Kommentteihin tuli kyselyä mitä Oliverille kuuluu, joten ajattelin ihan postauksen kirjoittaa aiheesta. Aika vähän pojasta lopulta päivittelin, kun korona sotki kokonaan kimpan toimintaa. Oliverin alkutaival oli ihan hyvä, mutta sitten tuli paljon terveyshuolia. Etujalat alkoi turvottelemaan ja epäilys oli eläinlääkärillä että massiivinen etuosa orikauloineen on liikaa etupolville, mutta lopulta ruunauksestakaan ollut hyötyä. Ongelmat jatkui ja Oliveri oli käytännössä vuoden kuntoutuksessa jonka jälkeen valmentaja kävi koittamassa Killerillä miten juoksu kulkee mutta nesteilyt alkoi jälleen.
Kimpassa alkoi olemaan paikoitellen hurjaakin menoa, kun tiedotus alkoi olla huonoa ja se keskitettiin nettisivulle, eikä sielläkään paljoa tietoa oikeastaan edes ollut.
© Terhi Piista-Helisten
Oliveri lähti vuoden vaihteen tiimoilla Stall Blombackeen kuntoutukseen, raviuran lopettamisesta ennen vuoden vaihdetta puhuttiin ja suurin osa kimppalaisista oli sitä mieltä, että eivät jatka kimpan mukana – minä mukaan lukien. Oliverin hoito eläinlääkärin tiimoilta oli mun mielestä hyvin huonoa, mutta en yksinäni oikein voi asialle tehdä mitään. Moni muukin oli sitä mieltä, että Oliveri olisi ollut hyvä viedä toiselle klinikalle (käytettiin yleensä Laukaassa, jonka yksi alkuperäisistä perustajista oli Oliverin omalääkäri), kun näkemyseroja ja ideoita voisi toisella lääkärillä olla.
Juttelin Petun edellisen omistajan kanssa ja hän totesi että tämä kyseinen ell joka Oliveriakin hoiti, ei panosta hoitoon jos hevonen ja sen suku ei ole hänen mieleen. Petulla esimerkiksi oli irtopala vasemmassa takajalassa, jota tämä lääkäri ei löytänyt, oli vain todennut että ei tuosta radalle ole ja ihan turha on edes yrittää. Tampereen klinikalla irtopala leikattiin Petun ollessa 6 vuotias ja vamma haittaa vieläkin paikoitellen. Usko meni siinä kohtaan totisesti Oliverin hoitoon ja tämän vuoden alusta lähtien en ole enää kuulunut kimppaan. Oliveri todennäköisesti menee tämän vuoden aikana myyntiin jos eivät radalle sitä saa, tietenkin tilanne voi olla toinen, tämmösiä puheita oli vielä joulukuussa.
Odotukset kimpalle oli isot kun siihen lähdin silloin vuosia sitten mukaan. Vetäjä oli kokenut, osaava ja hoiti asiat hienosti aina siihen asti, kun alkoi ensimmäinen koronavuosi. Sitten tiedotus oli huonohkoa, yksi kimppalaisista (isoimman osuuden omistava) hoiti puhelintiedustelut valmentajan päähän, mutta tieto kun oli katkonaista, niin ei siitä kokonaiskuvaa saanut että missä mennään. Ja se, että miten ja mitä oli milloinkin hoidettu niin ei oikein saatu selkoa siitä. Olen miettinyt pari kertaa, että menisinkö johonkin uuteen kimppaan, mutta toisaalta kun nähnyt miten hyvin alkava päättyi todella huonosti niin jotenkin usko näihin mennyt. Eri asia olisi ostaa oma varsa ja koittaa pienellä porukalla saada se radalle. Tiedotus olisi helpompaa ja kulut olisi pienemmät.
Joten tällä hetkellä keskityn opiskeluun ja Petun hengissä pitämiseen, herra koittaa kaikin keinoin saada mulle sydärin. 😀
pilvilinnoja.com 