Vaikka viime vuosi oli tavallaan aika katastrofi etenkin blogin kannalta, oli se myös pitkästä aikaa hyvä vuosi. Vaikka Ressun kanssa yhteistyö päättyikin, oli siinä hyväkin puolensa. Pääsin kokeilemaan arkea pelkän työn kautta ja totuttelemaan vuoden jälkeen oikeasti rauhalliseen tahtiin. Opiskelut kiinnosti paremmin ja tytöt olivat hetkittäin jopa helpompia. Hautajaisissakin tuli käytyä, kun pappani pitkän sairastelun päätteeksi pääsi äitini luokse pilvenreunalle. Se viikonloppu oli ehkä yksi elämäni rankimmista, kun Niko jäi tyttöjen kanssa kotiin ja jouduin käymään sen päivän ainoastaan sukulaisteni sekä vanhimman isoveljeni kanssa läpi.
Perjantaina oli vuorossa Oliverin kauan odotetut ensimmäiset näyttelyt Mikkelissä ja ensimmäinen ”järkytys” tuli huomatessani miten paljon orin retale oli kasvanut keväästä! Sitähän ne varsat tekee eli kasvaa. Erittäin fiksu tapaus (paikoittain) Oliveri vielä on vaikka orimaisuutta sekä luonnetta on alkanut löytymään, paitsi mittaustilanteessa tuli kuuma punainen ori kiltin pojankoltiaisen tilalle, kun sukukalleuksia kourittiin. Kukapa mies moisesta tykkäisi. 😀
Oliverin näyttäminen ei oikein sujunut, pisteet meni etenkin käynnin osalta harakoille kun ei malttanut ollenkaan ja vain pari askelta sai esittäjä irti muun riekkumisen ohessa.
Ne vähäiset hyvät pätkät esittämisessäMalliesimerkki siitä, mitä lähes koko päivä piti sisällään 😀
Mutta kyllä sieltä joka tapauksessa tuli ihan hyvät lausunnot ja pisteet, vaikka käynti ei perjantaina luonnistunut mitenkään päin. Mutta näin oli
Erittäin hyvät tyypit, ryhdikäs, korkeajalkainen (9). Sopusuhtainen runko, kevyt kaula, pitkä lapa, suora selkä, pitkä laskeva lautanen (8). Molemmat etujalat hieman hajavarpaiset, hieman supistunut etusääri, takajalat melko hyväasentoiset, leveä takasääri (7,5). Etujalkojen kaviot hieman koverat, takakaviot hyvät (7,5). Ahtaat käyntiliikkeet, lyhyt kiireinen käynti, ei keskity (5,5). Molemmat etujalat (pöytäkirjasta ei saatu selkoa), väljenevät juoksuliikkeet, lyhyt, rytmikäs, joustava ravi (8). 2 mm yläpurentaa, levoton tarkastaa. Yhteensä 45,5 p. II palkinto.
Sisko ja sen veli – 2v tamma Aarian Esteri ja 1v ori Aarian Oliveri. Esteri pisti päiväunille odotellessaan radalle pääsyä. 🙂Tyyntä ennen myrskyä
Kävin myös katsomassa uteliaisuuttani Oliverin siskon, Aarian Esterin arvostelut radalla ja ohimennen kuulin tuomareiden puhuvan ettei mitään katastrofi-vuotiaita ollut yksikään, eli ei tuo meidän tuleva ravikuningas mikään mahdoton ole. Paitsi siinä vaiheessa meni homma ihan ranttaliksi, kun Esteri lähti ja Oliveri jäi yksin valjastuspaikalle (tästä on myös pieni videopätkä instagramissa). Oliverilla keitti siis soppakattila yli, kun oli pissannut lattialle eikä millään olisi halunnut märälle kohdalle astua ja loppupeleissä villiintyi aivan totaalisesti kun olikin mukamas kovinkin hauskaa kaivaa märästä kohdasta. Muuten lähes koko Esterin poissaoloajan keula nousi eikä ollut rauhassa – paitsi jos joku rapsutti.
Mutta olipahan kokemus niin mulle kuin Oliverille. Ensi vuonna uudet näyttelyt ja koitokset sekä seuraavan kerran todennäköisesti vuodenvaihteessa vuosikokouksen yhteydessä käyn moikkaamassa oripoikaa. 🙂
Tosiaan, käytiin tekemässä pieni reissu Turkuun tällä viikolla. Suuntana oli pääasiallisesti Naantalin Muumimaailma, mutta suunnitelmat meni torstain osalta uusiksi kun vettä alkoi satamaan aamusta kuin saavista olisi kaatanut, joten lennosta vaihdettiin toinen päivä muumien kanssa Lempäälän Funparkiin kun Marian sylikummi asuu lähes tulkoon Ideaparkin naapurissa.
Lähdettiin kotoa keskiviikkoaamuna jo varhain, klo 7 oltiin pakkauduttu autoon ja ehditty käymään meidän lähikaupassa hakemassa matkaevästä. Onneksi tytöt on niin tottuneita reissaajia jo, ettei Laukaa-Lempäälä -pätkällä ollut juurikaan mitään rähisemistä kun molemmat nukkui. Mia heräsi puoli tuntia ennenkuin oltiin perillä Lempäälässä, jossa juotiin kahvit ja pääsin seurustelemaan aivan syötävän suloisen sylikummi-vaavin kanssa. Pari tuntia vietettiin aikaa ja puolilta päivin otettiin viimeinen ajorykäisy – kohti Turkua ja hotellia. Yövyttiin Sokos Hotel Hamburger Börsissä, josta napattiin Muumimaailman kahden päivän rannekkeet mukaan, heitettiin huoneeseen isoimmat matkatavarat ja otettiin mukaan Mialle ruoat ym tykötarpeet.
Ennen matkan jatkamista torstaina
Hotellilta matka Muumiparkkiin vanhaan Naantaliin kesti vain 20 minuutia ja bussikuljetus lähtikin melkein heti. Bussista jäännin jälkeen sidoin Mian selkään ja 5 minuutin kävelyn jälkeen oltiin jo Muumimaailman porteilla. Antaa kuvien puhua puolestaan, nyt niitä nimittäin on!
Sillan ylitystä vailla perillä.
Muumipeikon oma taloJa itse Muumitalo
Paloasema sekä Hemulin puutarhavajaHemulin taloHemulin makuuhuonePikkumyyn jättikurpitsa-maja
Tuutikki
Sosuli ja Hosuli
Noidan mökillä Noita ja Alisa
Tiuhti ja Viuhti
Likkoja väsytti keskiviikkona aikamoisesti, mutta yö meni kaikilta muilta pipariksi paitsi Nikolta joka valvotti mua kuorsaamisellaan. 😀 Mia ei nuku vieraissa paikoissa, ei edes mummolassa päikkäreitä, joten yö matkasängyssä meni kuten osattiin varautua – todella huonosti. Huonosti nukutun yön huomasi sitten torstaina Funparkissa ja ajomatkalla Lempäälään, kun likat nukkuivat koko matkan ja Mia jopa nukahti Funparkissa sohvalle kun väsy iski niin kovaa. Kotimatkankin nukkui täysin, vaikka matka kestikin yli 3 tuntia totaalisen ruuhkautumisen vuoksi. Ajettiin Tampereelta lähes Jämsään saakka max 60 kilsan tuntinopeudella, yli puolet tästä pätkästä mentiin paria-kolmeakymppiä, Kuulemma jokin onnettomuus (?) oli sattunut Keski-Suomen puolella, joka ruuhkaannutti koko tien.
Loppupeleissä koko reissu oli äärettömän mukava. Tytöt käyttäytyi ja onneksi keksittiin torstaiksi Marialle jotain ”korvaavaa” viihdykettä, kun oli niin harmissaan ettei päässyt uudelleen muumeja katsomaan. Nikollahan on vasta heinäkuussa loma, mutta se aika pyritään käyttämään remontointiin ja syntymäpäivien järjestelyihin, joten ei silloin olisi edes mahdollisuuksia reissata.
Huuomenna on sitten ensimmäinen kerta bloggauksen aloittamisen jälkeen kun edustan blogistina messuilla! Jännittää ihan kamalasti, mutta kyllä se tästä. 🙂 Piti ihan muistilista tehdä, että muistaa kaiken ottaa huomenna mukaan, kun on täältä Jyväskylästä aika mukava matka Helsinkiin ja jos jotain tärkeää jää kotiin niin sitten ottaa päähän.
Tällä viikolla Ressun kanssa on mennyt oudon hyvin. Ei yhtään minkäänlaista riekkumista kentällä eikä kavereiden perään huutelemista. Antanut jopa kiinni tarhassa, paitsi tänään koitti kyllä onneaan muttei voinut herkuilta kieltäytyä kun varsa oli apajilla turhankin ronskina. 😉 Tiistaina Ressu oli tosi laiska, mutta jalalle suhteellisen herkkä. Ei onneksi mikään eteenpäin potkittava mutta tahmainen. Paljon tehtiin väistöjä ja taivutuksia ja käynti-ravi -siirtymisiä suhteellisen nopealla temmolla, että vertyisi ja tulisi nopeammaksi jalalle. Laukat on jäänyt vähemmälle kun kenttä oli tiistaina suhteellisen liukas ja mun istuntaongelmat nousee esiin etenkin laukoissa Ressun ollessa tuollainen muuli. 😀
”Et sä mihinkään karkaa, enkä mä taatustikkaan ala sulle poseraamaan!” 1.3.2016
Tänään sitten oltiinkin jalalle niin äärettömän herkkänä ettei tosikaan. Heti meni herralla niskat nurin jos jäin liikaa puristamaan. Kivat raviväistötkin saatiin aikaiseksi, kun herra malttoi keskittyä töihin eikä hölmöilyihin. En sitten tiedä, johtuuko tuo Ressun hyväntuulisuus kun ollaan omistajan kanssa otettu ehdollistaminen käyttöön, ettei tarhasta haettaessa riekkuminen tule tavaksi. Kyllähän tuollainen herkkuahteri muuttuu aikamoiseksi työmyyräksi, kun tietää että melassivesi ja parit namit odottaa tallissa, kunhan hommat on tehty kunnialla loppuun. 😉
Nyt väriä pesemään pois ja valmistelemaan huomista. Nähdään messuilla! 🙂
Tässä ei ole kummempaa tapahtunut, olen vain masua kasvatellut, kuunneltu Marian kiukkuamista ja valmistauduttu tämän päiväiseen Tampereen reissuun.
Marian toinen pidempi automatka on alkamassa reilun puolen tunnin päästä, kun samalla käydään sylikummia moikkaamassa ja tyhjentämässä Ikea. 😉 Ostoksista huomenna lisää, ollaan tänään niin tuhottoman myöhään kotona joten se kuvailut jäävät huomiselle.
Mitäs masulle? Pahoinvoinnit on alkaneet kunnolla, jääkaappia en voi avata ilman puklaamista jos siellä on ruokaa edelliseltä päivältä. Kaikki hajut ottaa tosi vahvasti ja meinasi eräs aamutalli-päivä lähteä ratissa taju, kun tuulilasin pesuneste haisi niin tuhottoman pahalle! Painoa ei ole tullut juuri lainkaan turvotuksen takia, mikä on vain hyvä. Eipä oikeastaan edes tee mieli mitään, terveellinen kotiruoka ja mandariinit on kova hitti. 🙂
Huomenna mennään myös tutustumaan naapurissa olevaan päiväkotiin! Marian olisi tarkoitus aloittaa 15. päivä, joten käydään katselemassa yhdessä paikkoja sekä vähän hoitajiin tutustumassa ja lapsiin tietty. 🙂 Otin opiskelupaikan vastaan, joten tammikuussa Maria siirtyy kokopäiväiseksi. Jospa tuo päiväkotiin meno tasaannuttaa hieman Marian kiukkukautta, tai sitten se pahentaa. Saa nähdä. 🙂
Nyt on pakko siirtyä suihkun puolelle ja sitten lähdetäänkin ajelemaan Tampereelle. Hyvää sunnuntaipäivää kaikille! 🙂
pilvilinnoja.com 