liikunta

Kesäkuulumisia!

Ensimmäiseksi, ihanaa kun on aktiivisia kommentoijia. Kiitos siis teille!

Meillä laidunlomailu on sujunut ”pikku”haaveria (tästä lisää alempana) lukuunottamatta oikein mallikkaasti. Petu on kahdesti hyppinyt varakuskin kanssa, joista toisella kerralla ruuna päätti että kuski hyppää yksinään. Petu on koko ”esteuransa” aikana kieltänyt vain kolmella erillisellä kerralla, joten päädyttiin siihen lopputulemaan estekuskin kanssa että laidunkauden aloittaminen painoi vaan jaloissa. Jatkettiin seuraavalla kerralla samoista tehtävistä ja harjoittelivat jopa laukanvaihtoja. Petulla oli vaan intoa ja vauhtia tilanteeseen nähden hieman liikaa, joten hyvin lyhyesti treenatttiin vaihto-hommia ja jätettiin ajatus muhimaan. Petuhan on siitä hassu, että luonnostaan vaihtelee hyvin näppärästi laukat esim maastossa mutkaisella tiellä, ohjasajossa tämä onnistuu jo 80% kerroista mutta kuskin kanssa asia on vielä sen verran jännää, että etuosa vaihtaa ja takaosa jää kellumaan.

Petu on kyllä yksi maailman helpoin kengitettävä nykyisin 🙂

Itsekin olen jopa ehtinyt käymään ratsastamassa, pahimmat helleajat oltiin vaan ja huolehdettiin nesteytyksestä. Jonkin verran ohjasajoakin ollaan tehty, muutoin on liikkunut pitkäaikaisen vuokraajan kanssa sileällä. Kengityskin saatiin ajantasalle vaikka kengittäjälle olikin ehtinyt kertyä hieman ruuhkaa ja tänään oli vielä rokotukset. Mulla meinaa opinnot painaa niskaan, kun pitäisi yksi yliopistotason kurssista saada sertifikaatti ulos viimeistään ennen joulua ja vähän alle puolet jäljellä. Tyttöjen ollessa kotona, on keskittyminen ollut hankalampaa kun noista kahdesta lähtee kiitettävästi ääntä.

Tiistaina tallille mentäessä odotti turvonnut vasen takajalka (meidän murheen kryyni) ja aikamoinen vekki. Aristi huuhtelua ihan järkyttävästi, onneksi ei harrasta potkimista vaikka ei hyvältä tuntuisikaan. Kevyesti liikuttaessa ei reagoinut mitenkään, jalka oli nesteinen liikutuksen jälkeen joten hyvät putsaukset ja lampaanvillat. Seuraavana päivänä olikin ihan rutikuiva kinttu ja haava jo parempi. Tänään oli taas parempi, mutta seuraillaan miten lähtee paranemaan. Pienen rokotusloman takia rankemmin ei liiku, sunnuntaina taidetaan kokeilla miten liikkuu ja reagoiko jotenkin. Kuitenkin nyt loppuviikko putsaillaan ja hoidetaan. Sunnuntai-iltana ruunien joukkoon meni ennestään tuttu hevonen, mutta liekö laumautuminen ollut niin hyvää alusta saakka jonka rauhan rikkoi uusi tulokas. Onneksi ensijärkytyksen jälkeen on lähinnä pintahaava, sen tukkimaisen turvottelun takia näytti että on pahempi jälki, mutta onneksi ei ollut isompaa. Ennestään jo vamma-jalka, joten potkut ei tee kovin hyvää tuolle, mutta tätä se on näiden kanssa.

Koronavuosi

Heinäkuun lopulla on viimeksi pieniä kuulumisia tänne tullut kirjoiteltua. Ei asiat sinällään paljoa ole tässä ajassa muuttunut, kun korona jyllää edelleen eikä loppua näy. Tosin instagramia seuraavat tietääkin aika pitkälti kaikki ”käänteet” mitä on tullut, suurimmat muutokset tainnut tapahtua Petun hyvinvoinnin ja mun liikunnan puolella.

Petun vakio estekuski jäi toistaiseksi pois kuvioista tuossa laidunkauden loppupuolella, mutta toivottavasti kesällä saataisiin takaisin remmiin. Sillä välin tuuraava estekuski on hoitanut valmennuksissa Petun kanssa hyppäämisen, vuokraaja käy edelleen omaan säännölliseen tahtiinsa ja mä hoidan liikunnan monipuoleistamisen. Paljon maastakäsittelyä, ohjasajoa ja selkään kun on fiilistä. Tosin nyt ei ole pitkään aikaan varret meinannut mennä kiinni, joten ollaan aika paljon tehty kaikkea muuta kuin selästä töitä. Hyvää vaihtelua molemmille, esimerkiksi ohjasajossa saan korjatttua helpommin Petun vinouksia kun ei ole ketään kyydissä häiritsemässä.

Marraskuussa koettiin menetys, kun meidän nuorin kissa jouduttiin päästämään paremmille hiirimetsille. 1,5 kuukauden ajan koitettiin tutkia ja hoitaa mutta pienen kunto romahti tyystin, joten aamulla lasten lähdettyä kouluun ja hoitoon, mentiin eläinlääkärille lähettämään viimeiselle matkalle. Lapsille tämä on ollut todella rankkaa aikaa, niinkuin meille muillekin, mutta Vilistä ehti kuoriutua tässä viimeisen vuoden aikana tyttöjen kissa, joten ymmärtää tuon surun suuruuden. Pieni pääsi omaan pihaan, jossa tytöt voi käydä ”tervehtimässä” ja viemässä kynttilän lyhtyyn tai kesällä kukkia, mitä vain haluavat.

Heinäkuussa aloitettu juokseminen päätyi siihen, että elokuussa aloitin ”valvovan silmän alla” treenaamisen salilla. Joulukuun alussa jouduin viikoksi osastolle munuaistulehduksen edettyä verenmyrkytykseen joten toipuminen oli hidasta ja osittain on edelleen vaiheessa. Tullut enemmän ja vähemmän fyysisiä oireita tuon hässäkän jälkeen. Mutta nyt ollaan kuitenkin uudelleen ruodussa, salilla käynti on tehnyt todella hyvää selälle ja ennenkaikkea mun pääkopalle.

Jospa tämä kirjoittamisinto täältä taas nousisi, kun kyllähän tätä tarinointia riittäisi vaikka muille jakaa mutta välillä se on vaan hieman vaikeaa saada motivaatiosta kiinni.

Kokemukset Polar Loop-rannekkeesta

Oon nyt muutaman päivän käyttänyt Polarin aktiivisuusranneketta ja pakko myöntää, että oon aika yllättynyt siitä, kuinka paljon loppupeleissä liikun! Ranneke mittaa aktiivisuutta, kaloreita ja askeleita sekä myös unenlaatua. Kaloreita palaa hyvin, vaikka voisi kuvitella ettei niitä juurikaan polta.

Unenlaatu on mua aina kiinnostanut. Vaikka nukkuisin monta tuntia, niin monesti aamuisin tuntuu että oon äärettömän väsynyt silti, niin nyt oon päässyt rannekkeen avulla näkemään miten mun uni on jakautunut.

Omasta Polar Flow Diarysta napattu kuva torstailta

Esimerkiksi keskiviikon ja torstain välisenä yönä olen nukkunut kokonaisuudessa 6 tuntia ja 25 minuutia, joista levollista unta on ollut reilu 5 tuntia ja levotonta vajaa 1,5 tuntia.

Tammikuun tiivistelmä tähän mennessä

Torstaina ranneke pääsi tositoimiin mukaan, kun olin päivän koululla, illalla kävin Ressun liikuttamassa hankitreenin merkeissä kentällä (kyllä, sitä lunta oli polviin saakka :D) ja kotiin tultuani kävin nopeasti vielä meidän lähikaupassa.

Olen ollut tyytyväinen pääasiallisesti rannekkeen toimintaan – voi käydä suihkussa sen kanssa ja näkee kellonkin, niin ei tarvitse koko aikaa kantaa puhelinta mukana. 🙂
Ainut huono puoli on synkkaus iPhonen kanssa. Rannekkeen myyntitiedoissa luvataan, että ilmoittaa puhelimessa kun aika nousta, ettei tule noita inactivity-leimoja (istuu yli tunnin paikoillaan) mutta eipä hälytä. Todennäköisesti jatkuva tietojen syöttö puhelimeen saattaisi onnistua, jos ohjelma olisi puhelimessa päällä koko ajan, mutta silloin loppuu akku aika äkkiä luurista. Myös synkronointi täytyy tehdä manuaalisesti puhelimeen, kun automaattisesti ei meinaa tuoda tietoja rannekkeesta puhelimessa olevaan ohjelmaan.
Koneelle synkkaus onnistuu vain piuhalla, joka samalla toimii rannekkeen laturina.
Mutta aina kaikkeen tekniikkaan liittyy ongelmia ja jonkinlaisia toimimattomuuksia, mutta pääsääntöisesti olen ollut tyytyväinen. 🙂

Vuodesta 2016 aktiivisempi

Otsikkoon voisi kiteyttää niin blogin kuin ihan oman elämänkin. Edellinen vuosi oli totaalinen floppi, jos ihan suoraan sanotaan. Raskaus turvotti ja tulihan sitä muutenkin syötyä mitä sattuu. Blogi oli todella hiljainen, mutta jospa tästä vuodesta oikeasti tulisi kaikin puolin aktiivisempi – tilasin nimittäin itselleni Polar Loop -aktiivisuusrannekkeen, jotta näkisin edes pintaraapaisun verran minkälainen mun päivän liikuntarytmi on ja ennen kaikkea kuinka nukun!
Raskauskiloja ei taida olla enään paljoa jäljellä, about 5kg (voi olla jopa vähemmän) siihen, mitä painoin ensimmäisessä neuvolassa.

Maalaisjuntti-look 😀

Vielä on matkaa aikaisempaan. Jalat on hyvässä jamassa, kun noita portaita meillä kyllä riittää mutta vatsanseutu vaatii vielä aikaa. Buzzadorilta nimittäin sai kampanja-koodin jolla sai kuukauden ilmaisen kokeilujakson Yoogaia-palveluun missä voi netin välityksellä osallistua erilaisille joogatunneille, ja olihan siellä vaikka mitä kun kävin jo kurkkimassa sivuja. Etenkin pilates-tunnit kiinnostavat itseäni, kun pilates on hyvä ratsastajille ja etenkin tälläiselle selkävammaiselle, jonka täytyy seurata jokaista tekemistä tosi tarkkaan. Ja saisi ainakin lonkankoukistajat auki! 🙂

Blogin facebook-sivuille linkkaan vielä kampanja-linkin, jonka kautta saatte 14 päivää ilmaista kokeiluaikaa! Tämä ei siis ole mikään kaupallinen vinkkaus, vain hyvää hyvyyttäni haluan teille tarjota mahdollisuuden tutustua palveluun! 🙂

Heppailu jatkukoon!

Laitoin torstai-iltana tilaukseen uuden ratsastuskypärän, kun vanhaa en yksinkertaisesti uskalla käyttää enään vakituisesti, kun viimeksi tippuessani Mikin selästä pää osui kiveen, joten se kypärä ei enään pahemmin suojaisi. Sen verran uskalsin sitä käyttää, että pääsin testaamaan uutta vuokrahevos-kanditaattia koska kypärättä en ratsasta. Lisäksi tarttui uudet sukat ja hanskat, kun Lumo on raahannut mun vanhat hanskat jonnekkin omaan piiloon. Tykkää niiden kanssa peuhata ja kuolaa ne aivan märiksi jos tassuihinsa saa. 😀

Jälkitarkastuksessa ei ilmennyt mitään kummallista ja palautuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja kaikki muutenkin hyvin, joten normaaliliikuntaan saatiin luvat joten nyt on ollut hiljaisessa etsinnässä uusi hevosystävä.
Ja niinhän sieltä löytyi uusi kaveri – 13-vuotias Eestinhevos-ruuna Ressu. Ressu on toimittanut estehevosen virkaa omistajallaan, mutta nyt jäänyt tuuppailukaveriksi kun jaloissa vähän sanomista. Ressussa oli jotain tuttua, nimittäin muistutti Topia aavistuksen niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaankin. Kokeilee ratsastajaansa ja testaa onko pakko mennä ja tehdä. Myös pari sivuloikan tapaista tuli, mutta ne olikin nopeudeltaan lähinnä kuin hidastetusta actionpätkästä, missä sellainen tynnyri päättää lähteä. 😀

Eniten tykkäsin Ressun ratsastettavuudesta, herkkä pohkeelle ja todella kevyt suustaan jos itse muisti pitää käden kevyenä. Itse yllätyin siitä, miten hyvin asiat oli vielä muistissa. Pari kertaa alkoi vaan painamaan kädelle, mutta keveni samantien kun muisti itse ratsastaa pohkeella ja istunnalla samalla pitäen käden hiljaisena.

Ensi viikolla alkaa sitten ihan kunnolla tutustuminen karvaturvan kanssa, saa nähdä miten silloin menee ja saa jopa kuviakin ehkä jotain napattua. 🙂