Tamma- ja varsanäyttelyt Mikkeli 9.9.2016

Perjantaina oli vuorossa Oliverin kauan odotetut ensimmäiset näyttelyt Mikkelissä ja ensimmäinen ”järkytys” tuli huomatessani miten paljon orin retale oli kasvanut keväästä! Sitähän ne varsat tekee eli kasvaa. Erittäin fiksu tapaus (paikoittain) Oliveri vielä on vaikka orimaisuutta sekä luonnetta on alkanut löytymään, paitsi mittaustilanteessa tuli kuuma punainen ori kiltin pojankoltiaisen tilalle, kun sukukalleuksia kourittiin. Kukapa mies moisesta tykkäisi. 😀

Oliverin näyttäminen ei oikein sujunut, pisteet meni etenkin käynnin osalta harakoille kun ei malttanut ollenkaan ja vain pari askelta sai esittäjä irti muun riekkumisen ohessa.

Mutta kyllä sieltä joka tapauksessa tuli ihan hyvät lausunnot ja pisteet, vaikka käynti ei perjantaina luonnistunut mitenkään päin. Mutta näin oli

Erittäin hyvät tyypit, ryhdikäs, korkeajalkainen (9). Sopusuhtainen runko, kevyt kaula, pitkä lapa, suora selkä, pitkä laskeva lautanen (8). Molemmat etujalat hieman hajavarpaiset, hieman supistunut etusääri, takajalat melko hyväasentoiset, leveä takasääri (7,5). Etujalkojen kaviot hieman koverat, takakaviot hyvät (7,5). Ahtaat käyntiliikkeet, lyhyt kiireinen käynti, ei keskity (5,5). Molemmat etujalat (pöytäkirjasta ei saatu selkoa), väljenevät juoksuliikkeet, lyhyt, rytmikäs, joustava ravi (8). 2 mm yläpurentaa, levoton tarkastaa. Yhteensä 45,5 p. II palkinto.

Kävin myös katsomassa uteliaisuuttani Oliverin siskon, Aarian Esterin arvostelut radalla ja ohimennen kuulin tuomareiden puhuvan ettei mitään katastrofi-vuotiaita ollut yksikään, eli ei tuo meidän tuleva ravikuningas mikään mahdoton ole. Paitsi siinä vaiheessa meni homma ihan ranttaliksi, kun Esteri lähti ja Oliveri jäi yksin valjastuspaikalle (tästä on myös pieni videopätkä instagramissa). Oliverilla keitti siis soppakattila yli, kun oli pissannut lattialle eikä millään olisi halunnut märälle kohdalle astua ja loppupeleissä villiintyi aivan totaalisesti kun olikin mukamas kovinkin hauskaa kaivaa märästä kohdasta. Muuten lähes koko Esterin poissaoloajan keula nousi eikä ollut rauhassa – paitsi jos joku rapsutti.

Mutta olipahan kokemus niin mulle kuin Oliverille. Ensi vuonna uudet näyttelyt ja koitokset sekä seuraavan kerran todennäköisesti vuodenvaihteessa vuosikokouksen yhteydessä käyn moikkaamassa oripoikaa. 🙂