115 / 145 osp

Vielä viime vuoden alkukevät-alkusyksy olin sitä mieltä, että en tule valmistumaan varmaan ikinä. Turhautti ihan järjettömästi, kun tuntui etten etene ja pitäisi saada opintoja sen verran eteenpäin että kehtaisi alkaa harjoittelupaikkaa miettimään. Oon luonteeltani muutenkin hyvin epävarma, en muka mitään osaa enkä kykene mihinkään. Niko paljon tälle hyvyyttään naureskelee, kun välillä kuulostan jossain hevos-jutuissakin siltä, etten arvostaisi tai ymmärtäisi sitä tietoa mitä on kertynyt, kun tulee aina ”en mä siltikään tiedä vielä mitään” -kommentti. 😀 Sama pätee opiskeluissakin. Oon koodannut jo yläasteikäisenä (miettikää nyt, yli 17 vuotta, kuten hevoshommissakin!!) ja siltikin sanon joka käänteessä etten osaa mitään. Tämä on kyllä aina ollut sellainen, mistä pitäisi oppia pois. Jopa meidän kouluttajatkin puhuu, että kun harjoitteluun lähdetään ja etenkin kun sieltä tullaan pois, täytyy osata luetella asiat mitä osaa.

Kävin sitten penkomassa mun wilmaa hieman ja siellä oli aika kuumottavat lukemat – 30 osaamispistettä puuttuu että valmistun! Ja ne pisteet tulee näyttöjen mukana. Apua, mulla on kaikki mahdollisuudet valmistua syksyllä. Ja mikä parasta, mulla on harjoittelupaikka! Se tosin tuli vähän sattumankauppana, kun olin ollut kiinnostunut kyseisestä firmasta jo ennen opiskeluiden aloittamista, mutta sitten siellä vaihtui johto, joka sitten oli kiinnostunut mun panoksesta. En kyllä tajua vieläkään että miksi, mutta se oli yksi puhelu ja sain sähköpostiviestillä alueet ja tehtävät mihin mua oli ajateltu. Ei jestas, oon niin onnellinen! Tosi vähän oon muutenkin tänne mun opinnoista kirjoitellut, kun ei niissä ole mitään kerrottavaa (Marian koukutin animointiin, eli ei mitään kerrottavaa kuten varmaan huomaatte), enemmän siis ehkä sitä että luulen ettei ketään kiinnosta. Auttaisi kyllä itseäkin, jos niitä kasaisi johonkin ylös kun ei instagramiinkaan tule näistä kirjoiteltua. Tilanne on nyt siis sitten se, että maanantaina 8. päivä marssin Helsinkiin kirjoittamaan sopimukset kuntoon, joten seuraavat puoli vuotta vedetään tukka tulessa tulevan ammatin hommia hyvässä porukassa, vähänkö jännää!