(ei otsikkoa)

Onko somessa hyvä olla?

En tiedä onko muut huomannut saman ilmiön, mutta aina näin alkuvuodesta nousee paljon esiin tapauksia, jossa somettaja on ihan loppu. Onko se vaan ”vaalipuhetta” kun Somegaala on ajankohtainen ja ehdokkaat keräilevät ääniä yleisöltä vai onko se vain tämä talven loppu mikä puristaa ihmisestä viimeisetkin jaksamisen rippeet, ennen kuin kevät ja valo valtaa taas mielet?

Vaikka sometankin, en ota siitä painetta. Tässä eräs päivä huomasin että kappas, instagramissa yli 500 seuraajaa vaikka poistankin aika rankalla kädellä mahdolliset botit sitä mukaan kun ne huomaan, enkä edes kovin tosissani sitä tee. TikTokissa saavutettavuus ja näkyvyyden saaminen on ollut selkeästi parempaa sekä heittämällä helpompaa vaikka sinnekin tuuppaan videon paristi vuodessa. Jokainen seuraaja on tärkeä jokaiselle somettajalle, koska silloin tekee jotain mikä kiinnostaa ihmisiä. Metan algoritmit ei palvele nykyään oikein ketään enkä ole luonteeltani tyrkyttävää tyyppiä, joten esimerkiksi tarinoiden täyteen spämmääminen uusilla julkaisuilla ei kiinnosta, vaikka sillä ehkä saisi enemmän liikkuvuutta sinne puolelle.

Sitä vain miettii, että kuinka moni lopulta tekee somea yleisölle vaikka mainostaakin tekevänsä sitä itseä varten. Viestinnän ja markkinoinnin puolella se on taskussa kulkeva portfolio, mutta harva oikeasti sillä alalla on. Vaikka omalla alallakin esimerkiksi blogin pitämisestä on hyötyä, en sitä suoranaisesti mainosta missään. Voisin kirjoittaa asiatekstejä päivät pitkät, koska tykkään kirjoittaa mutta en tykkää nykypäivän mainostamisen ja markkinoinnin tyylistä yhtään. Pitäisi kasata portfoliota omista tekeleistä, mutta jo LinkedInin päivittäminen tuntuu raskaalta – pitäisi olla myymässä omaa osaamista ja linkkailla koko ajan jotain mitä on rakennellut ja tehnyt. Tämä on yksi osa sitä mun osaamista – handlaan WordPressin hyvin ja yksi päällä oleva projekti on yrityksen sivujen teko samaiselle alustalle, jossa aloitettiin sivu ihan nollasta ja rakennettu täysin asiakkaan näkemyksien mukaiseksi. Ne on mun markkinoinnin työkaluja ja minun itseni myyntivälineitä.

Mitä somettaja siis myy? Itseään – omaa brändiään, mikä taas tekee susta ”esineen” kaltaisen hahmon, josta luullaan että sitä saa rääppiä ja repiä miljooniin palasiin nimettömillä palstoilla. Olen itsekin joutunut hötölän katkerien ihmisten räävittäväksi ja helpommalla on päässyt, kun vaan tekee omaa juttuaan eikä tee itsestään numeroa muualla kuin siellä missä sitä tarvitaan. Ehkä tämä on herättely somettajia kohtaan, miten pitkälle kestät sen, että sua kohdellaan esineenä? Olisiko brändäys hyvä uudistaa sen verran, että mietit arvot uusiksi ja mietit onko kaikki se paha sen arvoista, että voit ja jaksat ylläpitää ”henkilökohtaista päiväkirjaa”. Se henkilökohtaisuus katoaa siinä kohden, kun seuraajia on ympäri maailmaa ja näyt mainoskuvissa.

Alkuvuosi

Hyvää uutta vuotta myös tänne blogin puolelle! Vähän on ollut ajallisesti haasteita löytää aikaa tälle puolelle, mutta kyllä me ihan elossa ollaan. Sain tammikuun puolella vihdoin yhden koulun kurssin tehtyä, johan sitä vuoden päivät pakersin ja lopulta kurssin viimeiset pari osaa vedin minimipisteillä jotta pääsin lopputenttiin. Erittäin hyvä arviointi tuli takaisin vaikka olin aivan varma että tulee hylky. Aihe ei mua kiinnosta enkä tykkää kyseistä kieltä käyttää, joten sinänsä yllättävän hyvin sujui.

Tämä on ollut parhaimpia hankintoja tänä vuonna!

Mutta Petun kanssa meillä on mennyt ihan jees. Ollaan koitettu treenata monipuolisesti, Petu pääsi pitkän tauon jälkeen vähän hyppäämään, on hierottu, käytiin kouluvalmennuksessa tammikuun puolella ja huomenna (maanantaina) olisi tämän kuukauden ensimmäinen tiedossa ja kovasti, jopa pienellä jännityksellä odotan. Petu oli edellisessä valmennuksessa todella vahva ja muutoinkin treeneissä on kuskannut mua etenkin laukassa pitkin maneesia jos olin selässä, ohjasajossa toimi kuitenkin ihan jees. Petu on myös alkanut saamaan muotoon vaihtelevuutta, suu on välillä hyvinkin rauhaton kun on huonoina päivinä todella sitkeä taipumisen sekä asettumisen kanssa ja takapää hakee välillä paikkaansa vielä, mutta alkaa tuo meno tasaantumaan jo ravissa.

Pysäytyskuva tammikuun itsenäisistä treeneistä.

Joten soittelin meidän vakkari satulasepälle että tulisi katsomaan satulat kuntoon, kun mun käteen tuntui että pitää fiksata ainakin toista satulaa. Ja tottakai koulupenkki se jatkaa harmaiden hiuksien luomista ja estepenkille ei juuri mitään uutta kuulu tämän taivaan alla, tuli kehoitus vihdoista viimein hankkia kunnon lampaankarva alle, kun on inasen liian leveä eikä satulan iän vuoksi uskalleta lähteä kaventamaan, kun ei ykkössatula ole ja Petu hyppää suhteellisen harvoin. Villaakaan kovinkaan reilusti voi laittaa kun aika täyteen topattu. Koulusatula lähtee tämän kuun aikana kavennettavaksi jotta pärjättäisiin ilman ylimääräistä täyttöä. Nyt topattiin sen verran, että pärjätään etukorottajalla kavennukseen asti.

Tavoitteita on tullut vähän kirjailtua ylös, kiitos uuden kalenterin mitä olen monta vuotta kuolannut! Joidenkin mielestä ehkä vaatimattomia, mutta mulle paikoitellen isojakin juttuja. Mutta ihan kivaa on suunnitella vaikkei kisata, saa treeneihin ihan erilaista paloa kun on jotain mitä kohden koittaa tehdä. Ja tärkeintä on, että Petu pysyy kunnossa.

Mitäs teille kuuluu? 🙂

Petun menot 2022

Olen tämän tyylisen postauksen tehnyt aiemmin 2018, mutta siltä ajalta on paljon muuttunut joten päivitellääs nyt hieman tilastoja. Asutaan siis isohkolla täysihoitotallilla Jyväskylässä eli kuivikkeet, heinät, kaura ja kivennäinen tulee tallin puolesta, kaikki muut tallipaikkalainen hankkii itse. Tallivuokraan kuuluu laidun kesäisin, maneesin, kentän ja harjoitusradan vapaa käyttö.

Huomiona vallitsevan maailman tilanteen takia esimerkiksi rehujen hinnat nousi pari kertaa, joten suoraan tämän hetkisillä säkkihinnoilla ei saa lukuja täsmäämään. ”Onneksi” on kalenterin tyhjät sivut lähes täynnä perus kuluseurantaa, josta oli helppo nämä kaikki luntata.

Vaikka vuokraajat maksaa oikeaa rahaa käynneistään, ei ne näillä kuluilla kata kuin hyvällä mäihällä tallivuokran päivähinnan. 8)

Aloitellaan listaus suurimmasta kuluerästä:

Tallivuokrat: 5600€

Seuraavaksi otetaan muut huoltoon liittyvät, eli kengitykset yms.:

Hieronta: 240€

4 x (60€ / krt sis. laaserin)

Kengitys: 507€

95€ / krt peruskengitys (ei uusita mitään) x 3

111€ / krt (kengitys + 4 kpl kesäkenkiä) x2

Raspaukset, rokotukset ja madotukset: 119€

Petu rokotetaan kerran vuodessa (40€ / krt)

Raspataan normaalisti 2 krt vuodessa.

Valmennukset: 100€

Löydettiin uusi vasta lokakuussa ja nyt alkuun valmentaudutaan vaan kerran kuussa joten vähäiset oli valmennuskulut tänä vuonna 😀

Rehut: 274€

Tallin puolelta tulevaa kivennäistä pitäisi syöttää reilu tuplat Primaan nähden, sen takia meillä oma kivennäinen käytössä.

Optimal 28€ / säkki (6 kpl)

Pure Protein 28€ / säkki (2 kpl)

Prima 28€ / säkki (2 kpl)

Jatka lukemista

Olohuoneen remontti part 1

Ja näin päästiin vihdoin remonttihommissa edes hieman eteenpäin. 7 vuotta asumista takana ja kolme vuotta odoteltu että saataisiin aikaiseksi aloittaa (tai että mä uskallan pistää tuumasta toimeen). Lapset lähti kuun taitteessa Tampereelle viikonlopun viettoon ja me Nikon kanssa sitten päädyttiin pyörähtämään Kodin Terran tyhjennysmyynneillä, josko sieltä löytyisi meille tykötarpeita seinän remonttia ajatellen. Löytyihän sieltä, tosin ei alkuperäisen värin mukainen, mutta tuo on jopa ehkä hieman kivempi noin kun on hieman tummempi.

Mutta aloitellaas siitä, mistä lähdettiin liikkeelle. Meillä oli semmoiset 70-luvun karvoja imevät tapetit, mistä ensimmäinen kerros revittiin jo silloin reilu 3 vuotta sitten pois, jolloin jäi vain tapetin ”pohja” jäljelle. Tämän alla oli kuitenkin vielä kolme muuta tapettikerrosta, pari kerrosta pinkopahvia ja kuitulevy (vastaa tarkoitukseltaan nykypäivän kipsilevyä), joten voin sanoa että hommaa oli pikkuisen. 😀

Kun oltiin saatu noin puoli neliötä purettua, laitettiin koevedot maalilla seinään ja odotettiin aamuun että nähtiin, miltä väri näyttää luonnonvalossa. Kissathan oli mulla apuna koko ajan, Pikkarainen tuli olkapäille tarkastamaan pari kertaa että miten seinän purkaminen luonnistuu. Nöpö tyytyi tapittamaan mua tuolilta ja valittamaan sylittelyn puutteesta.

Oltiin aivan varmoja, että seinä on leveää lankkua, mutta sieltä putkahtikin vähän enemmän historian havinaa. Kyseessä on 40-50 luvulla käytettyjen kuljetusarkkujen päätylevyjä, aivan oikeasta reunasta löytyi polttomerkkaus missä oli RW 13ERÄ 1/42 50KG. Tämä oli todennäköisesti ollut sotien aikaan panosten kuljetuslaatikko.

Noin 2,5 vuorokautta siinä meni, että saatiin valmista. Käytiin vielä viime hetken löydöt tekemässä Terrassa eli nuo tikkaat joista tehtiin kirjahylly. Meillä kirjoja ei pursua nurkista, joten koettiin että oli oikein passeli käyttötarkoitus ja saatiin ne tuolta tv-tasolta pyörimästä johonkin siististi.

Tämän tultua valmiiksi totesin, että joku muu saa hoitaa loput kolme seinää, jotka olisi tarkoitus maalata vaaleiksi mutta vanhan ajan pintamateriaalit todennäköisesti korvataan kipsilevyllä tai muulla vastaavalla vaikka kuinka haluaisinkin kunnioittaa vanhaa.

Takaisin perusteiden äärelle

Että tänään oli jännä päivä. Meillä oli nimittäin melkein kolmen vuoden tauon jälkeen kouluvalmennus ja kaiken lisäksi mulle uuden valmentajan silmän alla! Voin sanoa, että kun on itsekseen paiskinut menemään pidemmän aikaa tai lähinnä tavoitteellisesti puskaillen, tuli tämä enemmän kuin tarpeeseen. Lähtökohtahan oli meillä tähän hyvinkin järkevä, oon ollut reilun viikon kuumeessa, pari päivää tosin jo kuumeettomana ja nippanappa lämmöillä. Joku muuhan olisi varmaan siirtänyt, mutta mun pitää tehdä heti tai alan keksimään itselleni tekosyitä luistaa. Mutta mennään asiaan!

Alkuun käytiin läpi että mikä meidän tilanne on, ongelmakohdat jne. Petu on laitumelta tulon jälkeen ollut turhan raskas edestä ja todella hidas pohkeelle. Mun kanssa se on tässä syksyn mittaan alkanut hyvin liikkumaan pohkeesta, mutta vuokraajien kanssa on mennyt taistelemiseksi että liikutaanko vaiko ei. Halusin myös tehotarkastuksen omaan istuntaan, kun on tuntunut että pyörin satulassa koko ajan kuin hyrrä. Olin ennen selkäännousua lyhentänyt kokeeksi jalustinhihnoja yhdellä reiällä, kun aiemmalla mitalla on tuntunut että on liian levoton jalka enkä saa pohjetta tulemaan kunnolla lähelle.

Mun istunnassa ongelmana oli nouseva vasen hartia ja katseen valuminen hitusen liian alas. Petun kohdalla oli enemmän korjattavaa, mutta ei mitään kauhean isoja juttuja. Nyt kun se on ollut oudossa mummo-moodissa, niin haluttiin että pehmenee koko kehosta. Aloitettiin ensin sillä, että näytin ravissa minkälainen liike on ja sitten alettiin käynnissä työskentelemään ympyrällä hyödyntäen volttia. Huomiot tähän ja lisäksi myös osittain ravitehtävään:

Käyntiin vauhtia. Ei jäädä röhnöttämään lavoille raskaana, vaan kevyt tuntuma vaikka olisi minkä mittainen ohja tahansa. Helpottaa kummasti muita tehtäviä, kun moottori on alusta asti käynnissä.
Taipuminen rehellisesti läpi! Heti kun reagoi, vapautetaan paine.
Ei paineisteta. Nopea napnap ja sitten jalka rauhoittuu. Jos alkaa kyttäilemään tai kekkuloi päänsä kanssa, taas jalka ja taivuttelua. Paine pois kun tekee mitä pyydetään.

Ravissa tehtiin samaa tehtävää, tärkein oli ettei painele tuhatta ja sataa apuja vastaan, vaan tulee mun kanssa tekemään yhdessä. Vielä on voimaton takaosa ja tasapaino vähän hukassa mikä näkyi siinä, että kun kulkee koko kropan läpi kunnolla, tiputti käyntiin. Mutta näistä oppii, Petu ainakin yritti kovasti koko ajan vaikka selkeästi oli vaikeaa paikoitellen.

Rautakanki kuskina mutta Petu silti yrittää parhaansa aina.
10.10.2022

Laukan suhteen ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. 😀 Petu teki ja toimi kivasti. Oikea kierros on jostain syystä nyt munkin kanssa vaikea, otettiin hetkeksi raippa vaan oleilemaan käteen ja kummasti tuli vauhtia sekä reaktiivisuutta. Parin noston jälkeen jätin kokonaan pois, kun tuntui että multa lähtee kontrolli siihen että missä, miten ja milloin nostetaan. Pari kertaa posotti apuja vastaan jäätävää kyytiä, mutta kyllä se sieltä sitten rauhottui kun jaksoi itse vaan muistutella että ei vauhti korjaa ongelmia ja että mä sanon kun laukkaaminen riittää. Palataan taas nostoihin ja siirtyminen ravin kautta käyntiin heti kun menee hyvin. Näin saadaan ponnistusvoimaa takaosaan, mikä auttaa osaltaan myös siihen raviinkin. Ravissa myös nopeita siirtymiä ja mahdollisimman paljon kaarevia linjoja, jotta Petulle tulisi tekemistä eikä lähtisi ennakoimaan. Tykkää nimittäin suoralle kiihdytellä. 😀