Petu aloitti laidunelämän toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Ensimmäistä kertaa mulla ollessaan, Petu pääsi isoon ruuna-porukkaan, jossa 6 muuta tuon punaisen hölmön lisäksi. Lähdettiin laitumelle letkassa, Petu kolmantena ja siitähän tämä yksilö ei pitänyt lainkaan. Laitumelle mentiin käytännössä kahdella jalalla ja ne hetket kun oli kaikki jalat maassa mentiin paikallaan ravaten. Onneksi opetin sillon alkuaikoina tuon mun kanssa kulkemisen, olisi varmaan muuten jyrännyt yli. Kyllä meidän tallinpitäjä kysyi, että tulenko laitumelle laskuun niin totesin että tietenkin – vaikka kiltti hevonen niin se voi käyttäytyä kyseenalaisesti uudessa tilanteessa. Ja kuinkas kävikään. 😀
Ennen laidunlomaa Petu teki hyvällä moodilla töitä. Myös vuokraaja (pitkäaikaisin) pääsi kokeilemaan hyppäämistä, muutenhan Petulla ei ole hypätty pitkiin aikoihin. Talvella taisi olla viimeisin kerta. Ollaan me puomeja otettu niin selästä kuin maastakäsin, mutta ei ne hyppäämishommista mene. Tosin Petulla löydettiin epäsäännöllinen sydämenrytmi raspauksen yhteydessä ja nyt on taas kovasti ollut mietinnässä että rasittaako hyppääminen liikaa, kun Petu kuumuu esteillä paljon ja silloin maltti katoaa etenkin jos kuski ei ole ajantasalla.
Tehtiin me myös pieni rataharjoitus, helppo C:2 2000 -ohjelma. Huono verkka, hyviä pätkiä, jännittynyt punainen ruuna ja kuskilla kiire sekä kuolemanhätä paikoitellen. Petulla oli noihin aikoihin aikamoiset mörkövaiheet päällä, kyttäsi vähän joka nurkkaa ja oli paikoitellen hankala ratsastettava, mitä ei auttanut mun pitkä ratsastustauko. Mutta hyvänmielen treeninä otettiin, tiedetään ihan perusasioista paremmin mitä pitää hinkata enemmän. Petu on ollut myös tosi jähmeä vasemmasta kyljestään, taipuminen ja jo asettuminen on ollut todella hankalaa, mutta nyt näiden helteiden piinatessa on ollut hyvä paneutua käynti-työskentelyyn, rehellisiin taipumisiin ja siirtymisiin niin askellajin sisällä kuten myös käynti-ravi -siirtymissä.
Nyt nautitaan kesästä. Petu loppukesän loimitettuna ja mä raapien itikan puremia. Treenaillaan kun siltä tuntuu, kuitenkin suunnilleen kolmesti viikossa. Petu kuitenkin saa liikkua ympäri vuorokauden, joten ihmisen kanssa treenaaminen ei ole nyt niin tärkeää, kun jo lihavuuskuntokin oli laitumelle laittaessa yllättävän hyvä.
pilvilinnoja.com 