valokuvaus

Mitä Lululle kuuluu?

Kaikki ulkokuvat otettu 21.7.2017

Lulu on elänyt hieman hiljaiseloa blogin puolella. Osittain siksi, että kasvaa ihan hurjaa vauhtia ja välillä on meno niin vauhdikasta ettei päivityskuviakaan ehdi ottaa kunnolla ajatuksen kanssa. Tosin instagramin puolelle päivittelen muutenkin meidän pikaiset arkijutut, joten se kannattaa laittaa seurantaan. 🙂 Mutta itse asiaan.

Lulun ja Lumon päikkärihetki, nämä on ihan normaaleja nykyään.

Lululle tulee huomenna 10 kuukautta mittariin ja tähän aikaan on mahtunut todella paljon! Oli ensimmäiset juoksut touko-kesäkuun vaihteessa ja se oli todella rankka vaihe, ei vain meille vaan myös karvakakaralle. Leikkurin alle pääsee onneksi syyskuussa ettei tarvitse toisen kärsiä juoksuista enää, oli sen verran masentunut eikä millään tasolla oma itsensä. Juoksujen aikoihin iski myös mörköikä ja se vasta kauheaa olikin! Kaikelle piti haukkua, mikään ei ollut hyvä ja tututkin ihmiset aiheutti toiselle hirveät kilarit. Kissat on saanut olla vihdoin rauhassa, Lumo ja Lulu jopa leikkivät yhdessä eikä Nöpökään enää niin paljoa urputa Lululle mitä aikaisemmin.

SONY DSC

Ruokailujen suhteen ollaan päästy helpolla ja terrorisointiakaan ei mahdottomasti ole esiintynyt. Ainoastaan tyttöjen puinen junarata (mitäs jättävät lattialle..) on kärsinyt eniten ja muutama pehmolelu sekä nukke on saaneet huutia. Seinät, sohvat, lattialistat ym on säilynyt vahingoittumattomina, onneksi. 🙂 Helppo kakara ollut kaikin puolin.

Koulutus on tähän mennessä ollut yllättävän helppoa. Äidin puolelta tulevat vietit tosin välillä hankaloittaa, kun kaikki linnut näyttää ja odottaa lupaa noutamiseen ja paimentaa mielellään kaikkea ja kaikkia. Oli Lulu tällä viikolla yksi ilta mukana tallilla kun sain tytöt ja Nikon houkuteltua myös ja kyllähän tuo sateliittikorva mielellään paimensi hevosia vaikka oli liinassa varotoimenpiteenä kiinni. Kotona pystyy pitämään pihalla irti, mutta liekaan ”pääsee” jos ei korvat toimi ja on pelkkänä koristeena. Isältä taas periytynyt tosi voimakas vahtivietti ja suojelee mielellään, välillä turhankin hanakasti lenkeillä jos joku päihtynyt henkilö tulee vastaan, mutta nämä tilanteet kun ennakoi ajoissa ja ottaa kontaktin ennen ohittamisia, niin Lulu osaa käyttäytyä ihan mukavasti. 🙂

SONY DSC

Vielähän Lulu kasvaa ja lihaksia puuttuu, mutta kyllä pävittäin huomaa miten paljon penska kasvaa. Ja mulla on kamala pentukuume.. 😀

Tamma- ja varsanäyttelyt, Jämsä 13.5.2017

Vuoden takaiset Mikkelin näyttelyt

Lauantaina oli tosissaan Oliverilla kevätnäyttelyt Jämsässä. Samallahan pidettiin myös kimpan vuosikokous ja siirrettiin näyttelyiden jälkeen pikkupoika uuteen talliin, jossa pääsee kokemaan paljon uusia asioita ja toivon mukaan nousee sinne huipulle. Ainakin kimpan vetäjän mukaan tulevalla valmentajalla sekä Oliverilla oli kemiat kohdanneet ja mitä tuohon valmentajaan olen entuudestään tutustunut haastattelujen ja muiden perusteella, vaikuttaa oikein hyvältä tyypiltä ja hevoslähtöiseltä, joka ymmärtää Oliverin kaltaista nuorta. 🙂 Toisaalta hyvä, että Oliveri jäänyt Jämsään kun näki vähän tallihenkilökuntaa ja toiminta ei ainakaan minua kauheasti miellyttänyt, mutta jokaisella tapansa.

SONY DSC

Jatka lukemista ”Tamma- ja varsanäyttelyt, Jämsä 13.5.2017”

Tamma- ja varsanäyttelyt Mikkeli 9.9.2016

Perjantaina oli vuorossa Oliverin kauan odotetut ensimmäiset näyttelyt Mikkelissä ja ensimmäinen ”järkytys” tuli huomatessani miten paljon orin retale oli kasvanut keväästä! Sitähän ne varsat tekee eli kasvaa. Erittäin fiksu tapaus (paikoittain) Oliveri vielä on vaikka orimaisuutta sekä luonnetta on alkanut löytymään, paitsi mittaustilanteessa tuli kuuma punainen ori kiltin pojankoltiaisen tilalle, kun sukukalleuksia kourittiin. Kukapa mies moisesta tykkäisi. 😀

SONY DSC

Oliverin näyttäminen ei oikein sujunut, pisteet meni etenkin käynnin osalta harakoille kun ei malttanut ollenkaan ja vain pari askelta sai esittäjä irti muun riekkumisen ohessa.

Mutta kyllä sieltä joka tapauksessa tuli ihan hyvät lausunnot ja pisteet, vaikka käynti ei perjantaina luonnistunut mitenkään päin. Mutta näin oli

Erittäin hyvät tyypit, ryhdikäs, korkeajalkainen (9). Sopusuhtainen runko, kevyt kaula, pitkä lapa, suora selkä, pitkä laskeva lautanen (8). Molemmat etujalat hieman hajavarpaiset, hieman supistunut etusääri, takajalat melko hyväasentoiset, leveä takasääri (7,5). Etujalkojen kaviot hieman koverat, takakaviot hyvät (7,5). Ahtaat käyntiliikkeet, lyhyt kiireinen käynti, ei keskity (5,5). Molemmat etujalat (pöytäkirjasta ei saatu selkoa), väljenevät juoksuliikkeet, lyhyt, rytmikäs, joustava ravi (8). 2 mm yläpurentaa, levoton tarkastaa. Yhteensä 45,5 p. II palkinto.

Kävin myös katsomassa uteliaisuuttani Oliverin siskon, Aarian Esterin arvostelut radalla ja ohimennen kuulin tuomareiden puhuvan ettei mitään katastrofi-vuotiaita ollut yksikään, eli ei tuo meidän tuleva ravikuningas mikään mahdoton ole. Paitsi siinä vaiheessa meni homma ihan ranttaliksi, kun Esteri lähti ja Oliveri jäi yksin valjastuspaikalle (tästä on myös pieni videopätkä instagramissa). Oliverilla keitti siis soppakattila yli, kun oli pissannut lattialle eikä millään olisi halunnut märälle kohdalle astua ja loppupeleissä villiintyi aivan totaalisesti kun olikin mukamas kovinkin hauskaa kaivaa märästä kohdasta. Muuten lähes koko Esterin poissaoloajan keula nousi eikä ollut rauhassa – paitsi jos joku rapsutti.

SONY DSC

Mutta olipahan kokemus niin mulle kuin Oliverille. Ensi vuonna uudet näyttelyt ja koitokset sekä seuraavan kerran todennäköisesti vuodenvaihteessa vuosikokouksen yhteydessä käyn moikkaamassa oripoikaa. 🙂

Messuilla käyty

Perjantai oli sellainen päivä että huhhuh. Heräsin vasta 8 aamulla (oikeastaan me kaikki herättiin) vaikka puol 9 olisi pitänyt lähteä jo hakemaan seuralaista kyytiin. En loppupeleissä ollut kuin puoli tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta, joten matka Helsinkiin alkoi. Alkuun meinattiin, että oltaisiin tehty videopostaus, mutta meidän jutut on sellaiset ettei kaikkien korville sovi joten jätettiin postaukset tekemättä. 😀 Kuvia tuli räpsittyä järkkärillä vähän reilu 600 + puhelimella reilu 100 ja pari videota, kun kameran akku teki jälleen tenät.

Heinolan jälkeen aika tyypillinen ajovauhti – kyllä se välillä kävi jo sakkorajojenkin puolella. Hups 😀

Paljon oli nähtävää niin GoExpon kuin ihan hevospuolellakin. Koko aamun olin miettinyt, mitä Ressulle ostaisin ja olin jopa torstain ja perjantain välisenä yönä nähnyt unta, että olin hankkinut Ressulle petroolinsiniset pintelit ja sellaisethan olisi messuilla ollut myynnissä Horzen pisteellä, mutta lopulta päädyin jättämään hyllyyn ja ostin pari pussia hevosnameja – herkkupylly kiittää. 😉 Tuli katseltua myös itselle jotain, mutta jotenkin en saanut aikaiseksi sovitella mitään, joten eipä mitään ihmeempiä mukaan tullut. Täytyy kyllä hommata joku ratsastusliivi nyt kevätkeleille, kun takki on aika hiostava aina keväisin.

Hän oli vähän eläväisempi kaveri 😀 Tuli ihan Ressu huonoina päivinä mieleen.

Horzen pisteeltä

Oli siellä myös alpakoita. Tuo pörröpää kyttäsi mua jotenkin pahasti koko ajan – pelottava eläin. 😀

Olin odottanut itse tosi paljon viikinkihevosia. Upeita Vuonohevosia esitettiin valjakossa sekä ratsain. Eniten vain ärsyttää, kun kameran putki alkaa sanomaan itseään varmaan irti, kun ei meinaa edes urheilumodella pysyä enään liikkeen perässä, joten pahoittelut vähän rakeisista kuvista.

Tämä oli ihan supermakea!

Illan Small Tour 125cm luokka aiheutti kylmiä väreitä, kun pieni tila ja tiukkoja käännöksiä ratsukot teki, jotta pysyvät sallitun ajan sisällä. Ei musta tuohon hommaan olisi, kouluratsastus on kyllä ehdottomasti mun juttu. 😉

Paljon kieltäytymisiä tuli monella ratsukolla, mutta hienoa ratsastusta nähtiin ja suomalaiset pärjäsi tosi hyvin että sijoituksiin saakka ylsivät. 🙂
Todella mukava kokemus oli, vaikka vain perjantaina kävinkin. Täytyy uudelleen lähteä, vaikka ihan pariksikin päiväksi. 🙂

Mia 3kk

En muistanutkaan tehdä 2 kuukauden tilannekatsausta, mutta eipä vielä silloin mitään kummepaa tapahtunutkaan. Mia kannattelee jo päätänsä kuin mikäkin vanha tekijä ja viihtyy mahaltaan yllättävän paljon. Myös halukkuutta istuma-asentoon on, mutta vielä istuskelut suoritetaan puoli-istuvassa asennossa sylissä, etenkin jos ei likka viihdy mitenkään muuten päin sekä likan niin halutessaan.

28.09.2015

Yöt mennyt alusta alkaen todella hyvin ja koko ajan paremmin, mitä enemmän ikää kertyy mittariin. Tämän hetkinen iltarytmi on suunnilleen sellainen, että syödään klo 19 ja nukkumaan alkaa 19:30-20:00 ja seuraavan kerran herää joskus aamuyöllä klo 3-5 välillä, mutta pääsääntöisesti on alkanut kääntymään yöunet 12 tuntisiksi. On tietenkin öitä, että herää täyden vaipan ja nälän takia puolen yön aikoihin, mutta nekin on enään todella harvinaisia. Mia nukkuu omassa sängyssään vaunukopan lämmössä ja ensimmäisen heräämisen jälkeen jää meidän väliin loppuyöksi.

28.09.2015

Mia myös viihtyy lelujen parissa, vaikka ei niistä vielä ole pahemmin kiinnostunut, enemmän tykkää katsella puuhamatolla roikkuvia hassuja juttuja sekä syödä nyrkkejä – välillä menee jopa molemmat nyrkit kerralla suuhun. 😀 Tarttuminen on vielä vähän hakusessa, mutta vahvistuu joka päivä.
Nyt on tullut myös hittijutuksi harjoitella mahalteen kääntyminen. Vielä ei siinä onnistuta omin avuin, mutta ei se kaukana ole. Ryömintähalukkuuttakin löytyy ja vielä se tapahtuu monni-tyylillä – suu ammosen auki, minkä laittaa viltin tms päälle ja lähtee vetämään samalla käsillä sekä potkii jaloilla. Lähinnähän se näyttää enemmänkin monnin liikehdinnältä, kuin ryömimiseltä, kun vartalo heijaa edestakaisin ja päällä vetää itseään eteenpäin. 😀

Myös ikenet on alkaneet muuttua terävemmiksi. Hetken jo luulin, että nytkö jo ne hampaat sieltä puhkeaa, mutta onneksi ei! Kiukkusempi Mia on kyllä ollut jo parisen viikkoa ja nyt ikenien muututtua terävemmiksi on jopa ehkä hieman tullut paremmalle tuulelle. Mariakin teki tosi pitkään hampaita, joten osataan varautua vähän kaikkeen. 🙂
Neuvolassa kehuttiin reippaaksi ja jänteväksi, joka tykkää seurailla paljon ympäristöään. Oudot ihmiset aiheuttavat kulmien kurtistelua, mutta vähänkin jos löytyy vastapuolelta huumorintajua, niin alkaa kuulumaan naurua. Painoa ja pituutta tulee hyvässä suhteessa toisiinsa nähden, 60cm meni rikki pituudessa! Painoakin on enemmän mitä Marialla samassa iässä, hyvin huomaa miten erilaisia voi siskokset olla – Maria ollut aina siro ja pitkä, Mia taasen pitkä ja tanakampi. Pääasia että ruoka tarttuu eikä ala paino tippumaan. 🙂