Olohuoneen remontti part 1

Ja näin päästiin vihdoin remonttihommissa edes hieman eteenpäin. 7 vuotta asumista takana ja kolme vuotta odoteltu että saataisiin aikaiseksi aloittaa (tai että mä uskallan pistää tuumasta toimeen). Lapset lähti kuun taitteessa Tampereelle viikonlopun viettoon ja me Nikon kanssa sitten päädyttiin pyörähtämään Kodin Terran tyhjennysmyynneillä, josko sieltä löytyisi meille tykötarpeita seinän remonttia ajatellen. Löytyihän sieltä, tosin ei alkuperäisen värin mukainen, mutta tuo on jopa ehkä hieman kivempi noin kun on hieman tummempi.

Mutta aloitellaas siitä, mistä lähdettiin liikkeelle. Meillä oli semmoiset 70-luvun karvoja imevät tapetit, mistä ensimmäinen kerros revittiin jo silloin reilu 3 vuotta sitten pois, jolloin jäi vain tapetin ”pohja” jäljelle. Tämän alla oli kuitenkin vielä kolme muuta tapettikerrosta, pari kerrosta pinkopahvia ja kuitulevy (vastaa tarkoitukseltaan nykypäivän kipsilevyä), joten voin sanoa että hommaa oli pikkuisen. 😀

Pysäytyskuva videosta

Kun oltiin saatu noin puoli neliötä purettua, laitettiin koevedot maalilla seinään ja odotettiin aamuun että nähtiin, miltä väri näyttää luonnonvalossa. Kissathan oli mulla apuna koko ajan, Pikkarainen tuli olkapäille tarkastamaan pari kertaa että miten seinän purkaminen luonnistuu. Nöpö tyytyi tapittamaan mua tuolilta ja valittamaan sylittelyn puutteesta.

Oltiin aivan varmoja, että seinä on leveää lankkua, mutta sieltä putkahtikin vähän enemmän historian havinaa. Kyseessä on 40-50 luvulla käytettyjen kuljetusarkkujen päätylevyjä, aivan oikeasta reunasta löytyi polttomerkkaus missä oli RW 13ERÄ 1/42 50KG. Tämä oli todennäköisesti ollut sotien aikaan panosten kuljetuslaatikko.

Noin 2,5 vuorokautta siinä meni, että saatiin valmista. Käytiin vielä viime hetken löydöt tekemässä Terrassa eli nuo tikkaat joista tehtiin kirjahylly. Meillä kirjoja ei pursua nurkista, joten koettiin että oli oikein passeli käyttötarkoitus ja saatiin ne tuolta tv-tasolta pyörimästä johonkin siististi.

Tämän tultua valmiiksi totesin, että joku muu saa hoitaa loput kolme seinää, jotka olisi tarkoitus maalata vaaleiksi mutta vanhan ajan pintamateriaalit todennäköisesti korvataan kipsilevyllä tai muulla vastaavalla vaikka kuinka haluaisinkin kunnioittaa vanhaa.

Ihana kamala talvi

Talvi ei todellakaan ole lempi vuodenaikani. On kylmä niin ulkona kuin sisälläkin, Petun liikuttamisesta tulee kamalaa välineurheilua loimittamisien suhteen ja sen, kuinka kauan pystyy ja viitsii liikuttaa. Ei saa liikaa, ettei hikoa tuhottomasti mutta niin että energiat kuluu ja se olisi millään tavalla järkevää. Lulu ei tarkene lenkkeillä kun tassut jäätyy ja tytöistä tulee pakkasukkoja vaikka kuinka pukee päälle.

SONY DSC

Mutta kummasti tuollainen pienikin valoilmiö, joka valaisee uudelleen sisustetun olohuoneen saa mielentilan kohenemaan ja tulee ihan ihmeellisiä inspiraatiopuuskia. Tänään esimerkiksi tytöt ovat kotona, Marian kanssa käytiin lääkärissä kun viikko ollaan vaan sairasteltu ja loppua ei näy. Nyt sitten keuhkoputki tärisee ja kurkku kuulemma todella kipeä. Oli kuitenkin pakko tarttua kameraan kun pienikin valo mitä ulkona on, tuo jotain ihanuutta kotiin – kiitos isohkojen ikkunoiden ja avaran tilan. Toisaalta valoilmiö aina muistuttaa ällöttävistä 70-80 -lukujen karvatapetista, jonka vaihtoon laittamista olen odottanut ja himoinnut jo 2,5 vuotta. Ehkä kesällä?

SONY DSC
Sain itselleni ”some” nurkan. Nyt saa bloggailla suht rauhassa. Kunhan nuo karvaseinät ei ärsyttäisi niin paljoa. 😀

SONY DSC
Jonkun kynnet pitäisi leikata – taas

Mitäs teille kuuluu? Kuuluuko talvi inhokkeihin vai suosikkeihin? 🙂

Lulu 1v!

Miten on tämä aika hujahtanut niin nopeasti? Juurihan meille kotiutui sellainen pieni pallero, joka näytti enemmänkin pehmolelulta kuin isoksi kasvavalta koiralta. Höttöinen pentukarva, isot tassut lyhkäisissä töppöjaloissa ja pitkässä ruumiissa. Pieni piiskahäntä ja elämäniloa kuin pienessä kylässä. Muistan vieläkin, kun matkattiin Saloon katsomaan Lulua – pieni musta luppakorva joka oli ihan mahdottoman uhmakas ja emoaan kiusaava riiviö, jonka tätikin sai huutia ihan huolella. Samalla kun veljensä oli meidän rapsutettavana ja puuhasi omiaan, oli Lulu haastamassa koko ajan joko emoaan, tätiään tai veljeään painimatsiin. Siitä ajasta ei ole paljoakaan muuttunut, Lulu on edelleen sellainen räyhä Ralf joka aamuisin heti sängyssä painimatsiin haastamassa kun nippa nappa on edes silmiään auki saanut.

IMG_2308
Ensimmäinen kuva, mikä nähtiin

IMG_2310
Automatkalla kohti kotiin 24.11.2016, ikää 8 viikkoa

IMG_2341
Kotiutumisesta seuraavana päivänä Lulu kiintyi Mariaan. 25.11.2016

SONY DSC
3. joulukuuta. Istu -käsky hallussa jo ulkona, ikää 9 viikkoa.

IMG_2432
10 viikkoinen 9. joulukuuta

SONY DSC
14 viikkoinen 2.1.2017

SONY DSC
15 viikkoinen 9.2.2017

IMG_2868
6 kk 2.3.2017

IMG_3078
7 kk 12.4.2017

fullsizeoutput_45b
8 kk 21.5.2017

fullsizeoutput_494
24.6.2017 – Lulu 9kk ikäisenä saman korkuinen kuin 7 vuotias uros joka on iso 😀

SONY DSC
21.7.2017

IMG_3430
2.8.2017

SONY DSC
25.9.2017 – Lulu 1v.

Vaikka välillä on ollut hankalia hetkiä, etenkin juoksujen aikoihin ja lähes heti niiden loppumisen jälkeen alkoi kunnon uhmakausi, niin en vaihtaisi mitään pois. Lulusta on tytöille tullut todella tärkeä, Maria pystyy jo kotipihassa ja tuossa lähimetsässä taluttamaankin, kun Lulu lyllertää perässä niin hitaasti että jopa Marialla menee hermot. Liikenteen seassa taluttamiset hoitaa aikuiset, kun Lulu on todella voimakas ja ei tarvitse kuin mopo-jonnen mennä ohi, niin on aikuisellakin piteleminen. Pihassa ja kotitiellä on vielä ok Marian taluttaa, kun liikennettä ei juurikaan ole. Iso tyttö Lulu on ja kasvaa vain, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vaikka välillä tuntuukin, että on pieni koira, niin kyllä sitä nopeasti tippuu takaisin maan pinnalle kun Lulun ja Nikon veljen koiran laittaa vierekkäin. Nyt vain toivotaan, että saadaan monen monta vuotta pitää Lulu perheessä terveenä. 🙂

Postaustoiveita?

Tuli jokin kummallinen halu tehdä ensi viikolla videopostaus, mutta aihe on vielä vähän hakusessa. Joskus bloggerin puolelle tuli toivetta kotipostaukseen ja se on tulossa jossain välissä (kunhan kerrankin kämppä olisi siisti.. :D), mutta kummin te haluaisitte sen toteutettavan, videona vaiko kuvina? SONY DSCEnsi viikon Petun liikutus-suunnitelmatkin on vielä auki, vaikka yleensä laitan mielessäni aika pitkälti lukkoon jo sunnuntaina. Tänään on ollut vain niin tajuttomanrasittava päivä, kun molemmat tenavat on kiukutelleet koko päivän eikä täten ole jaksanut kuin ruuat tehdä. Huomenna Nikokin lähtee käymään taas toimistolla, joten sekin jo vähän osaltaan vaikeuttaa Petun huomisia liikutussuunnitelmia. Keskiviikkona on vuokraajan päivä, eli silloin saan ”vapaapäivän” vaikka tallille joka tapauksessa pitääkin mennä siivoamaan. Maastossa pakko käydä viikolla, kun nyt on edes viikon ajaksi luvattu kuivaa ja suhteellisen hyvääkin keliä, mikä on pakko hyödyntää.

 

Joten, laitelkaas mielipidettä tuosta kodin esittelypostauksesta ja jos on muita toiveita niin alle vaan. 🙂

Mitä Lululle kuuluu?

Kaikki ulkokuvat otettu 21.7.2017

Lulu on elänyt hieman hiljaiseloa blogin puolella. Osittain siksi, että kasvaa ihan hurjaa vauhtia ja välillä on meno niin vauhdikasta ettei päivityskuviakaan ehdi ottaa kunnolla ajatuksen kanssa. Tosin instagramin puolelle päivittelen muutenkin meidän pikaiset arkijutut, joten se kannattaa laittaa seurantaan. 🙂 Mutta itse asiaan.

IMG_3257
Lulun ja Lumon päikkärihetki, nämä on ihan normaaleja nykyään.
Lululle tulee huomenna 10 kuukautta mittariin ja tähän aikaan on mahtunut todella paljon! Oli ensimmäiset juoksut touko-kesäkuun vaihteessa ja se oli todella rankka vaihe, ei vain meille vaan myös karvakakaralle. Leikkurin alle pääsee onneksi syyskuussa ettei tarvitse toisen kärsiä juoksuista enää, oli sen verran masentunut eikä millään tasolla oma itsensä. Juoksujen aikoihin iski myös mörköikä ja se vasta kauheaa olikin! Kaikelle piti haukkua, mikään ei ollut hyvä ja tututkin ihmiset aiheutti toiselle hirveät kilarit. Kissat on saanut olla vihdoin rauhassa, Lumo ja Lulu jopa leikkivät yhdessä eikä Nöpökään enää niin paljoa urputa Lululle mitä aikaisemmin.

SONY DSC

Ruokailujen suhteen ollaan päästy helpolla ja terrorisointiakaan ei mahdottomasti ole esiintynyt. Ainoastaan tyttöjen puinen junarata (mitäs jättävät lattialle..) on kärsinyt eniten ja muutama pehmolelu sekä nukke on saaneet huutia. Seinät, sohvat, lattialistat ym on säilynyt vahingoittumattomina, onneksi. 🙂 Helppo kakara ollut kaikin puolin.

Koulutus on tähän mennessä ollut yllättävän helppoa. Äidin puolelta tulevat vietit tosin välillä hankaloittaa, kun kaikki linnut näyttää ja odottaa lupaa noutamiseen ja paimentaa mielellään kaikkea ja kaikkia. Oli Lulu tällä viikolla yksi ilta mukana tallilla kun sain tytöt ja Nikon houkuteltua myös ja kyllähän tuo sateliittikorva mielellään paimensi hevosia vaikka oli liinassa varotoimenpiteenä kiinni. Kotona pystyy pitämään pihalla irti, mutta liekaan ”pääsee” jos ei korvat toimi ja on pelkkänä koristeena. Isältä taas periytynyt tosi voimakas vahtivietti ja suojelee mielellään, välillä turhankin hanakasti lenkeillä jos joku päihtynyt henkilö tulee vastaan, mutta nämä tilanteet kun ennakoi ajoissa ja ottaa kontaktin ennen ohittamisia, niin Lulu osaa käyttäytyä ihan mukavasti. 🙂

SONY DSC

Vielähän Lulu kasvaa ja lihaksia puuttuu, mutta kyllä pävittäin huomaa miten paljon penska kasvaa. Ja mulla on kamala pentukuume.. 😀