Takaisin perusteiden äärelle

Että tänään oli jännä päivä. Meillä oli nimittäin melkein kolmen vuoden tauon jälkeen kouluvalmennus ja kaiken lisäksi mulle uuden valmentajan silmän alla! Voin sanoa, että kun on itsekseen paiskinut menemään pidemmän aikaa tai lähinnä tavoitteellisesti puskaillen, tuli tämä enemmän kuin tarpeeseen. Lähtökohtahan oli meillä tähän hyvinkin järkevä, oon ollut reilun viikon kuumeessa, pari päivää tosin jo kuumeettomana ja nippanappa lämmöillä. Joku muuhan olisi varmaan siirtänyt, mutta mun pitää tehdä heti tai alan keksimään itselleni tekosyitä luistaa. Mutta mennään asiaan!

Alkuun käytiin läpi että mikä meidän tilanne on, ongelmakohdat jne. Petu on laitumelta tulon jälkeen ollut turhan raskas edestä ja todella hidas pohkeelle. Mun kanssa se on tässä syksyn mittaan alkanut hyvin liikkumaan pohkeesta, mutta vuokraajien kanssa on mennyt taistelemiseksi että liikutaanko vaiko ei. Halusin myös tehotarkastuksen omaan istuntaan, kun on tuntunut että pyörin satulassa koko ajan kuin hyrrä. Olin ennen selkäännousua lyhentänyt kokeeksi jalustinhihnoja yhdellä reiällä, kun aiemmalla mitalla on tuntunut että on liian levoton jalka enkä saa pohjetta tulemaan kunnolla lähelle.

Jalka ja katse karkaa.
10.10.2022

Mun istunnassa ongelmana oli nouseva vasen hartia ja katseen valuminen hitusen liian alas. Petun kohdalla oli enemmän korjattavaa, mutta ei mitään kauhean isoja juttuja. Nyt kun se on ollut oudossa mummo-moodissa, niin haluttiin että pehmenee koko kehosta. Aloitettiin ensin sillä, että näytin ravissa minkälainen liike on ja sitten alettiin käynnissä työskentelemään ympyrällä hyödyntäen volttia. Huomiot tähän ja lisäksi myös osittain ravitehtävään:

  • Käyntiin vauhtia. Ei jäädä röhnöttämään lavoille raskaana, vaan kevyt tuntuma vaikka olisi minkä mittainen ohja tahansa. Helpottaa kummasti muita tehtäviä, kun moottori on alusta asti käynnissä.
  • Taipuminen rehellisesti läpi! Heti kun reagoi, vapautetaan paine.
  • Ei paineisteta. Nopea napnap ja sitten jalka rauhoittuu. Jos alkaa kyttäilemään tai kekkuloi päänsä kanssa, taas jalka ja taivuttelua. Paine pois kun tekee mitä pyydetään.

Ravissa tehtiin samaa tehtävää, tärkein oli ettei painele tuhatta ja sataa apuja vastaan, vaan tulee mun kanssa tekemään yhdessä. Vielä on voimaton takaosa ja tasapaino vähän hukassa mikä näkyi siinä, että kun kulkee koko kropan läpi kunnolla, tiputti käyntiin. Mutta näistä oppii, Petu ainakin yritti kovasti koko ajan vaikka selkeästi oli vaikeaa paikoitellen.

Rautakanki kuskina mutta Petu silti yrittää parhaansa aina.
10.10.2022

Laukan suhteen ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa. 😀 Petu teki ja toimi kivasti. Oikea kierros on jostain syystä nyt munkin kanssa vaikea, otettiin hetkeksi raippa vaan oleilemaan käteen ja kummasti tuli vauhtia sekä reaktiivisuutta. Parin noston jälkeen jätin kokonaan pois, kun tuntui että multa lähtee kontrolli siihen että missä, miten ja milloin nostetaan. Pari kertaa posotti apuja vastaan jäätävää kyytiä, mutta kyllä se sieltä sitten rauhottui kun jaksoi itse vaan muistutella että ei vauhti korjaa ongelmia ja että mä sanon kun laukkaaminen riittää. Palataan taas nostoihin ja siirtyminen ravin kautta käyntiin heti kun menee hyvin. Näin saadaan ponnistusvoimaa takaosaan, mikä auttaa osaltaan myös siihen raviinkin. Ravissa myös nopeita siirtymiä ja mahdollisimman paljon kaarevia linjoja, jotta Petulle tulisi tekemistä eikä lähtisi ennakoimaan. Tykkää nimittäin suoralle kiihdytellä. 😀

Mitä Petu syö?

Mahahaava-tausta ja hiekansyöntiin taipumus tuo omat haasteensa ruokintaan. Samalla pitäisi seurata lihasten, karvan, kavioiden kehittymistäja ruuansulatuksen toimintaa. Pitkän laskeskelun ja tutkimisen jälkeen päädyin siirtymään kokonaan Norran rehuihin noin 1,5 vuotta sitten.

Aamuisin Petu saa heinää reilusti, about 3-4 kiloa. Karsinaan saa aamuväkkärit: 1,5 dl Pure Proteinia, 1,5 dl Prima kivennäistä ja 0,5 dl ADE-vitamiinia (pelletti).

Päivällä heinää ulos noin 3 kg eikä muuta.

Iltaisin heinää karsinaan noin 4-5 kg. Puuro kasaantuu näillä: 5 dl Optimalia, 0,5 dl Chia de Gracian Tummy Saveria ja 2 rkl Sarviapilan siementä (tämäkin CdG:n tuote). Vettä noin 2 litraa jotta puurosta tulee jämäkkää. Kuureina erityisesti keväisin saa Valerianaa 1 ruokalusikallisen verran.

Talvisin lisäjuotto ja aina liikunnan jälkeen saa mehun mikä sisältää Optimalia pikkaisen sekä 1-3 ruokalusikallista CdG:n Electrolyte upia noin 15 litraan vettä. Talvisin Petu on ähkyherkkä, kun ei oikein juo ulkona jonka takia lämmin mehu tehdään karsinaan yötä varten.

29.12.2021 Onneksi on tuosta jo hieman mahan ympärys kiinteytynyt, kuvan oton aikoihin oli kahdesti ähky hyvin lähellä.

Näillä määrillä on pysynyt hyvässä kunnossa, ei saa liikaa mutta ei liian vähänkään. Prima tuli meille tässä jokin aika sitten uutena. Tallin oma kivennäinen ei täydennä heinää tarpeeksi ja syöttömäärät olisi isoja ja tämä sopi parhaiten meidän ruokavalioon. Helppoa kun nyt kaikki rehut saa kotipihaan toimitettuna, ainoastaan CdG:n rehut haen yleensä paikallisesta Puuilosta. Paljon olen Petun ruokinnan kanssa paininut aikojen saatossa, mutta nämä määrät on pysyneet vakioina jo reilun vuoden. Laidunkaudelle määrät pienenee pikkuhiljaa ja syksyllä taas talvitarhoihin siirryttäessä pikkuhiljaa nostellaan talven määriin.

Mitä Oliverille kuuluu?

Kommentteihin tuli kyselyä mitä Oliverille kuuluu, joten ajattelin ihan postauksen kirjoittaa aiheesta. Aika vähän pojasta lopulta päivittelin, kun korona sotki kokonaan kimpan toimintaa. Oliverin alkutaival oli ihan hyvä, mutta sitten tuli paljon terveyshuolia. Etujalat alkoi turvottelemaan ja epäilys oli eläinlääkärillä että massiivinen etuosa orikauloineen on liikaa etupolville, mutta lopulta ruunauksestakaan ollut hyötyä. Ongelmat jatkui ja Oliveri oli käytännössä vuoden kuntoutuksessa jonka jälkeen valmentaja kävi koittamassa Killerillä miten juoksu kulkee mutta nesteilyt alkoi jälleen.

Kimpassa alkoi olemaan paikoitellen hurjaakin menoa, kun tiedotus alkoi olla huonoa ja se keskitettiin nettisivulle, eikä sielläkään paljoa tietoa oikeastaan edes ollut.

Koelähtö, Killeri 20.9.2020
© Terhi Piista-Helisten

Oliveri lähti vuoden vaihteen tiimoilla Stall Blombackeen kuntoutukseen, raviuran lopettamisesta ennen vuoden vaihdetta puhuttiin ja suurin osa kimppalaisista oli sitä mieltä, että eivät jatka kimpan mukana – minä mukaan lukien. Oliverin hoito eläinlääkärin tiimoilta oli mun mielestä hyvin huonoa, mutta en yksinäni oikein voi asialle tehdä mitään. Moni muukin oli sitä mieltä, että Oliveri olisi ollut hyvä viedä toiselle klinikalle (käytettiin yleensä Laukaassa, jonka yksi alkuperäisistä perustajista oli Oliverin omalääkäri), kun näkemyseroja ja ideoita voisi toisella lääkärillä olla.

Juttelin Petun edellisen omistajan kanssa ja hän totesi että tämä kyseinen ell joka Oliveriakin hoiti, ei panosta hoitoon jos hevonen ja sen suku ei ole hänen mieleen. Petulla esimerkiksi oli irtopala vasemmassa takajalassa, jota tämä lääkäri ei löytänyt, oli vain todennut että ei tuosta radalle ole ja ihan turha on edes yrittää. Tampereen klinikalla irtopala leikattiin Petun ollessa 6 vuotias ja vamma haittaa vieläkin paikoitellen. Usko meni siinä kohtaan totisesti Oliverin hoitoon ja tämän vuoden alusta lähtien en ole enää kuulunut kimppaan. Oliveri todennäköisesti menee tämän vuoden aikana myyntiin jos eivät radalle sitä saa, tietenkin tilanne voi olla toinen, tämmösiä puheita oli vielä joulukuussa.

Odotukset kimpalle oli isot kun siihen lähdin silloin vuosia sitten mukaan. Vetäjä oli kokenut, osaava ja hoiti asiat hienosti aina siihen asti, kun alkoi ensimmäinen koronavuosi. Sitten tiedotus oli huonohkoa, yksi kimppalaisista (isoimman osuuden omistava) hoiti puhelintiedustelut valmentajan päähän, mutta tieto kun oli katkonaista, niin ei siitä kokonaiskuvaa saanut että missä mennään. Ja se, että miten ja mitä oli milloinkin hoidettu niin ei oikein saatu selkoa siitä. Olen miettinyt pari kertaa, että menisinkö johonkin uuteen kimppaan, mutta toisaalta kun nähnyt miten hyvin alkava päättyi todella huonosti niin jotenkin usko näihin mennyt. Eri asia olisi ostaa oma varsa ja koittaa pienellä porukalla saada se radalle. Tiedotus olisi helpompaa ja kulut olisi pienemmät.

Joten tällä hetkellä keskityn opiskeluun ja Petun hengissä pitämiseen, herra koittaa kaikin keinoin saada mulle sydärin. 😀

Olinko valmis omaan hevoseen?

Eräs somevaikuttaja sai hyvän kysymyksen instagramissa kysymystarraansa. Siinä joku seuraaja oli kysynyt jotakuinkin näin:

Koitko olevasi valmis omaan hevoseen?

Tämä kysymys sai miettimään asiaa. Kun Petteri tuli mulle liikutus-/vuokrahevoseksi silloin melkein 5 vuotta sitten, ei se juurikaan isoja tunteita sinällään herättänyt vaan enemmänkin ehkä se, että miten paljon meillä oli töitä tehtävänä. Kesäkuussa kun tuli ylläpitoon, silloin sen jotenkin tajusi. Olen vastuussa isosta eläimestä, olen aina vain hoitanut toisten (niitäkin kuin omaani, eli vaalien ja tarkoin) mutta nyt oli vastuuta ja paljon! Siinä eräänä heinäkuisena päivänä, kun tuntui että nyt meillä menee hyvin, palasin mielessäni sinne alkukevääseen. Kävin koko sen neljän kuukauden matkan ja pohdin että ei hitto, me ollaan ylitetty vasta yksi puro. Matka jatkui, vastoinkäymisiä, virheistä oppimisia ja onnistumisia. Onneksi ei mitään suurempaa tapahtunut, eikä ole vieläkään tapahtunut.

Naruriimulla ja koulutusköydellä työskentely tuli syksyllä meidän arkeen mukaan, on ollut helpottava työväline.

Tämän vuoden maaliskuussa meillä tulee yhteistä matkaa 5 vuotta täyteen. Se on todella pitkä aika ihmisen mittapuulla. Ollaan muutettu 3 kertaa tänä aikana ja nyt tuntuu että ollaan kotona. Vaikka Petterin auki olevia kintereitä katsoessa alkaa väkisinkin miettimään, että olisiko se kuitenkin onnellisempi pihatossa mutta toisaalta kun kyseessä on introvertti, rutiineista tarkka ja äärettömän herkkä hevonen, joka vaatii paljon tukea multa, en koe että kannattaisi lähteä suinpäin kohti suota vaan sen takia, että pihatot on mielletty nykypäivänä hevosten ainoaksi ja oikeaksi paikaksi. Petteri saa tarhata isossa tarhassa, sillä on kivat kaverit ympärillä ja saa levätä omassa yksiössään ilman, että naapurikarsinan tyyppi pääsee hänen tiluksilleen. Nykyisellä tallilla yö on suhteellisen lyhyt, mutta Petterille se ei ole tarpeeksi lyhyt. Tosin yleensä kuulemma ryskääminen alkaa juuri ennen aamutallia, eli todennäköisesti on tylsyyttä mitä kolistelee.

Mutta sitten alun kysymykseen. Koen, että kun Petteri tuli ylläpitoon sillon kesäkuussa 2017, olin valmis oppimaan uutta. En kokenut että olisin tiennyt kaikkea saati yhtään mitään, vaikka ravitallien kasvatti olenkin ja paljon esimerkiksi jalkavammoja hoitaneena ne oli tuttua kauraa. Olin kiinnostunut opettelemaan ja samalla kyseenalaistamaan ihmisiä, tietoa ja tapoja. Halusin ja haluan edelleen oppia enemmän, nykyäänhän mun ja Petterin touhut on pitkälti ohjasajoa ja maastakäsittelyä. Vaikka tykkään ratsastaa ja fiilistellä hyvin kulkevaa hevosta ja meidän yhteistyötä, on esimerkiksi ohjasajo siitä ihanaa kun tiedän etten häiritse toisen suoriutumista. Ja Petteri tykkää siitä todella paljon, toisin kun silloin meidän alkuaikoina.

Ruokinta pohdintoja

Kun yhtäkkiä huomaa että hartaasti kasvatetut lihakset alkaa valumaan pois, alkaa sitä väkisinkin miettimään ruokintaa. Ollaan oltu nyt uudessa tallissa parisen kuukautta ja pari viikkoa sitten havahduin että lihaksia on alkanut tippumaan pois ja lihasjumeja on ilmestynyt paikkoihin missä niitä ei ole ollut. Olen ollut todella tarkka siitä mitä ja miten Petu syö, jotta maha pysyisi kunnossa. Oireet on nykyisellä pysynyt ihan jees poissa, välillä jotain pientä tuntuu olevan mikä helpottaa vapaapäivien avulla mutta nyt on tunne, ettei nykyinen ruokinta ole tarpeeksi hyvä tähän hetkiseen tilanteeseen.

Tällä hetkellähän Petu syö Racingin Selectediä aamuisin ja iltaisin saa pellava-mash -puuron, missä vitamiinit sekä Tummy Saver. Valkuaiset jää Selectedin kanssa tähän aikaan vuodesta vajaaksi, kun on karvanvaihdot menossa ja liikuntakin on lisääntynyt määrällisesti sekä rasittavuudeltaan voimakkaasti – tasaisesti tosin nostettu sekä liikuntamuodot mietin aika pitkälti viikoksi.

Nyt on ollut ajatuksena, että pääsisin ruokinnan kanssa mahdollisimman vähillä säkeillä, purnukoilla ja syöttömäärällä. Iltaan pitää olla turvotettava rehu, johon saa TS:n sekoitettua sekä vitamiinit ja aamuruoka mieluiten kuivana. Heinää saa hyvin ja riittävästi, osaa itse nykyään jopa säännöstellä eikä hotki kaikkea kerralla. Olen pyöritellyt muutamaa eri vaihtoehtoa tutkien sisältöluetteloita ja ennen kaikkea saatavuutta. Tällä hetkellä keskenään kilpailee Marstall ja Cavalor. Marstallin kohdalla mietinnässä olisi Western (aamuun) ja Vito (iltaan). Cavalorin tarjonnasta Fiber Force (aamu) ja Mash & Mix (ilta). Petu on muutenkin huono syömään aamuisin oikein mitään, kaksi litraa on aika maksimi minkä syö ja ylimääräiset jää kuppiin. Tämänkin vuoksi Selectedin nostaminen ”tappiin” ei kauhean järkevää ole, kun jää melkein puolet syömättä. Puuroa tämän hetkisellä annostuksella jättää jonkin verran, mutta onhan sillä koko yö aikaa mutustella loput nassuun.

Onko kokemuksia jommasta kummasta rehumerkistä? Tai onko ehdottaa jotain muuta?