Takaisin perusteiden äärelle

Että tänään oli jännä päivä. Meillä oli nimittäin melkein kolmen vuoden tauon jälkeen kouluvalmennus ja kaiken lisäksi mulle uuden valmentajan silmän alla! Voin sanoa, että kun on itsekseen paiskinut menemään pidemmän aikaa tai lähinnä tavoitteellisesti puskaillen, tuli tämä enemmän kuin tarpeeseen. Lähtökohtahan oli meillä tähän hyvinkin järkevä, oon ollut reilun viikon kuumeessa, pari päivää tosin jo kuumeettomana ja nippanappa lämmöillä. Joku muuhan olisi varmaan siirtänyt, mutta mun pitää tehdä heti tai alan keksimään itselleni tekosyitä luistaa. Mutta mennään asiaan!

Alkuun käytiin läpi että mikä meidän tilanne on, ongelmakohdat jne. Petu on laitumelta tulon jälkeen ollut turhan raskas edestä ja todella hidas pohkeelle. Mun kanssa se on tässä syksyn mittaan alkanut hyvin liikkumaan pohkeesta, mutta vuokraajien kanssa on mennyt taistelemiseksi että liikutaanko vaiko ei. Halusin myös tehotarkastuksen omaan istuntaan, kun on tuntunut että pyörin satulassa koko ajan kuin hyrrä. Olin ennen selkäännousua lyhentänyt kokeeksi jalustinhihnoja yhdellä reiällä, kun aiemmalla mitalla on tuntunut että on liian levoton jalka enkä saa pohjetta tulemaan kunnolla lähelle.

Jalka ja katse karkaa.
10.10.2022

Mun istunnassa ongelmana oli nouseva vasen hartia ja katseen valuminen hitusen liian alas. Petun kohdalla oli enemmän korjattavaa, mutta ei mitään kauhean isoja juttuja. Nyt kun se on ollut oudossa mummo-moodissa, niin haluttiin että pehmenee koko kehosta. Aloitettiin ensin sillä, että näytin ravissa minkälainen liike on ja sitten alettiin käynnissä työskentelemään ympyrällä hyödyntäen volttia. Huomiot tähän ja lisäksi myös osittain ravitehtävään:

  • Käyntiin vauhtia. Ei jäädä röhnöttämään lavoille raskaana, vaan kevyt tuntuma vaikka olisi minkä mittainen ohja tahansa. Helpottaa kummasti muita tehtäviä, kun moottori on alusta asti käynnissä.
  • Taipuminen rehellisesti läpi! Heti kun reagoi, vapautetaan paine.
  • Ei paineisteta. Nopea napnap ja sitten jalka rauhoittuu. Jos alkaa kyttäilemään tai kekkuloi päänsä kanssa, taas jalka ja taivuttelua. Paine pois kun tekee mitä pyydetään.

Ravissa tehtiin samaa tehtävää, tärkein oli ettei painele tuhatta ja sataa apuja vastaan, vaan tulee mun kanssa tekemään yhdessä. Vielä on voimaton takaosa ja tasapaino vähän hukassa mikä näkyi siinä, että kun kulkee koko kropan läpi kunnolla, tiputti käyntiin. Mutta näistä oppii, Petu ainakin yritti kovasti koko ajan vaikka selkeästi oli vaikeaa paikoitellen.

Rautakanki kuskina mutta Petu silti yrittää parhaansa aina.
10.10.2022

Laukan suhteen ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. 😀 Petu teki ja toimi kivasti. Oikea kierros on jostain syystä nyt munkin kanssa vaikea, otettiin hetkeksi raippa vaan oleilemaan käteen ja kummasti tuli vauhtia sekä reaktiivisuutta. Parin noston jälkeen jätin kokonaan pois, kun tuntui että multa lähtee kontrolli siihen että missä, miten ja milloin nostetaan. Pari kertaa posotti apuja vastaan jäätävää kyytiä, mutta kyllä se sieltä sitten rauhottui kun jaksoi itse vaan muistutella että ei vauhti korjaa ongelmia ja että mä sanon kun laukkaaminen riittää. Palataan taas nostoihin ja siirtyminen ravin kautta käyntiin heti kun menee hyvin. Näin saadaan ponnistusvoimaa takaosaan, mikä auttaa osaltaan myös siihen raviinkin. Ravissa myös nopeita siirtymiä ja mahdollisimman paljon kaarevia linjoja, jotta Petulle tulisi tekemistä eikä lähtisi ennakoimaan. Tykkää nimittäin suoralle kiihdytellä. 😀

Hiton satulahuolet

Ja näin pääsin minäkin kokemaan satulan sovitusrumban, ei ole todellista! Petun aiempi koulupenkki on huteroitunut (tiedä sitten mikä rungon todellinen tila oli jo silloin kun pepperonille tuli) ja nyt ollaan siinä pisteessä ettei sitä satulaa enää kenenkään selkään laiteta. Tai laitetaan, muttei elävälle – isäni tehkööt tytöille pukkihevosen ja sille sitten tuosta vanhasta satula. Tässä tosin sai taas todeta, että onneksi hommasin estepenkin alkusyksystä hyppyhommiin kun silloin oli ajatuksena kerta viikkoon jotain sen tyyppistä treeniä tehdä niin ei olla ihan täysin satulatta.

Eli ei tässä sinänsä kiire olisi löytää, jos vain mun selkä kestäisi sen estepenkin. Siinä on mun luikuille jaloille huonot tuet ja muutenkin mun istunta vaatii koulupenkin. Meidän valmentajakin nauroi viime valmennuksessa, että nyt kiireesti uusi koulujakkara – tuo sun istunta on ihan kamala tolla satulalla. Että niin, ei kehtaa estepenkillä edes silmän alle mennä sössimään.

Tähän pitäisi penkki löytyä 🤭

Nyt on ollut sitten kaksi eri mallista Wintecin satulaa testissä, toinen olisi voinut mennä romaanin ja kaaren vaihdolla, mutta mielummin ostan kerralla satulan, missä toppaukset menee edestä ihan taakse asti tasaisesti selän päällä eikä niinkuin tässä edellisessä, että toppauksen takareuna pyöristyy hieman liian jyrkästi ylös. Petun selkä on muutenkin malliltaan hankala, eikä auta että on nyt tässä viimeisen kuukauden aikana muuttunut jonkin verran. Pitkä ja korkea säkä, takaa aavistuksen nouseva selkä tuo omat vaikeudet satulan löytämiseen. Ja ennen kaikkea se, että pitää olla hiton halpa tai lähes täysin muokattava eikä toppaustarpeinen – nämä ei mahdu samaan pakettiin selvästikään millään tavalla. En todellakaan tässä vaiheessa ota tonnin saati yli satulaa, koska vaihtoon menisi jo ennen kesää jos vaan terveenä herra pysyy.

Maastoilussa estepenkki menee ihan ok, etenkin käyntimaastoja tehdessä, koulutuuppauksessa ei ollenkaan – viimeisimmän itsenäisen koulutreenin jälkeen selkä oli jumalattoman kipeä kolme päivää.

Kouluvalmennus 31.7.

Oon joko todella hullu tai tyhmä, kun en peruuttanut vaan menin kokeilemaan tikulla jäätä. Lopputulemana oli torstai pelkkää hermosärkyä täynnä. Mulla edeltävänä lauantai-iltana selkä sanoi sopimuksen vaihteeksi irti ja sunnuntain aamutallin jälkeinen kotimatka oli todella kamala ja koko sunnuntai menikin täydellisessä lääkepöllyssä. Ajattelin että kyllä se selkä yhden valmennuksen kestää, kun loppuviikosta ei välttämättä tarvitse ratsastaa, kun Petun vuokraaja kävisi torstaina ja estekuski todennäköisesti perjantaina, viikonlopun Petu liikkuu maastakäsin. Onneksi meidän tiimiin kuuluu huipputyypit ja tallilla kaikki ovat tarjonneet Petun päivittäisten askareiden hoitoapua jos näyttää siltä etten pääse itse kivuiltani tallille. Oli kyllä täysin oikea tallivalinta, ei voi muuta sanoa!

Mutta sinne valmennukseen. Keskiviikkoinen oli meidän toinen kerta tämän valmentajan silmän alla. Vaihdeltiin kuulumisia ja lähdettiin jälleen työstämään sitä tuttua peruskauraa, eli Petun lapojen nostoa ja takaosan käyttöä. Petskulla on ollut jo jonkin aikaa tapana kovettaa oikea kylki täysin ja kulkea kaarteissa ja kulmissa lapa edellä niin kovaa kuin pääsee samalla ollen todella raskas edestä. Alkuverkassa tehtiin tällä kertaa avoa pitkällä sivulla ja jokaiseen kulmaan voltti jossa piti saada Petun lavat ylös ja taipumaan rehellisesti mun pohkeen ympärille. Vasen kierros niin avoissa kuin volteillakin oli helpompi, oikea kylki oli kuin tiiliseinä ja tuntui etten saa apuja menemään mitenkään läpi. Ravissa aluksi tehtävänä oli tehdä ensin avo toisella pitkällä sivulla käynnissä, kulmaan voltti josta siirtyä raviin, kulmassa voltti ja siitä avoon toiselle pitkälle sivulle ja jälleen kulmaan voltti ja siirtyä käyntiin. Lopuksi koko tehtävä tehtiin ravissa molempiin suuntiin ja ei jessus oli hirveää oikeaan kierrokseen, kun herra päätti lähteä kuin raketti heti voltilta ja pidätteet menneet läpi lainkaan. Tilanne rauhoittui, kun aloin tekemään kulmiin aina kaksi volttia ennen avoa, jolloin Petun oli pakko tulla kuulolle ja tehdä mun pyyntöjen mukaan.

Välikäyntien jälkeen päästiin laukkatehtävän pariin, missä keskityttiin jälleen noston laatuun ja kontrolliin. Ensimmäisellä kerralla ”kotiläksyksi” tuli treenata vain nostoja ja pyörivyyden laatua, eli pääty-ympyrällä vain puoli kierrosta laadullisesti hyvää ja siirtyminen raviin ennenkuin pakka leviää. Tätä treenattiin tälläkin kerralla, nyt tosin otettiin rehellisesti pohkeen ympäri taipuminen mukaan niin että ympyrä ei saanut olla koko kentän levyinen. Petulla on todella laadukas laukka lämppäriksi, nousee paljon ylöspäin kunhan annan sille edestä tilaa nousta ja tuen samalla takaosaa polkemaan alle kunnolla. Se voima, mikä siellä kytee on kyllä huikea! Välillä oli pakko antaa jopa venyttää eteenalas kun kulkee luonnostaan todella hyvässä ryhdissä, mutta voimat ei riitä kulkea korkeassa muodossa vielä pitkiä aikoja jonka takia aika pitkälti joka toinen nosto annettiin mennä matalana ja toinen enemmän ryhdissä. Pitkäksi ei saanut päästää missään välissä ja tämän kanssa pitääkin olla tarkkana että pysyy paketissa vaikka antaisinkin enemmän tilaa ja ohjaa eteen. Lopuksi ravissa pääty-ympyröillä paljon taivuttelua ja muodon vaihtelua pitäen huolta, että takaosa tekee koko ajan oman työnsä.

Oli kyllä tehokas tunti jälleen ja tuli taas vähän lisää työkaluja Petun kanssa. Onneksi on niin pirun nöyrä tyyppi kyseessä, että tekee kyllä kunhan osaa pyytää. 😉 Seuraavaa valmennusta odotellessa!

Elossa

Milloinkohan viimeksi on blogi auennut, en edes muista. Viimeisin vuosi on ollut niin kiireinen, että läppäri pysynyt aikalailla kiinni ja oikeastaan kaikki tallin ulkopuolinen elämä on ollut täysin sivussa. Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut todella isoja muutoksia. Vaikka ne omalla tavallaan harmittaakin, mutta välillä on tehtävä hieman itsekkäitäkin valintoja kun kyseessä on oma ja perheen jaksaminen.

Pistin tallin kiinni. Toistaiseksi, ehkä jatkan joskus muualla tai sitten en jatka. Päätös oli muhinut jo pidemmän aikaa omassa päässäni ja Nikokin sai lopullisesta päätöksestä tietää vain vajaa kuukauden ennen ovien sulkemista. Tässä on nyt reilu pari viikkoa oltu ”normaalissa” arjessa – tätäkö se on? Olo on kovin toimeton, mutta onnellinen. Lapsille, parisuhteelle, ystäville ja kodille on enemmän aikaa. Ja ennen kaikkea Petterille.

Alman ylläpitosopimus päättyi. Tämä oli kanssa sellainen päätös, että parempi kaikkien kannalta. Alman tarkoitus oli olla Petterille seurana omalla tallilla ja nyt kun laitoin pillit pussiin, tuli jo silloin eteen pohdinta mitä tapahtuu mummolle. Olisin voinut ottaa Petun mukana nykyiselle tallille, mutta mitä järkeä tuoda täysin seurahevonen seisomaan talliin misssä käytännössä kaikki treenaa ja kilpailee. Ja kun kyseessä keskikokoinen talli, niin kuhinaa riittää joten olisiko ollut vanhalle hevoselle stressaavaa saati ylipäätänsä sopiva paikka. Joten etsin Almalle toisen paikan, missä pääsi laitumelle maalle muiden sennuikäisten seuraan. Nyt vain mummon tilanne on taas muuttumassa, kun yp-soppari lopetettiin.

Mutta mitäs Petulle kuuluu? Muutettiin uudelle tallille puolihoitopaikalle noin kolme viikkoa sitten. Uuteen arkeen on totuteltu hiljalleen ja koitettu saada herraa hieman pyöristymään. Petu kuivui parina viimeisenä kuukautena todella paljon ennen muuttoa ja alkoi oireilla mahaansa jonkin verran, jonka vuoksi treenipäiviä on lisätty maltilla ja heinää saanut nassuunsa muutaman kilon enemmän mitä normaalisti. Kunnon kenttä on herättänyt mussa ihan valtavan motivaatioryöpyn, mutta hiljaa hyvä tulee! Petulla käy vuokraaja kerran viikkoon tekemässä sileällä hommia, estekuski käy hyppäämässä noin joka toinen viikko yhtenä päivänä ja muuten liikkuu mun kanssa maasta ja selästä monipuolisesti. Nyt kun on kunnon maastotkin, niin kyllä kelpaa! Kävinpä myös ensimmäistä kertaa herran kanssa kouluvalmennuksessa vaikka aluksi meinasin tulla katumapäälle ja perua koko valmennuksen, kun tuntui että mennään vaan munaamaan itsemme sinne. Kaikkea muuta, Petu sai kehuja hyvästä liikkumisesta ja työmoraalista, mulla nyt oli hieman istunnassa hiomista mikä nyt ei mikään ihme ollutkaan, kun viimeisen vuoden aikana vaihtelevalla menestyksellä ehtinyt ratsastamaan kunnolla ja eipä ne pohjatkaan mitkään parhaat ollut ja tila loppui nopeasti kesken. Ehkä me päästään starttaamaan ensi kesänä jonkilaiset pikkukisat valkoisten aitojen sisäpuolella, jos kaikki menee hyvin ja Petu pysyy terveenä. Kivasti sain lisää työkaluja Petun eteenpäin viemisen tueksi ja ohjeet mihin keskitytään nyt. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Ps. Kannattaa laittaa meidän instagram seurantaan ( anndetiask ), päivittelen etenkin Petun hyppytreenejä paljon storyn puolelle. 😉

Valmennus 3.5.

Tänään siis olin Topin kanssa kouluvalkassa. Meinasi alkuun tulla hieman kiire pienen kriisin takia kotona, mutta hyvin ehdin Topin verkkaamaan maneesilla ennen valmentajan tuloa.
Alkuun otettiin heti kunnon jumppavaihde päälle, molemmissa suunnissa pitkillä sivuilla takaosan väistättämistä uran sisäpuolelle. Tässä jo päästiin ”ruoskittavaksi”, koska joko vauhtia oli liikaa eikä väistänyt kunnolla tai sitten vauhtia liian vähän ja tuli kunnon ristiaskeleet. Tätä treenataan jatkossa enemmän itsenäisesti, koska Topi on alussa niin kova kyljistä ja muutenkin nihkeä joten kuulolle saa tällä todella hyvin.

Seuraavaksi otettiin ravi työn alle, ja tästä sanoinkin valkulle heti että tempon ylläpito on ollut hankalaa. Heti kun Topi rentoutuu ja kulkee pehmeässä muodossa, niin vauhti hiipuu ja sitten kun pyytää eteen niin rentous katoaa. Otetiin pienelle ympyrälle ja siinä täytyi saada pidettyä Topi hyvällä tempolla (polkee kunnolla takaa) ja rentona samaan aikaan. Tämä saatiin suht nopeasti kondikseen, onneksi itse opin nopeasti. Topi oli niin eri tuntuinen, kun ei painanut lainkaan kuolaimelle vaikka oli rento! Alkuun teki sitä siinä pikkuympyrällä, mutta sitten sain siihenkin hyviä niksejä niin ai että! Ihan mahtava!

Laukkatyöskentelyä jännitin alkuun todella paljon, koska meillä on ollut oikean kierroksen laukka hankalaa (johtuen kuskista) ja koko ajan stressasin että sieltä tullaan rytinällä alas, mutta ei! Hyvä ulko-ohjan tuki ja super rento lantio niin hengissä selvittiin! 😀 Tästä otettiin aina kevyeseen raviin ja piti heti ensimmäisestä raviaskeleesta ratsastaa reippaasti eteen, että Topi pysyy aktiivisena takaa, pyöreänä ja rentona.
Vasemman kierroksen laukkatyöskentelyssä ei ollut mitään sanottavaa, se meni kuulemma tosi hyvin.

Laukkojen jälkeen otettiin vähän ravinlisäyksiä pitkillä sivuilla ja siitä sitten pitkille ohjille välikäynteihin siksi aikaa, että toinen ratsukko sai otettua laukkoja.
Lopuksi kevyttä ravia erikokoisilla ympyröillä asettaen sisälle. Kehuja tuli, kun sain kerrasta Topin kulkemaan kunnolla eteen ja jos meinasin unohtaa ajatuksen eteen, niin sain korjattua ennen kuin valmentaja ehti asiasta mitään sanomaan. 🙂

Nyt oon ihan väsy, kunnon hikitreeni! 😀 Täytyy muistaa nyt treenata näitä ihan itsenäisestikkin, etenkin väistöjä pitää ottaa enemmän! Oon ihan fiiliksissä ollut, kun tuntuu että nyt päästään Topin kanssa paremmin etenemään, kun saatiin taas uutta ponnistuslautaa näihin sileän treeneihin. 🙂 Harmi kun ei ollut kuvaajaa, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla. 🙂

Torstain pikatreenit 1.5.2014

Käykääs muuten vastaamassa oikeassa yläkulmassa olevaan kyselyyn!