtään mitään, vaikka ravitallien kasvatti olenkin ja paljon esimerkiksi jalkavammoja hoitaneena ne oli tuttua kauraa. Olin kiinnostunut opettelemaan ja samalla kyseenalaistamaan ihmisiä, tietoa ja tapoja. Halusin ja haluan edelleen oppia enemmän, nykyäänhän mun ja Petterin touhut on pitkälti ohjasajoa ja maastakäsittelyä. Vaikka tykkään ratsastaa ja fiilistellä hyvin kulkevaa hevosta ja meidän yhteistyötä, on esimerkiksi ohjasajo siitä ihanaa kun tiedän etten häiritse toisen suoriutumista. Ja Petteri tykkää siitä todella paljon, toisin kun silloin meidän alkuaikoina.