”Pikku”haaveri joka veti saikulle

Edellisessä postauksessa kerroin tästä meidän vasemman takajalan haaverista, mikä tuli kun uusi hevonen tuli ruunien laitumelle. Meidän tuurillahan parin päivän sisällä tuli etujalkaan uusi haava ja ollaan oltu tähän päivään asti sairaslomalla.

Ensin turvotteli epämääräisesti takajalka, joka rauhottui hyvin parissa päivässä vaikka ilkeän näköinen olikin (kuva löytyisi, mutta jätetään julkaisematta kun voi herkille aiheuttaa pahaa oloa). Mutta sitten saman viikon sunnuntaina oli ikävämpi yllätys vastassa, nimittäin oikeaan etujalkaan oli tullut haava.

Haava heti etupolven yläpuolella

Se ei sitten ollutkaan mikään kovin helppo hoidettava jo pelkästään sijaintinsa vuoksi. Pintelit ei pysyneet paikoillaan eikä Petun pääkoppa olisi kestänyt koppihoitoa yhtään. Riskillä laitumelle parantelemaan ja joka päivä haavan huuhtelut, muut puhdistelut ja mömmöjä. Kävelyä jalka ei missään vaiheessa aristanut, ravissa ympyrällä alkoi tahdittamaan lähes tulkoon heti. 1,5 viikkoa ollaan hoidettu ja höösätty jalan ympärillä ja tänään pitkästä aikaa kokeiltiin miten suhtautuu treeniin. Petulla on mennyt tässä linkuttamisen myötä lihakset aivan jumiin, kun täydestä treenikunnosta joutunut kävely/seisotus-lomalle.

Pysäytyskuva videolta, joten laatu sen mukainen.

Meidän ykkösvuokraaja kävi ottamassa puomeja, toiselle pitkälle sivulle hyvin tiukoilla väleillä ja toiselle lähes överi pitkille väleille. Alkuun tultiin käynnissä, sitten hiljalleen koitettiin ravissa että miltä tuntuu. Petu liikkui hyvin mielellään ja vauhdikkaasti mikä sitten edesauttoi että takapään lihasjumi aukesi, jes! Etujalka ei reagoinut liikkeeseen mitenkään, joten tehtiin mahdollisimman vähän loppuajastakin ympyröitä ja keskityttiin Petun suoruuteen. Palaute oli kuskilta hyvää, oli kevyt ja herkkä vaikka ulkoapuihin reagointi oli hitaanpuoleista (perään tuli kyllä heti kommentti että jos itse olisi ollut tarkempi niin olisi ne avut menneet paremmin läpi). Näin mä sain keskityttyä liikkeeseen ja olemukseen.

Tästä päästään hiljalleen palailemaan treenien pariin. Niin kauan kun on avohaava, ei rasiteta liikoja ja hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla. Jos ei lähde parin viikon sisällä helpottamaan mihinkään suuntaan tai alkaa näyttää tulehtumisen tai märkimisen merkkejä, niin sitten eläinlääkärin konsultointia. Onneksi ei ole missään vaiheessa näyttänyt tulehtumisen merkkejä (tällöin olisi ell pyydetty hetimiten paikalle) eikä märkää erity, joten nyt vaan sinnikkäästi hoidellaan kotona.

Kesäkuulumisia!

Ensimmäiseksi, ihanaa kun on aktiivisia kommentoijia. Kiitos siis teille!

Meillä laidunlomailu on sujunut ”pikku”haaveria (tästä lisää alempana) lukuunottamatta oikein mallikkaasti. Petu on kahdesti hyppinyt varakuskin kanssa, joista toisella kerralla ruuna päätti että kuski hyppää yksinään. Petu on koko ”esteuransa” aikana kieltänyt vain kolmella erillisellä kerralla, joten päädyttiin siihen lopputulemaan estekuskin kanssa että laidunkauden aloittaminen painoi vaan jaloissa. Jatkettiin seuraavalla kerralla samoista tehtävistä ja harjoittelivat jopa laukanvaihtoja. Petulla oli vaan intoa ja vauhtia tilanteeseen nähden hieman liikaa, joten hyvin lyhyesti treenatttiin vaihto-hommia ja jätettiin ajatus muhimaan. Petuhan on siitä hassu, että luonnostaan vaihtelee hyvin näppärästi laukat esim maastossa mutkaisella tiellä, ohjasajossa tämä onnistuu jo 80% kerroista mutta kuskin kanssa asia on vielä sen verran jännää, että etuosa vaihtaa ja takaosa jää kellumaan.

Petu on kyllä yksi maailman helpoin kengitettävä nykyisin 🙂

Itsekin olen jopa ehtinyt käymään ratsastamassa, pahimmat helleajat oltiin vaan ja huolehdettiin nesteytyksestä. Jonkin verran ohjasajoakin ollaan tehty, muutoin on liikkunut pitkäaikaisen vuokraajan kanssa sileällä. Kengityskin saatiin ajantasalle vaikka kengittäjälle olikin ehtinyt kertyä hieman ruuhkaa ja tänään oli vielä rokotukset. Mulla meinaa opinnot painaa niskaan, kun pitäisi yksi yliopistotason kurssista saada sertifikaatti ulos viimeistään ennen joulua ja vähän alle puolet jäljellä. Tyttöjen ollessa kotona, on keskittyminen ollut hankalampaa kun noista kahdesta lähtee kiitettävästi ääntä.

Tiistain paketti

Tiistaina tallille mentäessä odotti turvonnut vasen takajalka (meidän murheen kryyni) ja aikamoinen vekki. Aristi huuhtelua ihan järkyttävästi, onneksi ei harrasta potkimista vaikka ei hyvältä tuntuisikaan. Kevyesti liikuttaessa ei reagoinut mitenkään, jalka oli nesteinen liikutuksen jälkeen joten hyvät putsaukset ja lampaanvillat. Seuraavana päivänä olikin ihan rutikuiva kinttu ja haava jo parempi. Tänään oli taas parempi, mutta seuraillaan miten lähtee paranemaan. Pienen rokotusloman takia rankemmin ei liiku, sunnuntaina taidetaan kokeilla miten liikkuu ja reagoiko jotenkin. Kuitenkin nyt loppuviikko putsaillaan ja hoidetaan. Sunnuntai-iltana ruunien joukkoon meni ennestään tuttu hevonen, mutta liekö laumautuminen ollut niin hyvää alusta saakka jonka rauhan rikkoi uusi tulokas. Onneksi ensijärkytyksen jälkeen on lähinnä pintahaava, sen tukkimaisen turvottelun takia näytti että on pahempi jälki, mutta onneksi ei ollut isompaa. Ennestään jo vamma-jalka, joten potkut ei tee kovin hyvää tuolle, mutta tätä se on näiden kanssa.

Lomalle lompsis

Petu pomppi lomalle mutta minä en.

10.6. Petu pääsi vihdoin laitumelle. Kokoonpano oli yhtä hevosta lukuunottamatta sama kuin viime vuonna ja tänä vuonna tuli myös uusi asukas ruunien joukkoon. Vähän siinä alkuun kukkoiltiin, ovat tämän erään tallikaverin suokin kanssa aina maneesissakin naamat vänkyröillä kun kumpikaan oikein toisistaan välitä. Sitten ralliteltiin ja nopeasti kaikki rauhoittui siihen tärkeimpään, eli syömiseen. Meidän TikTok-tililtä voi käydä kurkkimassa koostetun pätkän laitumelle laskusta. Sieltä löytyy myös talvelta vähän totuttelu-hommia, meidän piti nimittäin pulkkaratsastusta kokeilla, mutta siirtyikin tulevalle talvelle. Onpahan pulkka esitelty ainakin. 😀

Petu viettää nyt määrittelemättömän pituisen loman, jotta mä saan otettua opintoja hieman kiinni. Lauantaina poni liikkui vakkari-vuokraajan kanssa ja tulevana perjantaina vara-estekuski tulee hyppäämään joten ainakin kerran ennen sitä pitäisi käydä notkistelemassa poni avuille. Viime kerrasta onkin kulunut vakio pariviikkoinen, joten voi olla intoa ilmassa tai sitten hyvin vetelä hevoseläin.

Mitä Petu syö?

Mahahaava-tausta ja hiekansyöntiin taipumus tuo omat haasteensa ruokintaan. Samalla pitäisi seurata lihasten, karvan, kavioiden kehittymistäja ruuansulatuksen toimintaa. Pitkän laskeskelun ja tutkimisen jälkeen päädyin siirtymään kokonaan Norran rehuihin noin 1,5 vuotta sitten.

Aamuisin Petu saa heinää reilusti, about 3-4 kiloa. Karsinaan saa aamuväkkärit: 1,5 dl Pure Proteinia, 1,5 dl Prima kivennäistä ja 0,5 dl ADE-vitamiinia (pelletti).

Päivällä heinää ulos noin 3 kg eikä muuta.

Iltaisin heinää karsinaan noin 4-5 kg. Puuro kasaantuu näillä: 5 dl Optimalia, 0,5 dl Chia de Gracian Tummy Saveria ja 2 rkl Sarviapilan siementä (tämäkin CdG:n tuote). Vettä noin 2 litraa jotta puurosta tulee jämäkkää. Kuureina erityisesti keväisin saa Valerianaa 1 ruokalusikallisen verran.

Talvisin lisäjuotto ja aina liikunnan jälkeen saa mehun mikä sisältää Optimalia pikkaisen sekä 1-3 ruokalusikallista CdG:n Electrolyte upia noin 15 litraan vettä. Talvisin Petu on ähkyherkkä, kun ei oikein juo ulkona jonka takia lämmin mehu tehdään karsinaan yötä varten.

29.12.2021 Onneksi on tuosta jo hieman mahan ympärys kiinteytynyt, kuvan oton aikoihin oli kahdesti ähky hyvin lähellä.

Näillä määrillä on pysynyt hyvässä kunnossa, ei saa liikaa mutta ei liian vähänkään. Prima tuli meille tässä jokin aika sitten uutena. Tallin oma kivennäinen ei täydennä heinää tarpeeksi ja syöttömäärät olisi isoja ja tämä sopi parhaiten meidän ruokavalioon. Helppoa kun nyt kaikki rehut saa kotipihaan toimitettuna, ainoastaan CdG:n rehut haen yleensä paikallisesta Puuilosta. Paljon olen Petun ruokinnan kanssa paininut aikojen saatossa, mutta nämä määrät on pysyneet vakioina jo reilun vuoden. Laidunkaudelle määrät pienenee pikkuhiljaa ja syksyllä taas talvitarhoihin siirryttäessä pikkuhiljaa nostellaan talven määriin.

Juoksuttamisesta sananen

Ihan ensimmäiseksi – kiitos kommenteista! Mulle on aina ollut jotenkin paljon helpompi kirjoittaa aiheista, mitkä kiinnostaa lukijoitakin joten nyt lukijan pyynnöstä hypätään juoksuttamiseen.

Mulle on jotenkin meidän alkuajoilta jäänyt tapa, että vapaiden jälkeen liikutaan maastakäsin. Vaikka ruuna on tasaantunut hyvin paljon ja on nykyään ihan ratsastettavissa vapaiden jälkeen, mutta jotenkin se on mukavampi ottaa maastakäsittelyyn. Saan käsityksen miten liikkuu, poni saa ilmaista riehumistarpeitaan herkemmin ilman, että ihmiset lentää kyydistä ja saa paremmin kuulolle. Tykkään nykyään enemmän ohjasajaa kuin suoraan juoksuttaa.

Tärkeintä juoksuttamisessa ja ylipäätänsä liikuttamisessa on saada Petu liikkumaan oikein. Se helposti jännittyy ja lähtee kiihyttelemään omin päin. Ohjasajaessa treenataan paljon tuntumaa, selästä on hyvin tarkka istunnasta jolloin tuntumaa ei helpolla meinaa hyväksyä ja menee selättömäksi. Ohjasajaessa ei tule painoapuja selkään lainkaan, jolloin saan jumpattua paremmin selkää ja takaosaa vahvemmaksi. Esimerkiksi Petun laukka on monipuolisen treenin myötä parantunut valovuoden näiden vuosien aikana. Kaikkiin askellajeihin on tullut säätövaraa selästä, kun ohjasajaessa ja nykyään myös liinassa pystyy kokoamaan liikkumistaan hyvin. Liinassa haetaan paljon ajatusta eteen alas, jotta oppii että voi liikkua myös nenä alhaalla eikä aina taivasta kohden selkä alhaalla.

Juoksutusapu on aina mahdollisimman löysällä, saa tarvittaessa nostettua pään taivaisiin jos haluaa mutta herkemmin hakee itse matalammaksi.

Petu ei ole mikään helpoin juoksutettava edelleenkään. Meidän alkuaikoina oli aivan mahdoton, otti lähdöt aina kun näki hetken olevan otollinen. Nykyään lähtee erityisesti ohjasajossa luikertelemaan jos en keskity 100%, eli on hyvin samanlainen kuin selästä – täytyy työstää koko ajan, muuten alkaa säikkyilemään ja tekee omia ratkaisuja mitkä ei ihmisen kannalta ole kovin mukavia. On tarkka ihmisen sijainnista eikä liiku jos ihminen kehollaan viestittää että seis mutta pyytää eteen.

Meidän uusin vuokraaja kokeili kerran Petun ohjasajoa ja totesi että miten se on niin vaikeaa mutta näyttää helpolta kun osaava tekee. Sitä se on, vaikeaa välillä. Väistöissä näkee hyvin oman osaamattomuuden vielä, jään hetkittäin hyvin paljon jälkeen ja silloin Petu turhautuu helposti, niinkuin selästäkin tehtäessä. Löysällä ohjalla on onneksi oppinut kulkemaan, kun yhdistetty kiitokseen ja lepohetkeen.