”Pikku”haaveri joka veti saikulle

Edellisessä postauksessa kerroin tästä meidän vasemman takajalan haaverista, mikä tuli kun uusi hevonen tuli ruunien laitumelle. Meidän tuurillahan parin päivän sisällä tuli etujalkaan uusi haava ja ollaan oltu tähän päivään asti sairaslomalla.

Ensin turvotteli epämääräisesti takajalka, joka rauhottui hyvin parissa päivässä vaikka ilkeän näköinen olikin (kuva löytyisi, mutta jätetään julkaisematta kun voi herkille aiheuttaa pahaa oloa). Mutta sitten saman viikon sunnuntaina oli ikävämpi yllätys vastassa, nimittäin oikeaan etujalkaan oli tullut haava.

Haava heti etupolven yläpuolella

Se ei sitten ollutkaan mikään kovin helppo hoidettava jo pelkästään sijaintinsa vuoksi. Pintelit ei pysyneet paikoillaan eikä Petun pääkoppa olisi kestänyt koppihoitoa yhtään. Riskillä laitumelle parantelemaan ja joka päivä haavan huuhtelut, muut puhdistelut ja mömmöjä. Kävelyä jalka ei missään vaiheessa aristanut, ravissa ympyrällä alkoi tahdittamaan lähes tulkoon heti. 1,5 viikkoa ollaan hoidettu ja höösätty jalan ympärillä ja tänään pitkästä aikaa kokeiltiin miten suhtautuu treeniin. Petulla on mennyt tässä linkuttamisen myötä lihakset aivan jumiin, kun täydestä treenikunnosta joutunut kävely/seisotus-lomalle.

Pysäytyskuva videolta, joten laatu sen mukainen.

Meidän ykkösvuokraaja kävi ottamassa puomeja, toiselle pitkälle sivulle hyvin tiukoilla väleillä ja toiselle lähes överi pitkille väleille. Alkuun tultiin käynnissä, sitten hiljalleen koitettiin ravissa että miltä tuntuu. Petu liikkui hyvin mielellään ja vauhdikkaasti mikä sitten edesauttoi että takapään lihasjumi aukesi, jes! Etujalka ei reagoinut liikkeeseen mitenkään, joten tehtiin mahdollisimman vähän loppuajastakin ympyröitä ja keskityttiin Petun suoruuteen. Palaute oli kuskilta hyvää, oli kevyt ja herkkä vaikka ulkoapuihin reagointi oli hitaanpuoleista (perään tuli kyllä heti kommentti että jos itse olisi ollut tarkempi niin olisi ne avut menneet paremmin läpi). Näin mä sain keskityttyä liikkeeseen ja olemukseen.

Tästä päästään hiljalleen palailemaan treenien pariin. Niin kauan kun on avohaava, ei rasiteta liikoja ja hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla. Jos ei lähde parin viikon sisällä helpottamaan mihinkään suuntaan tai alkaa näyttää tulehtumisen tai märkimisen merkkejä, niin sitten eläinlääkärin konsultointia. Onneksi ei ole missään vaiheessa näyttänyt tulehtumisen merkkejä (tällöin olisi ell pyydetty hetimiten paikalle) eikä märkää erity, joten nyt vaan sinnikkäästi hoidellaan kotona.

Kesäkuulumisia!

Ensimmäiseksi, ihanaa kun on aktiivisia kommentoijia. Kiitos siis teille!

Meillä laidunlomailu on sujunut ”pikku”haaveria (tästä lisää alempana) lukuunottamatta oikein mallikkaasti. Petu on kahdesti hyppinyt varakuskin kanssa, joista toisella kerralla ruuna päätti että kuski hyppää yksinään. Petu on koko ”esteuransa” aikana kieltänyt vain kolmella erillisellä kerralla, joten päädyttiin siihen lopputulemaan estekuskin kanssa että laidunkauden aloittaminen painoi vaan jaloissa. Jatkettiin seuraavalla kerralla samoista tehtävistä ja harjoittelivat jopa laukanvaihtoja. Petulla oli vaan intoa ja vauhtia tilanteeseen nähden hieman liikaa, joten hyvin lyhyesti treenatttiin vaihto-hommia ja jätettiin ajatus muhimaan. Petuhan on siitä hassu, että luonnostaan vaihtelee hyvin näppärästi laukat esim maastossa mutkaisella tiellä, ohjasajossa tämä onnistuu jo 80% kerroista mutta kuskin kanssa asia on vielä sen verran jännää, että etuosa vaihtaa ja takaosa jää kellumaan.

Petu on kyllä yksi maailman helpoin kengitettävä nykyisin 🙂

Itsekin olen jopa ehtinyt käymään ratsastamassa, pahimmat helleajat oltiin vaan ja huolehdettiin nesteytyksestä. Jonkin verran ohjasajoakin ollaan tehty, muutoin on liikkunut pitkäaikaisen vuokraajan kanssa sileällä. Kengityskin saatiin ajantasalle vaikka kengittäjälle olikin ehtinyt kertyä hieman ruuhkaa ja tänään oli vielä rokotukset. Mulla meinaa opinnot painaa niskaan, kun pitäisi yksi yliopistotason kurssista saada sertifikaatti ulos viimeistään ennen joulua ja vähän alle puolet jäljellä. Tyttöjen ollessa kotona, on keskittyminen ollut hankalampaa kun noista kahdesta lähtee kiitettävästi ääntä.

Tiistain paketti

Tiistaina tallille mentäessä odotti turvonnut vasen takajalka (meidän murheen kryyni) ja aikamoinen vekki. Aristi huuhtelua ihan järkyttävästi, onneksi ei harrasta potkimista vaikka ei hyvältä tuntuisikaan. Kevyesti liikuttaessa ei reagoinut mitenkään, jalka oli nesteinen liikutuksen jälkeen joten hyvät putsaukset ja lampaanvillat. Seuraavana päivänä olikin ihan rutikuiva kinttu ja haava jo parempi. Tänään oli taas parempi, mutta seuraillaan miten lähtee paranemaan. Pienen rokotusloman takia rankemmin ei liiku, sunnuntaina taidetaan kokeilla miten liikkuu ja reagoiko jotenkin. Kuitenkin nyt loppuviikko putsaillaan ja hoidetaan. Sunnuntai-iltana ruunien joukkoon meni ennestään tuttu hevonen, mutta liekö laumautuminen ollut niin hyvää alusta saakka jonka rauhan rikkoi uusi tulokas. Onneksi ensijärkytyksen jälkeen on lähinnä pintahaava, sen tukkimaisen turvottelun takia näytti että on pahempi jälki, mutta onneksi ei ollut isompaa. Ennestään jo vamma-jalka, joten potkut ei tee kovin hyvää tuolle, mutta tätä se on näiden kanssa.

Lomalle lompsis

Petu pomppi lomalle mutta minä en.

10.6. Petu pääsi vihdoin laitumelle. Kokoonpano oli yhtä hevosta lukuunottamatta sama kuin viime vuonna ja tänä vuonna tuli myös uusi asukas ruunien joukkoon. Vähän siinä alkuun kukkoiltiin, ovat tämän erään tallikaverin suokin kanssa aina maneesissakin naamat vänkyröillä kun kumpikaan oikein toisistaan välitä. Sitten ralliteltiin ja nopeasti kaikki rauhoittui siihen tärkeimpään, eli syömiseen. Meidän TikTok-tililtä voi käydä kurkkimassa koostetun pätkän laitumelle laskusta. Sieltä löytyy myös talvelta vähän totuttelu-hommia, meidän piti nimittäin pulkkaratsastusta kokeilla, mutta siirtyikin tulevalle talvelle. Onpahan pulkka esitelty ainakin. 😀

Petu viettää nyt määrittelemättömän pituisen loman, jotta mä saan otettua opintoja hieman kiinni. Lauantaina poni liikkui vakkari-vuokraajan kanssa ja tulevana perjantaina vara-estekuski tulee hyppäämään joten ainakin kerran ennen sitä pitäisi käydä notkistelemassa poni avuille. Viime kerrasta onkin kulunut vakio pariviikkoinen, joten voi olla intoa ilmassa tai sitten hyvin vetelä hevoseläin.

Mitä Oliverille kuuluu?

Kommentteihin tuli kyselyä mitä Oliverille kuuluu, joten ajattelin ihan postauksen kirjoittaa aiheesta. Aika vähän pojasta lopulta päivittelin, kun korona sotki kokonaan kimpan toimintaa. Oliverin alkutaival oli ihan hyvä, mutta sitten tuli paljon terveyshuolia. Etujalat alkoi turvottelemaan ja epäilys oli eläinlääkärillä että massiivinen etuosa orikauloineen on liikaa etupolville, mutta lopulta ruunauksestakaan ollut hyötyä. Ongelmat jatkui ja Oliveri oli käytännössä vuoden kuntoutuksessa jonka jälkeen valmentaja kävi koittamassa Killerillä miten juoksu kulkee mutta nesteilyt alkoi jälleen.

Kimpassa alkoi olemaan paikoitellen hurjaakin menoa, kun tiedotus alkoi olla huonoa ja se keskitettiin nettisivulle, eikä sielläkään paljoa tietoa oikeastaan edes ollut.

Koelähtö, Killeri 20.9.2020
© Terhi Piista-Helisten

Oliveri lähti vuoden vaihteen tiimoilla Stall Blombackeen kuntoutukseen, raviuran lopettamisesta ennen vuoden vaihdetta puhuttiin ja suurin osa kimppalaisista oli sitä mieltä, että eivät jatka kimpan mukana – minä mukaan lukien. Oliverin hoito eläinlääkärin tiimoilta oli mun mielestä hyvin huonoa, mutta en yksinäni oikein voi asialle tehdä mitään. Moni muukin oli sitä mieltä, että Oliveri olisi ollut hyvä viedä toiselle klinikalle (käytettiin yleensä Laukaassa, jonka yksi alkuperäisistä perustajista oli Oliverin omalääkäri), kun näkemyseroja ja ideoita voisi toisella lääkärillä olla.

Juttelin Petun edellisen omistajan kanssa ja hän totesi että tämä kyseinen ell joka Oliveriakin hoiti, ei panosta hoitoon jos hevonen ja sen suku ei ole hänen mieleen. Petulla esimerkiksi oli irtopala vasemmassa takajalassa, jota tämä lääkäri ei löytänyt, oli vain todennut että ei tuosta radalle ole ja ihan turha on edes yrittää. Tampereen klinikalla irtopala leikattiin Petun ollessa 6 vuotias ja vamma haittaa vieläkin paikoitellen. Usko meni siinä kohtaan totisesti Oliverin hoitoon ja tämän vuoden alusta lähtien en ole enää kuulunut kimppaan. Oliveri todennäköisesti menee tämän vuoden aikana myyntiin jos eivät radalle sitä saa, tietenkin tilanne voi olla toinen, tämmösiä puheita oli vielä joulukuussa.

Odotukset kimpalle oli isot kun siihen lähdin silloin vuosia sitten mukaan. Vetäjä oli kokenut, osaava ja hoiti asiat hienosti aina siihen asti, kun alkoi ensimmäinen koronavuosi. Sitten tiedotus oli huonohkoa, yksi kimppalaisista (isoimman osuuden omistava) hoiti puhelintiedustelut valmentajan päähän, mutta tieto kun oli katkonaista, niin ei siitä kokonaiskuvaa saanut että missä mennään. Ja se, että miten ja mitä oli milloinkin hoidettu niin ei oikein saatu selkoa siitä. Olen miettinyt pari kertaa, että menisinkö johonkin uuteen kimppaan, mutta toisaalta kun nähnyt miten hyvin alkava päättyi todella huonosti niin jotenkin usko näihin mennyt. Eri asia olisi ostaa oma varsa ja koittaa pienellä porukalla saada se radalle. Tiedotus olisi helpompaa ja kulut olisi pienemmät.

Joten tällä hetkellä keskityn opiskeluun ja Petun hengissä pitämiseen, herra koittaa kaikin keinoin saada mulle sydärin. 😀

Varustepäivittelyä

Meillä vaihtui viime kesänä satula, kun edellinen tosiaan jäi liian kaarevaksi, mulle liian pieneksi ja Petu ei enää oikein halunnut liikkua sen kanssa. Olisi pitänyt kauheasti laittaa vällyjä, mutta silloin joustorungollinen satula ei toimi toivotulla tavalla. Olin jo tässä muutaman kuukauden ihmetellyt, kun mun istunta alkoi painumaan todella paljon etukenoon. Ei niinkään mäkkihyppääjä-asentoon asti, mutta lantio kippasi ja Petu siirtymisissä painui nopeasti lapojensa päälle. Viimeinen niitti oli, kun vuokraaja ratsasti ja aloin katsomaan että mua reilusti kevyemmän pehvan alla satula nousee takaa keventäessä. Satula oli mennyt liian leveäksi. Tallissa tutkaillessa muokattavaa edestä olisi sentin verran, etuosan korottajalla meni liian täyden tuntuiseksi joten päädyin ottamaan meidän lähellä asuvaan satulaseppään yhteyttä ja kerroin tilanteen.

Satula juuri tulleena heinäkuun alussa 2021. Huono kuvakulma, mutta tässä satula istui vielä hyvin, alle vuodessa etuosa oli painunut olemattomaksi.

Meillä oli ensimmäinen tapaaminen viikko sitten keskiviikkona (16.2.) jossa käytiin Petun tilannetta läpi, mitä hieroja oli löytänyt ja miltä Petu muuten vaikuttaa. Satula todentotta oli inasen liian leveä ja koko homman piti korjaantua täyttötoppauksella. Toisin kävi kun seppä alkoi kaivelemaan vanhoja villoja satulasta – siellä oli niin sanottua pomppuvillaa. Päädyttiin tekemään kokotoppaus satulaan, pomppuvilla ei ole tarkoitettu satuloihin sen helpon painumisen takia ja aiheuttaa helposti epätasaisuuksia paneeleihin. Meidänkin tapauksessa oikeaan paneeliin oli tullut ”patti” mikä painoi satulaa ja samalla mun istuntaa enemmän vasemmalle, mikä selittäisi taipumisvaikeudet ja vasemman puolen lihaksiston ongelmat. Lämpökameran tulosten mukaan istun keskellä satulaa tasaisesti (mä alkuun kyseenalaistin tämän ja vahvasti, mutta data ei valehtele :D)

Eilen satula tuli sitten pajalta viikon oltua siellä ja jo heti satula tuntui oman pehvan alla paremmalta. Laitettiin maneesilla kokeeksi ensimmäisen kierroksen jälkeen etuosan korottaja jotta seppä näki miten paljon laitetaan täytettä ja koko ajan vain tuntui paremmalta. Toisella kerralla kun maneesiin mentiin ja kiipesin jo kolmannen kerran selkään, oli se tunne aivan älytön. Petu pärski, kulki heti ensimmäisistä askeleista reippaasti, isosti ja koko kropan läpi, siirtymiset oli isoja ja todella lennokkaita eikä mun selkään sattunut missään vaiheessa. Petu oli muutenkin jo vähän helikopteri-tuulella, kovin lennokkaalla tuulella kylmenneen kelin takia mutta mä sain vaikuttaa siihen joka askeleella ilman että ampui johonkin suuntaan ja pysyi mun kanssa koko testauksen ajan. Mä sain mun rakkaan pomppupallon takaisin, meinasi itku tulla kun toinen oli niin onnellinen ettei mikään ahdista mistään! Ja mä edelleen istuin keskellä satulaa tasaisesti kaikissa askellajeissa. Oon ajatellut jo pidemmän aikaa, että istun miten sattuu.

Petu sai kehuja hienosta luonteestaan, hyvin opetusmestarimainen vaikka itsekin opettelee vielä, nöyrä ja rehellinen. Sitä se onkin, mun paras ystävä joka menee oman ihmisen kanssa vaikka kuuhun jos asiat muutoin on hyvin.

Meidän varusteissa on tapahtunut muutakin, heivasin nimittäin vanhat turvajalustimet kankkulan kaivoon ja joululahjaksi saadut Acavallon Arena Alupro -jalustimet tuli käyttöön vuoden vaihteessa.

Mulla alkoi ratsastaessa vanhojen jalustimien kanssa kipeytymään nilkat ja polvet, jalustimien piti olla aivan liian lyhyet jotta ei olisi kipeytynyt ja jalustimet väänsi mun jalan asennon todella inhottavaksi. Nyt ei enää väänny jalkaterä mihinkään, jalka pysyy stabiilisti paikallaan eikä satu. Voin vain suositella.