Takaisin perusteiden äärelle

Että tänään oli jännä päivä. Meillä oli nimittäin melkein kolmen vuoden tauon jälkeen kouluvalmennus ja kaiken lisäksi mulle uuden valmentajan silmän alla! Voin sanoa, että kun on itsekseen paiskinut menemään pidemmän aikaa tai lähinnä tavoitteellisesti puskaillen, tuli tämä enemmän kuin tarpeeseen. Lähtökohtahan oli meillä tähän hyvinkin järkevä, oon ollut reilun viikon kuumeessa, pari päivää tosin jo kuumeettomana ja nippanappa lämmöillä. Joku muuhan olisi varmaan siirtänyt, mutta mun pitää tehdä heti tai alan keksimään itselleni tekosyitä luistaa. Mutta mennään asiaan!

Alkuun käytiin läpi että mikä meidän tilanne on, ongelmakohdat jne. Petu on laitumelta tulon jälkeen ollut turhan raskas edestä ja todella hidas pohkeelle. Mun kanssa se on tässä syksyn mittaan alkanut hyvin liikkumaan pohkeesta, mutta vuokraajien kanssa on mennyt taistelemiseksi että liikutaanko vaiko ei. Halusin myös tehotarkastuksen omaan istuntaan, kun on tuntunut että pyörin satulassa koko ajan kuin hyrrä. Olin ennen selkäännousua lyhentänyt kokeeksi jalustinhihnoja yhdellä reiällä, kun aiemmalla mitalla on tuntunut että on liian levoton jalka enkä saa pohjetta tulemaan kunnolla lähelle.

Jalka ja katse karkaa.
10.10.2022

Mun istunnassa ongelmana oli nouseva vasen hartia ja katseen valuminen hitusen liian alas. Petun kohdalla oli enemmän korjattavaa, mutta ei mitään kauhean isoja juttuja. Nyt kun se on ollut oudossa mummo-moodissa, niin haluttiin että pehmenee koko kehosta. Aloitettiin ensin sillä, että näytin ravissa minkälainen liike on ja sitten alettiin käynnissä työskentelemään ympyrällä hyödyntäen volttia. Huomiot tähän ja lisäksi myös osittain ravitehtävään:

  • Käyntiin vauhtia. Ei jäädä röhnöttämään lavoille raskaana, vaan kevyt tuntuma vaikka olisi minkä mittainen ohja tahansa. Helpottaa kummasti muita tehtäviä, kun moottori on alusta asti käynnissä.
  • Taipuminen rehellisesti läpi! Heti kun reagoi, vapautetaan paine.
  • Ei paineisteta. Nopea napnap ja sitten jalka rauhoittuu. Jos alkaa kyttäilemään tai kekkuloi päänsä kanssa, taas jalka ja taivuttelua. Paine pois kun tekee mitä pyydetään.

Ravissa tehtiin samaa tehtävää, tärkein oli ettei painele tuhatta ja sataa apuja vastaan, vaan tulee mun kanssa tekemään yhdessä. Vielä on voimaton takaosa ja tasapaino vähän hukassa mikä näkyi siinä, että kun kulkee koko kropan läpi kunnolla, tiputti käyntiin. Mutta näistä oppii, Petu ainakin yritti kovasti koko ajan vaikka selkeästi oli vaikeaa paikoitellen.

Rautakanki kuskina mutta Petu silti yrittää parhaansa aina.
10.10.2022

Laukan suhteen ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. 😀 Petu teki ja toimi kivasti. Oikea kierros on jostain syystä nyt munkin kanssa vaikea, otettiin hetkeksi raippa vaan oleilemaan käteen ja kummasti tuli vauhtia sekä reaktiivisuutta. Parin noston jälkeen jätin kokonaan pois, kun tuntui että multa lähtee kontrolli siihen että missä, miten ja milloin nostetaan. Pari kertaa posotti apuja vastaan jäätävää kyytiä, mutta kyllä se sieltä sitten rauhottui kun jaksoi itse vaan muistutella että ei vauhti korjaa ongelmia ja että mä sanon kun laukkaaminen riittää. Palataan taas nostoihin ja siirtyminen ravin kautta käyntiin heti kun menee hyvin. Näin saadaan ponnistusvoimaa takaosaan, mikä auttaa osaltaan myös siihen raviinkin. Ravissa myös nopeita siirtymiä ja mahdollisimman paljon kaarevia linjoja, jotta Petulle tulisi tekemistä eikä lähtisi ennakoimaan. Tykkää nimittäin suoralle kiihdytellä. 😀

Vuosi

Vuoden ajan Petun papereissa on lukenut mun nimi. Siltikään se ei tunnu mitenkään erityiseltä. Kauan aikoinaan haaveilin omasta hevosesta, mutta jotenkin en koe isompaa onnea siitä että nimi on paperissa. Älkää ymmärtäkö väärin, tottakai tuo hevonen on mulle hyvin rakas ja tärkeä – elämäni hevonen. Mutta kun olet hoitanut ja huolehtinut 5,5 vuotta kuin omanasi, ei se yksi paperi siinä paljoa enää vaikuta. Ainoastaan sen verran että kaikki päätökset ja kulut on täysin mun vastuulla.

En missään nimessä vaihtaisi tätä vuotta mihinkään, mutta jotenkin sitä enemmän pitää arvossaan joka vuoden maaliskuuta, kun silloin meidän matka alkoi. Tätä tunnetta voisi varmaankin kuvailla hyvin avioliitolla. Jos on todella pitkä parisuhde takana, on avioliitto periaatteessa vain paperin pala – ei se rakkaus sieltä katoa tai muutu, ainoastaan viranomaisten ja ihmisten silmissä status muuttuu. Niinkuin musta tuli hevosen omistaja ylläpitäjän sijaan. Rakas se silti on, eikä tule lähtemään multa minnekään ennen kun meidän aika tulee täyteen. Ja sen päättää kohtalo.

© Niko

Toivottavasti meidän yhteinen tie jatkuu vielä vuosia! Mulla olisi niin paljon suunnitelmia tuon introvertin hevosen suhteen, etten edes tiedä niitä kaikkia vielä. Tärkein suunnitelma ja tavoite on, että hevonen pysyy terveenä eikä mitään vakavempaa tapahtuisi. Eli päivä kerrallaan ja nautitaan jokaisesta hetkestä.

Jokainen päivä on onnellinen, kuhan Petu on rinnalla.

Miten Petun lihaksia hoidetaan?

Petun lihashuollosta toivottiin juttua ja nyt on itsellä vihdoista viimein sellainen olo, että jaksaa jopa ajatella. Tässä kun reipas kuukausi mennyt sairastellessa enempi vähempi, ei ole oikein kouluhommistakaan saanut kiinni. Mutta jospa nyt alkais pikkuhiljaa helpottamaan.

Petu hierotaan noin 3 kuukauden välein ammattilaisen toimesta, eli neljästi vuodessa. Meidän kohdalla käyntiin kuuluu perus hieronta, faskioiden läpikäynti ja laserointi ongelma-alueille. Meidän hieroja katsoo aina tilannekohtaisesti mitä tehdään, mutta Petulle faskiat on aina suht jumissa ja siitä selkeästi pitää, joten se on aina isossa roolissa. Muutoin mä hieron noin kerran kuukauteen, lähinnä lihasten läpikäynnin merkeissä ja ongelmakohtia sitten enemmän työstäen, myös sen vuoksi että osaan kertoa hierojalle omia havaintoja. Esimerkiksi kun etujalkaan tuli haava, meni koko lapa ihan jumiin kun ontui jalkaa. Sitä hierottiin ja venyteltiin noin joka kolmas päivä parin viikon ajan, jolloin liike aukeni ja lihasjumien aiheuttamat ontumat loppui.

Petun isoimmat ongelmakohdat on paljolti ollut selässä, niskassa ja kaulassa. Nyt kun on kiinnitetty huomiota liikkumistapaan, monipuolistettu entisestään ja vaihdettiin vuosi sitten koulusatula (lisäksi hommasin pidemmän vyön) ja fiksattiin molemmat satulat alkuvuodesta, on selkäjumit helpottanut ja koko hevonen on suoristunut. Viimeisimmässä hieronnassa oli niska, kaula ja lanneselkä jumissa. Takajalan tukilihakset oli hyvässä jamassa, tasavahvat molemmilta puolilta mutta vasemmalla lanneselässä oli selkeämpi aristava kohta, minkä vuoksi päädyttiin hermopinteeseen. Hevosen ehdoilla toteutetulla liikkumisella ja loimittamisella on lähtenyt helpottamaan, rajuja oireita tulee vain silloin, kun Petu liikkuu pää taivaissa ja selkä niin notkolla että maha melkein osuu maahan. Onneksi tätä ei juurikaan tee, oikeastaan lähinnä vain uusien kanssa. Kaula ja selkä on saanut kuulemma lihasta ensimmäisen kerran jälkeen eli suunta on oikea. Viime kerralla otti myös hyvin hoidon vastaan, aiemmin on ollut vähän hapan ja vastahakoinen mitä on kyllä aina uusien ihmisten kanssa etenkin jos jostain kiristää tai muuten rassaa.

Tässä alla on video ennen edellistä hierontaa joka oli syyskuussa. Nyt kun tilanne on aika hyvin jo ohi niin viitsii laittaa, kun oire on sellainen ettei sitä kovin helposti selitetä ja helposti aiheutti kauhistelua. Pieni pohjustus kuitenkin ensin, eli lue ja sisäistä. Katso vasta sitten. Video on näytetty eläinlääkärille ja hierojalle. Myös kengittäjä tiesi vammasta ja oireesta jotta pystyi ottamaan tämän huomioon tähän kengitysväliin. Marraskuussa katsotaan uudelleen minkälaisella kengityksellä jatketaan. Ennen videon kuvaamista oltiin tehty perus maastakäsittelyä (mentiin esim lakanan päältä yms) ja liikuttiin vain käynnissä. Missään vaiheessa Petun ei ollut pakko liikkua ja videon loputtua vietiin pallo talteen ja painuttiin talliin hoitamaan jalkaa. Voi järkyttää, vaiva näyttää pahemmalta mitä oikeasti oli.

Jos katsot äänillä, niin kehu tulee siitä, että pallo on ollut Petun mielestä hyvin pelottava ja oli nyt ensimmäinen kerta kun meni itsenäisesti tekemään tuttavuutta. 🙂

”Pikku”haaveri joka veti saikulle

Edellisessä postauksessa kerroin tästä meidän vasemman takajalan haaverista, mikä tuli kun uusi hevonen tuli ruunien laitumelle. Meidän tuurillahan parin päivän sisällä tuli etujalkaan uusi haava ja ollaan oltu tähän päivään asti sairaslomalla.

Ensin turvotteli epämääräisesti takajalka, joka rauhottui hyvin parissa päivässä vaikka ilkeän näköinen olikin (kuva löytyisi, mutta jätetään julkaisematta kun voi herkille aiheuttaa pahaa oloa). Mutta sitten saman viikon sunnuntaina oli ikävämpi yllätys vastassa, nimittäin oikeaan etujalkaan oli tullut haava.

Haava heti etupolven yläpuolella

Se ei sitten ollutkaan mikään kovin helppo hoidettava jo pelkästään sijaintinsa vuoksi. Pintelit ei pysyneet paikoillaan eikä Petun pääkoppa olisi kestänyt koppihoitoa yhtään. Riskillä laitumelle parantelemaan ja joka päivä haavan huuhtelut, muut puhdistelut ja mömmöjä. Kävelyä jalka ei missään vaiheessa aristanut, ravissa ympyrällä alkoi tahdittamaan lähes tulkoon heti. 1,5 viikkoa ollaan hoidettu ja höösätty jalan ympärillä ja tänään pitkästä aikaa kokeiltiin miten suhtautuu treeniin. Petulla on mennyt tässä linkuttamisen myötä lihakset aivan jumiin, kun täydestä treenikunnosta joutunut kävely/seisotus-lomalle.

Pysäytyskuva videolta, joten laatu sen mukainen.

Meidän ykkösvuokraaja kävi ottamassa puomeja, toiselle pitkälle sivulle hyvin tiukoilla väleillä ja toiselle lähes överi pitkille väleille. Alkuun tultiin käynnissä, sitten hiljalleen koitettiin ravissa että miltä tuntuu. Petu liikkui hyvin mielellään ja vauhdikkaasti mikä sitten edesauttoi että takapään lihasjumi aukesi, jes! Etujalka ei reagoinut liikkeeseen mitenkään, joten tehtiin mahdollisimman vähän loppuajastakin ympyröitä ja keskityttiin Petun suoruuteen. Palaute oli kuskilta hyvää, oli kevyt ja herkkä vaikka ulkoapuihin reagointi oli hitaanpuoleista (perään tuli kyllä heti kommentti että jos itse olisi ollut tarkempi niin olisi ne avut menneet paremmin läpi). Näin mä sain keskityttyä liikkeeseen ja olemukseen.

Tästä päästään hiljalleen palailemaan treenien pariin. Niin kauan kun on avohaava, ei rasiteta liikoja ja hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla. Jos ei lähde parin viikon sisällä helpottamaan mihinkään suuntaan tai alkaa näyttää tulehtumisen tai märkimisen merkkejä, niin sitten eläinlääkärin konsultointia. Onneksi ei ole missään vaiheessa näyttänyt tulehtumisen merkkejä (tällöin olisi ell pyydetty hetimiten paikalle) eikä märkää erity, joten nyt vaan sinnikkäästi hoidellaan kotona.

Kesäkuulumisia!

Ensimmäiseksi, ihanaa kun on aktiivisia kommentoijia. Kiitos siis teille!

Meillä laidunlomailu on sujunut ”pikku”haaveria (tästä lisää alempana) lukuunottamatta oikein mallikkaasti. Petu on kahdesti hyppinyt varakuskin kanssa, joista toisella kerralla ruuna päätti että kuski hyppää yksinään. Petu on koko ”esteuransa” aikana kieltänyt vain kolmella erillisellä kerralla, joten päädyttiin siihen lopputulemaan estekuskin kanssa että laidunkauden aloittaminen painoi vaan jaloissa. Jatkettiin seuraavalla kerralla samoista tehtävistä ja harjoittelivat jopa laukanvaihtoja. Petulla oli vaan intoa ja vauhtia tilanteeseen nähden hieman liikaa, joten hyvin lyhyesti treenatttiin vaihto-hommia ja jätettiin ajatus muhimaan. Petuhan on siitä hassu, että luonnostaan vaihtelee hyvin näppärästi laukat esim maastossa mutkaisella tiellä, ohjasajossa tämä onnistuu jo 80% kerroista mutta kuskin kanssa asia on vielä sen verran jännää, että etuosa vaihtaa ja takaosa jää kellumaan.

Petu on kyllä yksi maailman helpoin kengitettävä nykyisin 🙂

Itsekin olen jopa ehtinyt käymään ratsastamassa, pahimmat helleajat oltiin vaan ja huolehdettiin nesteytyksestä. Jonkin verran ohjasajoakin ollaan tehty, muutoin on liikkunut pitkäaikaisen vuokraajan kanssa sileällä. Kengityskin saatiin ajantasalle vaikka kengittäjälle olikin ehtinyt kertyä hieman ruuhkaa ja tänään oli vielä rokotukset. Mulla meinaa opinnot painaa niskaan, kun pitäisi yksi yliopistotason kurssista saada sertifikaatti ulos viimeistään ennen joulua ja vähän alle puolet jäljellä. Tyttöjen ollessa kotona, on keskittyminen ollut hankalampaa kun noista kahdesta lähtee kiitettävästi ääntä.

Tiistain paketti

Tiistaina tallille mentäessä odotti turvonnut vasen takajalka (meidän murheen kryyni) ja aikamoinen vekki. Aristi huuhtelua ihan järkyttävästi, onneksi ei harrasta potkimista vaikka ei hyvältä tuntuisikaan. Kevyesti liikuttaessa ei reagoinut mitenkään, jalka oli nesteinen liikutuksen jälkeen joten hyvät putsaukset ja lampaanvillat. Seuraavana päivänä olikin ihan rutikuiva kinttu ja haava jo parempi. Tänään oli taas parempi, mutta seuraillaan miten lähtee paranemaan. Pienen rokotusloman takia rankemmin ei liiku, sunnuntaina taidetaan kokeilla miten liikkuu ja reagoiko jotenkin. Kuitenkin nyt loppuviikko putsaillaan ja hoidetaan. Sunnuntai-iltana ruunien joukkoon meni ennestään tuttu hevonen, mutta liekö laumautuminen ollut niin hyvää alusta saakka jonka rauhan rikkoi uusi tulokas. Onneksi ensijärkytyksen jälkeen on lähinnä pintahaava, sen tukkimaisen turvottelun takia näytti että on pahempi jälki, mutta onneksi ei ollut isompaa. Ennestään jo vamma-jalka, joten potkut ei tee kovin hyvää tuolle, mutta tätä se on näiden kanssa.