Takaisin perusteiden äärelle

Että tänään oli jännä päivä. Meillä oli nimittäin melkein kolmen vuoden tauon jälkeen kouluvalmennus ja kaiken lisäksi mulle uuden valmentajan silmän alla! Voin sanoa, että kun on itsekseen paiskinut menemään pidemmän aikaa tai lähinnä tavoitteellisesti puskaillen, tuli tämä enemmän kuin tarpeeseen. Lähtökohtahan oli meillä tähän hyvinkin järkevä, oon ollut reilun viikon kuumeessa, pari päivää tosin jo kuumeettomana ja nippanappa lämmöillä. Joku muuhan olisi varmaan siirtänyt, mutta mun pitää tehdä heti tai alan keksimään itselleni tekosyitä luistaa. Mutta mennään asiaan!

Alkuun käytiin läpi että mikä meidän tilanne on, ongelmakohdat jne. Petu on laitumelta tulon jälkeen ollut turhan raskas edestä ja todella hidas pohkeelle. Mun kanssa se on tässä syksyn mittaan alkanut hyvin liikkumaan pohkeesta, mutta vuokraajien kanssa on mennyt taistelemiseksi että liikutaanko vaiko ei. Halusin myös tehotarkastuksen omaan istuntaan, kun on tuntunut että pyörin satulassa koko ajan kuin hyrrä. Olin ennen selkäännousua lyhentänyt kokeeksi jalustinhihnoja yhdellä reiällä, kun aiemmalla mitalla on tuntunut että on liian levoton jalka enkä saa pohjetta tulemaan kunnolla lähelle.

Jalka ja katse karkaa.
10.10.2022

Mun istunnassa ongelmana oli nouseva vasen hartia ja katseen valuminen hitusen liian alas. Petun kohdalla oli enemmän korjattavaa, mutta ei mitään kauhean isoja juttuja. Nyt kun se on ollut oudossa mummo-moodissa, niin haluttiin että pehmenee koko kehosta. Aloitettiin ensin sillä, että näytin ravissa minkälainen liike on ja sitten alettiin käynnissä työskentelemään ympyrällä hyödyntäen volttia. Huomiot tähän ja lisäksi myös osittain ravitehtävään:

  • Käyntiin vauhtia. Ei jäädä röhnöttämään lavoille raskaana, vaan kevyt tuntuma vaikka olisi minkä mittainen ohja tahansa. Helpottaa kummasti muita tehtäviä, kun moottori on alusta asti käynnissä.
  • Taipuminen rehellisesti läpi! Heti kun reagoi, vapautetaan paine.
  • Ei paineisteta. Nopea napnap ja sitten jalka rauhoittuu. Jos alkaa kyttäilemään tai kekkuloi päänsä kanssa, taas jalka ja taivuttelua. Paine pois kun tekee mitä pyydetään.

Ravissa tehtiin samaa tehtävää, tärkein oli ettei painele tuhatta ja sataa apuja vastaan, vaan tulee mun kanssa tekemään yhdessä. Vielä on voimaton takaosa ja tasapaino vähän hukassa mikä näkyi siinä, että kun kulkee koko kropan läpi kunnolla, tiputti käyntiin. Mutta näistä oppii, Petu ainakin yritti kovasti koko ajan vaikka selkeästi oli vaikeaa paikoitellen.

Rautakanki kuskina mutta Petu silti yrittää parhaansa aina.
10.10.2022

Laukan suhteen ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. 😀 Petu teki ja toimi kivasti. Oikea kierros on jostain syystä nyt munkin kanssa vaikea, otettiin hetkeksi raippa vaan oleilemaan käteen ja kummasti tuli vauhtia sekä reaktiivisuutta. Parin noston jälkeen jätin kokonaan pois, kun tuntui että multa lähtee kontrolli siihen että missä, miten ja milloin nostetaan. Pari kertaa posotti apuja vastaan jäätävää kyytiä, mutta kyllä se sieltä sitten rauhottui kun jaksoi itse vaan muistutella että ei vauhti korjaa ongelmia ja että mä sanon kun laukkaaminen riittää. Palataan taas nostoihin ja siirtyminen ravin kautta käyntiin heti kun menee hyvin. Näin saadaan ponnistusvoimaa takaosaan, mikä auttaa osaltaan myös siihen raviinkin. Ravissa myös nopeita siirtymiä ja mahdollisimman paljon kaarevia linjoja, jotta Petulle tulisi tekemistä eikä lähtisi ennakoimaan. Tykkää nimittäin suoralle kiihdytellä. 😀

Alkukesän kuulumiset

Petu aloitti laidunelämän toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Ensimmäistä kertaa mulla ollessaan, Petu pääsi isoon ruuna-porukkaan, jossa 6 muuta tuon punaisen hölmön lisäksi. Lähdettiin laitumelle letkassa, Petu kolmantena ja siitähän tämä yksilö ei pitänyt lainkaan. Laitumelle mentiin käytännössä kahdella jalalla ja ne hetket kun oli kaikki jalat maassa mentiin paikallaan ravaten. Onneksi opetin sillon alkuaikoina tuon mun kanssa kulkemisen, olisi varmaan muuten jyrännyt yli. Kyllä meidän tallinpitäjä kysyi, että tulenko laitumelle laskuun niin totesin että tietenkin – vaikka kiltti hevonen niin se voi käyttäytyä kyseenalaisesti uudessa tilanteessa. Ja kuinkas kävikään. 😀

© Vilma Viertorinne 29.5.2021

Ennen laidunlomaa Petu teki hyvällä moodilla töitä. Myös vuokraaja (pitkäaikaisin) pääsi kokeilemaan hyppäämistä, muutenhan Petulla ei ole hypätty pitkiin aikoihin. Talvella taisi olla viimeisin kerta. Ollaan me puomeja otettu niin selästä kuin maastakäsin, mutta ei ne hyppäämishommista mene. Tosin Petulla löydettiin epäsäännöllinen sydämenrytmi raspauksen yhteydessä ja nyt on taas kovasti ollut mietinnässä että rasittaako hyppääminen liikaa, kun Petu kuumuu esteillä paljon ja silloin maltti katoaa etenkin jos kuski ei ole ajantasalla.

© Vilja Vestman 29.5.2021

Tehtiin me myös pieni rataharjoitus, helppo C:2 2000 -ohjelma. Huono verkka, hyviä pätkiä, jännittynyt punainen ruuna ja kuskilla kiire sekä kuolemanhätä paikoitellen. Petulla oli noihin aikoihin aikamoiset mörkövaiheet päällä, kyttäsi vähän joka nurkkaa ja oli paikoitellen hankala ratsastettava, mitä ei auttanut mun pitkä ratsastustauko. Mutta hyvänmielen treeninä otettiin, tiedetään ihan perusasioista paremmin mitä pitää hinkata enemmän. Petu on ollut myös tosi jähmeä vasemmasta kyljestään, taipuminen ja jo asettuminen on ollut todella hankalaa, mutta nyt näiden helteiden piinatessa on ollut hyvä paneutua käynti-työskentelyyn, rehellisiin taipumisiin ja siirtymisiin niin askellajin sisällä kuten myös käynti-ravi -siirtymissä.

Nyt nautitaan kesästä. Petu loppukesän loimitettuna ja mä raapien itikan puremia. Treenaillaan kun siltä tuntuu, kuitenkin suunnilleen kolmesti viikossa. Petu kuitenkin saa liikkua ympäri vuorokauden, joten ihmisen kanssa treenaaminen ei ole nyt niin tärkeää, kun jo lihavuuskuntokin oli laitumelle laittaessa yllättävän hyvä.

Hiljaisuus

4 kuukautta on aika pitkä aika. Mun kannalta ja mun tahdilla se on yllättävän lyhyt.

Mutta onhan meillä kaikenlaista tässä välissä ollutkin. Rehut lähti lähes kokonaan vaihtoon, kun sanoin Racingille heipat ja vaihdoin Norran rehuihin. Petu on vetänyt tyytyväisenä lonkkaa laitumella poni-ystävänsä kanssa ja saanut kasvatella lihasta ja mahaa ihan rauhaksiin, treenaten kuitenkin 2-4 kertaa viikossa. Tähän tahtiin on ponski ollut tyytyväinen, hyvällä motivaatiolla lähtee töihin, suorittaa todella hyvin ja on rento. Ennen laidunlomaa oli havaittavissa lievää hermoromahdusta niin allekirjoittaneella kuin myös hevosella – laidunloma tuli kuin tulikin erittäin tarpeeseen! Etenkin kun Petulle löytyi kaveri, joka luonteensa puolesta on oikein passeli.

Kun joku pääsi laitumelle kesäkuun alussa.
Alkanut lihaksisto muotoutua – vielä on paljon työtä!

Itse aloitin juoksemisen. On ollut pää täyttä myllerystä koko tämä hiljainen väli, että oli pakko ottaa elämään jotain, mihin saa purkaa ärsytystään. Petua en halua vihaisena ratsastaa tai edes juoksuttaa ollenkaan, kun heijastaa mun tunteita niin voimakkaasti. Joten juoksemisella olen saanut nollattua, jäsenneltyä ajatuksia ja muutaman kerran jopa suunnitellut Petun tulevaa viikkoa!

Sainpa myös pyynnön ryhtyä ambassadoriksi Just Strongille. Piti hetken asiaa miettiä ja tutkia, kun on tarjouksia ennenkin tullut, mutta nyt tuntui että aika ja ennenkaikkea yritys on sellainen jota haluan tuoda esiin. Nyt odotellaan vain toimitusta tulevaksi, ainakin tällä hetkellä olen todella innoissani – meillä on hyvä tiimi ympäri maailman tekemässä tätä ja kaikilla sama tavoite, joten mikäs sen motivoivampaa! Päädyinpä myös vähän muokkailemaan ulkoasua, tuntui että vanha oli jo nähty. Mutta ajan saatossa näkee, miten tämä tulee toimimaan etenkin mobiilissa.

Kouluvalmennus 31.7.

Oon joko todella hullu tai tyhmä, kun en peruuttanut vaan menin kokeilemaan tikulla jäätä. Lopputulemana oli torstai pelkkää hermosärkyä täynnä. Mulla edeltävänä lauantai-iltana selkä sanoi sopimuksen vaihteeksi irti ja sunnuntain aamutallin jälkeinen kotimatka oli todella kamala ja koko sunnuntai menikin täydellisessä lääkepöllyssä. Ajattelin että kyllä se selkä yhden valmennuksen kestää, kun loppuviikosta ei välttämättä tarvitse ratsastaa, kun Petun vuokraaja kävisi torstaina ja estekuski todennäköisesti perjantaina, viikonlopun Petu liikkuu maastakäsin. Onneksi meidän tiimiin kuuluu huipputyypit ja tallilla kaikki ovat tarjonneet Petun päivittäisten askareiden hoitoapua jos näyttää siltä etten pääse itse kivuiltani tallille. Oli kyllä täysin oikea tallivalinta, ei voi muuta sanoa!

Mutta sinne valmennukseen. Keskiviikkoinen oli meidän toinen kerta tämän valmentajan silmän alla. Vaihdeltiin kuulumisia ja lähdettiin jälleen työstämään sitä tuttua peruskauraa, eli Petun lapojen nostoa ja takaosan käyttöä. Petskulla on ollut jo jonkin aikaa tapana kovettaa oikea kylki täysin ja kulkea kaarteissa ja kulmissa lapa edellä niin kovaa kuin pääsee samalla ollen todella raskas edestä. Alkuverkassa tehtiin tällä kertaa avoa pitkällä sivulla ja jokaiseen kulmaan voltti jossa piti saada Petun lavat ylös ja taipumaan rehellisesti mun pohkeen ympärille. Vasen kierros niin avoissa kuin volteillakin oli helpompi, oikea kylki oli kuin tiiliseinä ja tuntui etten saa apuja menemään mitenkään läpi. Ravissa aluksi tehtävänä oli tehdä ensin avo toisella pitkällä sivulla käynnissä, kulmaan voltti josta siirtyä raviin, kulmassa voltti ja siitä avoon toiselle pitkälle sivulle ja jälleen kulmaan voltti ja siirtyä käyntiin. Lopuksi koko tehtävä tehtiin ravissa molempiin suuntiin ja ei jessus oli hirveää oikeaan kierrokseen, kun herra päätti lähteä kuin raketti heti voltilta ja pidätteet menneet läpi lainkaan. Tilanne rauhoittui, kun aloin tekemään kulmiin aina kaksi volttia ennen avoa, jolloin Petun oli pakko tulla kuulolle ja tehdä mun pyyntöjen mukaan.

Välikäyntien jälkeen päästiin laukkatehtävän pariin, missä keskityttiin jälleen noston laatuun ja kontrolliin. Ensimmäisellä kerralla ”kotiläksyksi” tuli treenata vain nostoja ja pyörivyyden laatua, eli pääty-ympyrällä vain puoli kierrosta laadullisesti hyvää ja siirtyminen raviin ennenkuin pakka leviää. Tätä treenattiin tälläkin kerralla, nyt tosin otettiin rehellisesti pohkeen ympäri taipuminen mukaan niin että ympyrä ei saanut olla koko kentän levyinen. Petulla on todella laadukas laukka lämppäriksi, nousee paljon ylöspäin kunhan annan sille edestä tilaa nousta ja tuen samalla takaosaa polkemaan alle kunnolla. Se voima, mikä siellä kytee on kyllä huikea! Välillä oli pakko antaa jopa venyttää eteenalas kun kulkee luonnostaan todella hyvässä ryhdissä, mutta voimat ei riitä kulkea korkeassa muodossa vielä pitkiä aikoja jonka takia aika pitkälti joka toinen nosto annettiin mennä matalana ja toinen enemmän ryhdissä. Pitkäksi ei saanut päästää missään välissä ja tämän kanssa pitääkin olla tarkkana että pysyy paketissa vaikka antaisinkin enemmän tilaa ja ohjaa eteen. Lopuksi ravissa pääty-ympyröillä paljon taivuttelua ja muodon vaihtelua pitäen huolta, että takaosa tekee koko ajan oman työnsä.

Oli kyllä tehokas tunti jälleen ja tuli taas vähän lisää työkaluja Petun kanssa. Onneksi on niin pirun nöyrä tyyppi kyseessä, että tekee kyllä kunhan osaa pyytää. 😉 Seuraavaa valmennusta odotellessa!

Kehitystä nähtävissä

Vaikka välillä toivoisi oikein hulppeita tiloja ja kelejä sun muuta niin en kyllä toisaalta vaihtaisi tässä mitään. Kun ollaan kelien armoilla ja kaviot ilman tilsakumeja, niin käyntiä pitää ratsastaa paljon. Nyt alkaa käyntitehtävien tulokset näkymään, eilen Petu teki täysin puhtaat väistöt molempiin suuntiin. Aikaisemmin on väistöihin viittaavaa tullut, ilman kunnon ristiaskeleita, mutta sekin on ollut hyvä että alkaa ymmärtämään väistämisavut.

Vajaa vuosi sitten kun aloin Petua liikuttamaan, oli väistäminen mahdottomuus – veti kyljet koviksi ja vauhti tappiin eikä jalalla pystynyt vaikuttamaan ollenkaan, ei edes ympyrällä. Tätä lähdettiin silloin jo vähän harjoittelemaan, varsinkin kesällä otettiin tehobuusti kun ei tarvinnut pilkkopimeässä liukastella. Nykyään heti alkukäynneillä tunnustelen, mihin suuntaan on vino ja sitä mukaan alan kevyesti suoristelemaan ja herättelemään kylkiä sekä takaosaa. Varsinaisessa työskentelyssä etsin suoruuden uudelleen ja haen takaosaa aktiiviseksi ja samalla varmistan lapojen paikkaa kohdilleen. Yleensä suunnilleen 20 minuutin kuluttua Petu on tasainen niin suusta kuin takaakin, selkä ylhäällä kevyellä tuntumalla. Ravissa on hankalampi, etenkin jos kentän pohja ei ole kovin hyvä. Tilsat ja liukkaus saa tikittämistä aikaiseksi, jolloin joutuu tekemään enemmän töitä että rentoutuu kokonaan.

Noiden vatsavaivojen vallitessa, tehtävät on pysynyt mahdollisimman yksinkertaisina mutta hyödyllisinä ettei joka paikka mene jumiin ja pysyy liikkeessä mahdollisimman paljon ilman stressiä. Viikonloppuna oli ajatuksena käydä maastossa, jos vain valoisaan aikaan ehtii tallille. Ensi viikolla tulee kengittäjä, jolloin pääsee taas kunnolla kaikissa askellajeissa vääntämään selästä käsin, ellei kenttä mene peilijäähän. Lumisuus ei haittaa, paitsi nyt ennen kengitystä.