Tilannekatsaus

Tässä on nyt ollut hieman hiljaisempaa eloa blogin puolella, mutta kun asiat on niin sekaisin ja olen koittanut erästä laajempaa postausta saada kirjoitettua valmiiksi ja sitten nämä uudet kuviot päälle. Tiukkaa tekee! Maria sitten eilisen aikana tartutti mut ja Nikonkin tähän flunssa-aaltoon ja myös anoppi oli saanut osansa tästä räkätaudista.

Kävin siis eilen tutustumassa erääseen ravitalliin, jossa pitäisi syyskuun alussa alkaa hommat. Ollut kamala paperisota päällä, kun joka paikkaan täytyy lähetellä selvityksiä Marian hoitotilanteesta tai lähinnä mukamas sen tarpeesta ja setviä kaikkea muutakin. Pesti on alkuun määräaikainen, ja hyvällä tuurilla jään sinne sitten määäräajan jälkeen jatkamaan hommia. Tällä hetkellä mennään vain päivä kerrallaan ja katsotaan miten töihin paluu onnistuu ja miten ylipäätänsä meidän arki lähtee sujumaan!

Mariahan ei mene päiväkotiin vieläkään, vaan jää kotiin. Nikolla onneksi on mahdollisuus tehdä 4 päivää viikossa kotona töitä, joten Maria on pääsääntöisesti isänsä kanssa töissäoloni ajan. Parastahan tässä hommassa on se, että tuleva työnantajani on sitä mieltä ettei Mariaa tarvitse turhaan kotiin jättää, vaan saan ottaa likan tallille puuhailemaan heidän poikansa kanssa! Tämä on niin hyvä ja helpottava seikka, koska Nikon työ on välillä sen verran hetkistä, että Maria vain vaikeuttaa jolloin voidaan katsoa päivä tai kaksi viikossa, jolloin Maria lähtee koulimaan mun kanssa ravureita. 😉

Kovatasoisten hevosten kanssa pääsee kyllä viettämään päiviä! Tallinpitäjä on Suomenhevosten kasvattaja sekä ohjastaja ja valmentaja, joten pääsen tosihommiin eikä tallinpitäjän pojaltakaan (joka mun tekemistä valvoo), puutu näyttöjä juoksijoiden parista.
Myös pari ratsastettavaakin kuulemma löytyisi, yksi hommaan jo tottunut aikuisempi tamma sekä turhan tosissaan ravit ottanut nuorempi kaveri jolla ei ole edes selässä taidettu käydä. 😀

Tulen siis olemaan tosi väsynyt, kun rankkoja päiviä tallilla sekä johonkin väliin pitäisi myös Mikin liikutus saada mahtumaan! Huomenna todennäköisesti uhmaan tätä räkäisyyttä ja lähden käymään sen puokkipojan jumppaamassa ja voisi yrittää samalla jutella A:n kanssa näistä tilanteiden muutoksista, että miten tehdään.
Jännittää ihan sikana, muutama vuosi on tässä välissä ehtinyt vierähtämään kun viimeksi olen ollut ravisuokkien kasvattajalla apukätenä. Onneksi talliporukka on turhankin leppoisaa, niin ainakin viihtyy! 🙂