Hyvää uutta vuotta myös tänne blogin puolelle! Vähän on ollut ajallisesti haasteita löytää aikaa tälle puolelle, mutta kyllä me ihan elossa ollaan. Sain tammikuun puolella vihdoin yhden koulun kurssin tehtyä, johan sitä vuoden päivät pakersin ja lopulta kurssin viimeiset pari osaa vedin minimipisteillä jotta pääsin lopputenttiin. Erittäin hyvä arviointi tuli takaisin vaikka olin aivan varma että tulee hylky. Aihe ei mua kiinnosta enkä tykkää kyseistä kieltä käyttää, joten sinänsä yllättävän hyvin sujui.
Mutta Petun kanssa meillä on mennyt ihan jees. Ollaan koitettu treenata monipuolisesti, Petu pääsi pitkän tauon jälkeen vähän hyppäämään, on hierottu, käytiin kouluvalmennuksessa tammikuun puolella ja huomenna (maanantaina) olisi tämän kuukauden ensimmäinen tiedossa ja kovasti, jopa pienellä jännityksellä odotan. Petu oli edellisessä valmennuksessa todella vahva ja muutoinkin treeneissä on kuskannut mua etenkin laukassa pitkin maneesia jos olin selässä, ohjasajossa toimi kuitenkin ihan jees. Petu on myös alkanut saamaan muotoon vaihtelevuutta, suu on välillä hyvinkin rauhaton kun on huonoina päivinä todella sitkeä taipumisen sekä asettumisen kanssa ja takapää hakee välillä paikkaansa vielä, mutta alkaa tuo meno tasaantumaan jo ravissa.
Joten soittelin meidän vakkari satulasepälle että tulisi katsomaan satulat kuntoon, kun mun käteen tuntui että pitää fiksata ainakin toista satulaa. Ja tottakai koulupenkki se jatkaa harmaiden hiuksien luomista ja estepenkille ei juuri mitään uutta kuulu tämän taivaan alla, tuli kehoitus vihdoista viimein hankkia kunnon lampaankarva alle, kun on inasen liian leveä eikä satulan iän vuoksi uskalleta lähteä kaventamaan, kun ei ykkössatula ole ja Petu hyppää suhteellisen harvoin. Villaakaan kovinkaan reilusti voi laittaa kun aika täyteen topattu. Koulusatula lähtee tämän kuun aikana kavennettavaksi jotta pärjättäisiin ilman ylimääräistä täyttöä. Nyt topattiin sen verran, että pärjätään etukorottajalla kavennukseen asti.
Tavoitteita on tullut vähän kirjailtua ylös, kiitos uuden kalenterin mitä olen monta vuotta kuolannut! Joidenkin mielestä ehkä vaatimattomia, mutta mulle paikoitellen isojakin juttuja. Mutta ihan kivaa on suunnitella vaikkei kisata, saa treeneihin ihan erilaista paloa kun on jotain mitä kohden koittaa tehdä. Ja tärkeintä on, että Petu pysyy kunnossa.
Mitäs teille kuuluu? 🙂
pilvilinnoja.com 