valmennus

Alkuvuosi

Hyvää uutta vuotta myös tänne blogin puolelle! Vähän on ollut ajallisesti haasteita löytää aikaa tälle puolelle, mutta kyllä me ihan elossa ollaan. Sain tammikuun puolella vihdoin yhden koulun kurssin tehtyä, johan sitä vuoden päivät pakersin ja lopulta kurssin viimeiset pari osaa vedin minimipisteillä jotta pääsin lopputenttiin. Erittäin hyvä arviointi tuli takaisin vaikka olin aivan varma että tulee hylky. Aihe ei mua kiinnosta enkä tykkää kyseistä kieltä käyttää, joten sinänsä yllättävän hyvin sujui.

Tämä on ollut parhaimpia hankintoja tänä vuonna!

Mutta Petun kanssa meillä on mennyt ihan jees. Ollaan koitettu treenata monipuolisesti, Petu pääsi pitkän tauon jälkeen vähän hyppäämään, on hierottu, käytiin kouluvalmennuksessa tammikuun puolella ja huomenna (maanantaina) olisi tämän kuukauden ensimmäinen tiedossa ja kovasti, jopa pienellä jännityksellä odotan. Petu oli edellisessä valmennuksessa todella vahva ja muutoinkin treeneissä on kuskannut mua etenkin laukassa pitkin maneesia jos olin selässä, ohjasajossa toimi kuitenkin ihan jees. Petu on myös alkanut saamaan muotoon vaihtelevuutta, suu on välillä hyvinkin rauhaton kun on huonoina päivinä todella sitkeä taipumisen sekä asettumisen kanssa ja takapää hakee välillä paikkaansa vielä, mutta alkaa tuo meno tasaantumaan jo ravissa.

Pysäytyskuva tammikuun itsenäisistä treeneistä.

Joten soittelin meidän vakkari satulasepälle että tulisi katsomaan satulat kuntoon, kun mun käteen tuntui että pitää fiksata ainakin toista satulaa. Ja tottakai koulupenkki se jatkaa harmaiden hiuksien luomista ja estepenkille ei juuri mitään uutta kuulu tämän taivaan alla, tuli kehoitus vihdoista viimein hankkia kunnon lampaankarva alle, kun on inasen liian leveä eikä satulan iän vuoksi uskalleta lähteä kaventamaan, kun ei ykkössatula ole ja Petu hyppää suhteellisen harvoin. Villaakaan kovinkaan reilusti voi laittaa kun aika täyteen topattu. Koulusatula lähtee tämän kuun aikana kavennettavaksi jotta pärjättäisiin ilman ylimääräistä täyttöä. Nyt topattiin sen verran, että pärjätään etukorottajalla kavennukseen asti.

Tavoitteita on tullut vähän kirjailtua ylös, kiitos uuden kalenterin mitä olen monta vuotta kuolannut! Joidenkin mielestä ehkä vaatimattomia, mutta mulle paikoitellen isojakin juttuja. Mutta ihan kivaa on suunnitella vaikkei kisata, saa treeneihin ihan erilaista paloa kun on jotain mitä kohden koittaa tehdä. Ja tärkeintä on, että Petu pysyy kunnossa.

Mitäs teille kuuluu? 🙂

Petun menot 2022

Olen tämän tyylisen postauksen tehnyt aiemmin 2018, mutta siltä ajalta on paljon muuttunut joten päivitellääs nyt hieman tilastoja. Asutaan siis isohkolla täysihoitotallilla Jyväskylässä eli kuivikkeet, heinät, kaura ja kivennäinen tulee tallin puolesta, kaikki muut tallipaikkalainen hankkii itse. Tallivuokraan kuuluu laidun kesäisin, maneesin, kentän ja harjoitusradan vapaa käyttö.

Huomiona vallitsevan maailman tilanteen takia esimerkiksi rehujen hinnat nousi pari kertaa, joten suoraan tämän hetkisillä säkkihinnoilla ei saa lukuja täsmäämään. ”Onneksi” on kalenterin tyhjät sivut lähes täynnä perus kuluseurantaa, josta oli helppo nämä kaikki luntata.

Vaikka vuokraajat maksaa oikeaa rahaa käynneistään, ei ne näillä kuluilla kata kuin hyvällä mäihällä tallivuokran päivähinnan. 8)

Aloitellaan listaus suurimmasta kuluerästä:

Tallivuokrat: 5600€

Seuraavaksi otetaan muut huoltoon liittyvät, eli kengitykset yms.:

Hieronta: 240€

4 x (60€ / krt sis. laaserin)

Kengitys: 507€

95€ / krt peruskengitys (ei uusita mitään) x 3

111€ / krt (kengitys + 4 kpl kesäkenkiä) x2

Raspaukset, rokotukset ja madotukset: 119€

Petu rokotetaan kerran vuodessa (40€ / krt)

Raspataan normaalisti 2 krt vuodessa.

Valmennukset: 100€

Löydettiin uusi vasta lokakuussa ja nyt alkuun valmentaudutaan vaan kerran kuussa joten vähäiset oli valmennuskulut tänä vuonna 😀

Rehut: 274€

Tallin puolelta tulevaa kivennäistä pitäisi syöttää reilu tuplat Primaan nähden, sen takia meillä oma kivennäinen käytössä.

Optimal 28€ / säkki (6 kpl)

Pure Protein 28€ / säkki (2 kpl)

Prima 28€ / säkki (2 kpl)

Jatka lukemista

Takaisin perusteiden äärelle

Että tänään oli jännä päivä. Meillä oli nimittäin melkein kolmen vuoden tauon jälkeen kouluvalmennus ja kaiken lisäksi mulle uuden valmentajan silmän alla! Voin sanoa, että kun on itsekseen paiskinut menemään pidemmän aikaa tai lähinnä tavoitteellisesti puskaillen, tuli tämä enemmän kuin tarpeeseen. Lähtökohtahan oli meillä tähän hyvinkin järkevä, oon ollut reilun viikon kuumeessa, pari päivää tosin jo kuumeettomana ja nippanappa lämmöillä. Joku muuhan olisi varmaan siirtänyt, mutta mun pitää tehdä heti tai alan keksimään itselleni tekosyitä luistaa. Mutta mennään asiaan!

Alkuun käytiin läpi että mikä meidän tilanne on, ongelmakohdat jne. Petu on laitumelta tulon jälkeen ollut turhan raskas edestä ja todella hidas pohkeelle. Mun kanssa se on tässä syksyn mittaan alkanut hyvin liikkumaan pohkeesta, mutta vuokraajien kanssa on mennyt taistelemiseksi että liikutaanko vaiko ei. Halusin myös tehotarkastuksen omaan istuntaan, kun on tuntunut että pyörin satulassa koko ajan kuin hyrrä. Olin ennen selkäännousua lyhentänyt kokeeksi jalustinhihnoja yhdellä reiällä, kun aiemmalla mitalla on tuntunut että on liian levoton jalka enkä saa pohjetta tulemaan kunnolla lähelle.

Mun istunnassa ongelmana oli nouseva vasen hartia ja katseen valuminen hitusen liian alas. Petun kohdalla oli enemmän korjattavaa, mutta ei mitään kauhean isoja juttuja. Nyt kun se on ollut oudossa mummo-moodissa, niin haluttiin että pehmenee koko kehosta. Aloitettiin ensin sillä, että näytin ravissa minkälainen liike on ja sitten alettiin käynnissä työskentelemään ympyrällä hyödyntäen volttia. Huomiot tähän ja lisäksi myös osittain ravitehtävään:

Käyntiin vauhtia. Ei jäädä röhnöttämään lavoille raskaana, vaan kevyt tuntuma vaikka olisi minkä mittainen ohja tahansa. Helpottaa kummasti muita tehtäviä, kun moottori on alusta asti käynnissä.
Taipuminen rehellisesti läpi! Heti kun reagoi, vapautetaan paine.
Ei paineisteta. Nopea napnap ja sitten jalka rauhoittuu. Jos alkaa kyttäilemään tai kekkuloi päänsä kanssa, taas jalka ja taivuttelua. Paine pois kun tekee mitä pyydetään.

Ravissa tehtiin samaa tehtävää, tärkein oli ettei painele tuhatta ja sataa apuja vastaan, vaan tulee mun kanssa tekemään yhdessä. Vielä on voimaton takaosa ja tasapaino vähän hukassa mikä näkyi siinä, että kun kulkee koko kropan läpi kunnolla, tiputti käyntiin. Mutta näistä oppii, Petu ainakin yritti kovasti koko ajan vaikka selkeästi oli vaikeaa paikoitellen.

Rautakanki kuskina mutta Petu silti yrittää parhaansa aina.
10.10.2022

Laukan suhteen ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. 😀 Petu teki ja toimi kivasti. Oikea kierros on jostain syystä nyt munkin kanssa vaikea, otettiin hetkeksi raippa vaan oleilemaan käteen ja kummasti tuli vauhtia sekä reaktiivisuutta. Parin noston jälkeen jätin kokonaan pois, kun tuntui että multa lähtee kontrolli siihen että missä, miten ja milloin nostetaan. Pari kertaa posotti apuja vastaan jäätävää kyytiä, mutta kyllä se sieltä sitten rauhottui kun jaksoi itse vaan muistutella että ei vauhti korjaa ongelmia ja että mä sanon kun laukkaaminen riittää. Palataan taas nostoihin ja siirtyminen ravin kautta käyntiin heti kun menee hyvin. Näin saadaan ponnistusvoimaa takaosaan, mikä auttaa osaltaan myös siihen raviinkin. Ravissa myös nopeita siirtymiä ja mahdollisimman paljon kaarevia linjoja, jotta Petulle tulisi tekemistä eikä lähtisi ennakoimaan. Tykkää nimittäin suoralle kiihdytellä. 😀

Hiton satulahuolet

Ja näin pääsin minäkin kokemaan satulan sovitusrumban, ei ole todellista! Petun aiempi koulupenkki on huteroitunut (tiedä sitten mikä rungon todellinen tila oli jo silloin kun pepperonille tuli) ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei sitä satulaa enää kenenkään selkään laiteta. Tai laitetaan, muttei elävälle – isäni tehkööt tytöille pukkihevosen ja sille sitten tuosta vanhasta satula. Tässä tosin sai taas todeta, että onneksi hommasin estepenkin alkusyksystä hyppyhommiin kun silloin oli ajatuksena kerta viikkoon jotain sen tyyppistä treeniä tehdä niin ei olla ihan täysin satulatta.

Eli ei tässä sinänsä kiire olisi löytää, jos vain mun selkä kestäisi sen estepenkin. Siinä on mun luikuille jaloille huonot tuet ja muutenkin mun istunta vaatii koulupenkin. Meidän valmentajakin nauroi viime valmennuksessa, että nyt kiireesti uusi koulujakkara – tuo sun istunta on ihan kamala tolla satulalla. Että niin, ei kehtaa estepenkillä edes silmän alle mennä sössimään.

Nyt on ollut sitten kaksi eri mallista Wintecin satulaa testissä, toinen olisi voinut mennä romaanin ja kaaren vaihdolla, mutta mielummin ostan kerralla satulan, missä toppaukset menee edestä ihan taakse asti tasaisesti selän päällä eikä niinkuin tässä edellisessä, että toppauksen takareuna pyöristyy hieman liian jyrkästi ylös. Petun selkä on muutenkin malliltaan hankala, eikä auta että on nyt tässä viimeisen kuukauden aikana muuttunut jonkin verran. Pitkä ja korkea säkä, takaa aavistuksen nouseva selkä tuo omat vaikeudet satulan löytämiseen. Ja ennen kaikkea se, että pitää olla hiton halpa tai lähes täysin muokattava eikä toppaustarpeinen – nämä ei mahdu samaan pakettiin selvästikään millään tavalla. En todellakaan tässä vaiheessa ota tonnin saati yli satulaa, koska vaihtoon menisi jo ennen kesää jos vaan terveenä herra pysyy.

Maastoilussa estepenkki menee ihan ok, etenkin käyntimaastoja tehdessä, koulutuuppauksessa ei ollenkaan – viimeisimmän itsenäisen koulutreenin jälkeen selkä oli jumalattoman kipeä kolme päivää.

Kouluvalmennus 31.7.

Oon joko todella hullu tai tyhmä, kun en peruuttanut vaan menin kokeilemaan tikulla jäätä. Lopputulemana oli torstai pelkkää hermosärkyä täynnä. Mulla edeltävänä lauantai-iltana selkä sanoi sopimuksen vaihteeksi irti ja sunnuntain aamutallin jälkeinen kotimatka oli todella kamala ja koko sunnuntai menikin täydellisessä lääkepöllyssä. Ajattelin että kyllä se selkä yhden valmennuksen kestää, kun loppuviikosta ei välttämättä tarvitse ratsastaa, kun Petun vuokraaja kävisi torstaina ja estekuski todennäköisesti perjantaina, viikonlopun Petu liikkuu maastakäsin. Onneksi meidän tiimiin kuuluu huipputyypit ja tallilla kaikki ovat tarjonneet Petun päivittäisten askareiden hoitoapua jos näyttää siltä etten pääse itse kivuiltani tallille. Oli kyllä täysin oikea tallivalinta, ei voi muuta sanoa!

Mutta sinne valmennukseen. Keskiviikkoinen oli meidän toinen kerta tämän valmentajan silmän alla. Vaihdeltiin kuulumisia ja lähdettiin jälleen työstämään sitä tuttua peruskauraa, eli Petun lapojen nostoa ja takaosan käyttöä. Petskulla on ollut jo jonkin aikaa tapana kovettaa oikea kylki täysin ja kulkea kaarteissa ja kulmissa lapa edellä niin kovaa kuin pääsee samalla ollen todella raskas edestä. Alkuverkassa tehtiin tällä kertaa avoa pitkällä sivulla ja jokaiseen kulmaan voltti jossa piti saada Petun lavat ylös ja taipumaan rehellisesti mun pohkeen ympärille. Vasen kierros niin avoissa kuin volteillakin oli helpompi, oikea kylki oli kuin tiiliseinä ja tuntui etten saa apuja menemään mitenkään läpi. Ravissa aluksi tehtävänä oli tehdä ensin avo toisella pitkällä sivulla käynnissä, kulmaan voltti josta siirtyä raviin, kulmassa voltti ja siitä avoon toiselle pitkälle sivulle ja jälleen kulmaan voltti ja siirtyä käyntiin. Lopuksi koko tehtävä tehtiin ravissa molempiin suuntiin ja ei jessus oli hirveää oikeaan kierrokseen, kun herra päätti lähteä kuin raketti heti voltilta ja pidätteet menneet läpi lainkaan. Tilanne rauhoittui, kun aloin tekemään kulmiin aina kaksi volttia ennen avoa, jolloin Petun oli pakko tulla kuulolle ja tehdä mun pyyntöjen mukaan.

Välikäyntien jälkeen päästiin laukkatehtävän pariin, missä keskityttiin jälleen noston laatuun ja kontrolliin. Ensimmäisellä kerralla ”kotiläksyksi” tuli treenata vain nostoja ja pyörivyyden laatua, eli pääty-ympyrällä vain puoli kierrosta laadullisesti hyvää ja siirtyminen raviin ennenkuin pakka leviää. Tätä treenattiin tälläkin kerralla, nyt tosin otettiin rehellisesti pohkeen ympäri taipuminen mukaan niin että ympyrä ei saanut olla koko kentän levyinen. Petulla on todella laadukas laukka lämppäriksi, nousee paljon ylöspäin kunhan annan sille edestä tilaa nousta ja tuen samalla takaosaa polkemaan alle kunnolla. Se voima, mikä siellä kytee on kyllä huikea! Välillä oli pakko antaa jopa venyttää eteenalas kun kulkee luonnostaan todella hyvässä ryhdissä, mutta voimat ei riitä kulkea korkeassa muodossa vielä pitkiä aikoja jonka takia aika pitkälti joka toinen nosto annettiin mennä matalana ja toinen enemmän ryhdissä. Pitkäksi ei saanut päästää missään välissä ja tämän kanssa pitääkin olla tarkkana että pysyy paketissa vaikka antaisinkin enemmän tilaa ja ohjaa eteen. Lopuksi ravissa pääty-ympyröillä paljon taivuttelua ja muodon vaihtelua pitäen huolta, että takaosa tekee koko ajan oman työnsä.

Oli kyllä tehokas tunti jälleen ja tuli taas vähän lisää työkaluja Petun kanssa. Onneksi on niin pirun nöyrä tyyppi kyseessä, että tekee kyllä kunhan osaa pyytää. 😉 Seuraavaa valmennusta odotellessa!