Juoksuttamisesta sananen

Ihan ensimmäiseksi – kiitos kommenteista! Mulle on aina ollut jotenkin paljon helpompi kirjoittaa aiheista, mitkä kiinnostaa lukijoitakin joten nyt lukijan pyynnöstä hypätään juoksuttamiseen.

Mulle on jotenkin meidän alkuajoilta jäänyt tapa, että vapaiden jälkeen liikutaan maastakäsin. Vaikka ruuna on tasaantunut hyvin paljon ja on nykyään ihan ratsastettavissa vapaiden jälkeen, mutta jotenkin se on mukavampi ottaa maastakäsittelyyn. Saan käsityksen miten liikkuu, poni saa ilmaista riehumistarpeitaan herkemmin ilman, että ihmiset lentää kyydistä ja saa paremmin kuulolle. Tykkään nykyään enemmän ohjasajaa kuin suoraan juoksuttaa.

Tärkeintä juoksuttamisessa ja ylipäätänsä liikuttamisessa on saada Petu liikkumaan oikein. Se helposti jännittyy ja lähtee kiihyttelemään omin päin. Ohjasajaessa treenataan paljon tuntumaa, selästä on hyvin tarkka istunnasta jolloin tuntumaa ei helpolla meinaa hyväksyä ja menee selättömäksi. Ohjasajaessa ei tule painoapuja selkään lainkaan, jolloin saan jumpattua paremmin selkää ja takaosaa vahvemmaksi. Esimerkiksi Petun laukka on monipuolisen treenin myötä parantunut valovuoden näiden vuosien aikana. Kaikkiin askellajeihin on tullut säätövaraa selästä, kun ohjasajaessa ja nykyään myös liinassa pystyy kokoamaan liikkumistaan hyvin. Liinassa haetaan paljon ajatusta eteen alas, jotta oppii että voi liikkua myös nenä alhaalla eikä aina taivasta kohden selkä alhaalla.

Petu ei ole mikään helpoin juoksutettava edelleenkään. Meidän alkuaikoina oli aivan mahdoton, otti lähdöt aina kun näki hetken olevan otollinen. Nykyään lähtee erityisesti ohjasajossa luikertelemaan jos en keskity 100%, eli on hyvin samanlainen kuin selästä – täytyy työstää koko ajan, muuten alkaa säikkyilemään ja tekee omia ratkaisuja mitkä ei ihmisen kannalta ole kovin mukavia. On tarkka ihmisen sijainnista eikä liiku jos ihminen kehollaan viestittää että seis mutta pyytää eteen.

Meidän uusin vuokraaja kokeili kerran Petun ohjasajoa ja totesi että miten se on niin vaikeaa mutta näyttää helpolta kun osaava tekee. Sitä se on, vaikeaa välillä. Väistöissä näkee hyvin oman osaamattomuuden vielä, jään hetkittäin hyvin paljon jälkeen ja silloin Petu turhautuu helposti, niinkuin selästäkin tehtäessä. Löysällä ohjalla on onneksi oppinut kulkemaan, kun yhdistetty kiitokseen ja lepohetkeen.