raviurheilu

Tamma- ja varsanäyttelyt, Jämsä 13.5.2017

Lauantaina oli tosissaan Oliverilla kevätnäyttelyt Jämsässä. Samallahan pidettiin myös kimpan vuosikokous ja siirrettiin näyttelyiden jälkeen pikkupoika uuteen talliin, jossa pääsee kokemaan paljon uusia asioita ja toivon mukaan nousee sinne huipulle. Ainakin kimpan vetäjän mukaan tulevalla valmentajalla sekä Oliverilla oli kemiat kohdanneet ja mitä tuohon valmentajaan olen entuudestään tutustunut haastattelujen ja muiden perusteella, vaikuttaa oikein hyvältä tyypiltä ja hevoslähtöiseltä, joka ymmärtää Oliverin kaltaista nuorta. 🙂 Toisaalta hyvä, että Oliveri jäänyt Jämsään kun näki vähän tallihenkilökuntaa ja toiminta ei ainakaan minua kauheasti miellyttänyt, mutta jokaisella tapansa.

SONY DSC

Jatka lukemista ”Tamma- ja varsanäyttelyt, Jämsä 13.5.2017”

Hevonen menneisyydestä

Ei se tykätyin, mieleltään ehkä aavistuksen jumissa ja napsahteleva ajatuksen kulku – mutta silti tuntuu että olisi elämäni hevonen. Kummiskaan sitä välttämättä olemallakaan.

Moni varmaan muistaakin syksyltä, kun olin ravitallilla töissä ja kerroinkin muutamaan otteeseen tulta ja tappuraa olevasta Herra Orista. Siitä, joka oli tallin vihatuin ja omistajan mukaan hitain juoksija ja huonolla motivaatiolla toimiva, tallin pimeimmässä karsinassa asuva tukkajumala. Tämä kyseinen hevonen tuli mieleeni ihan yhtäkkiä tässä lääkäriaikaa odotellessa.

Vaikka Herra Ori mojauttikin mua kaviolla, yritti rynniä päälle ja mitähän kaikkea muutakin (se lista on nimittäin kyseisen häslääjän kohdalla aikalailla loputon), tuli jotenkin ikävä ja ehkä jopa pieni pelko, miten kyseinen kaveri eläilee tällä hetkellä. Hippoksen mukaan ei ole vieläkään suorittanut hyväksyttyä koelähtöä, kilpailuvakuutukset umpeutuneet jne. Mikä on hevosen kohtalo? Tallilla aloittaessani, omistaja-kasvattaja sanoi että on joutilas juurikin sen takia, ettei juoksuhaluja löydy ja koitti jos olisin koittanut lähteä koulimaan siitä ratsua eikä heillä kuulemma muutenkaan ollut aikaa laittaa hitaaseen, kun vaihtoehtona oli treenata parempia hevosia. No, tilannehan oli se että aloittaessani oli päässyt pari kertaa viikossa ulos, muuten aina karsinassa kököttämässä pahimmillaan koko päivän ja kun olin ainut tallilla joka edes viitsi lähteä raahaamaan takimmaiselle ruoho-pläntille syömään ja sieltä tunnin päästä siirtämään hiekkatarhaan pariksi tunniksi, niin alkoi hevonen käymään kierroksilla. Joka aamu kattila kiehui reilusti yli, kun tajusi että pääsee ulos.. Voi hepparaukan kohtaloa, ei yhdenkään hevosen kuuluisi olla koko päivää karsinassa näkemättä lainkaan muutakuin neljä seinää.

Aloin sitten miettimään ensin vitsipohjalla, pitäisikö tallille soittaa ja sanoa että voisin kyseisen kaverin vaihtaa rahaan ja ottaa hoteisiini. Uskon kaikista aina vain hyvää, ja vaikka hevonen olikin silloin täydellinen vatipää, olisiko se enään jos saisi rutiinia, pitkät ulkoilut ja sen kanssa tehtäisiin päivittäin jotain, vaikka käytäisiin kävelemässä maastakäsin tms.. Sitä ei tiedä, ja kyseisen kaverin kanssa pitäisi jopa ammattiratsuttajalta löytyä hemmetin paljon huumorintajua, että kyseiselle tukkajumalalle saisi jotain päähän taottua.

Kyseinen hevonen olisi kuitenkin riski – takeita pään kasaantumisesta ei olisi, vaikka mitä yrittäisi. Joillekkin auttaa rutiini ja jotkut on vain yhden ihmisen hevosia ja jotkut ovat vain niitä täysin järkensä menettäneitä niin kutsuttuja toivottomia tapauksia. Tästäkään kaverista ei täysin voi sanoa, onko tylsistymisestä ja tekemisen puutteesta tullut ongelmakäytösä, vai jostain muusta. Sen näkisi vain ajan kanssa, mutta olisiko tämä sen riskin arvoinen..?

Hei hei mitä kuuluu?

En ole moneen päivään avannut bloggeria saatika kirjoitellut kuulumisia. Meillä on kaikki asiat ihan tyssännyt, kun teen niin pitkää ja rankkaa päivää ja nyt vihdoin on vapaapäivä, niin sitten Nikolla on toimistopäivä.

Mutta mitä meille kuuluu? Maria oppii joka päivä vähintään yhden uuden sanan ja tässä juuri äsken oppi vetämään vaipan kokonaan jalkaan! 🙂 Uudella asunnolla alkaa näyttämään ehkä aavistuksen kodikkaamman näköinen, verhotkin alkaa olemaan paikoillaan meidän huonetta lukuunottamatta.

Marian huone odottaa tavaroita 🙂

Olohuoneeseen kurkkaus 🙂

Mariakin on alkanut viihtymään tyhjähkössä asunnossa. Johan likka keksi, että styroksia voi murentaa jolloin näyttää ihan lumelta. 😀

2.10.2014

Töissäkin on ollut vilinää. Tamma V, joka sai vihdoin ja viimein suoritettua koelähdön parisen viikkoa sitten ja ensimmäisissä kunnon kisoissa juoksi 2. sijalle!

Tamma V valmiina lähtöön kilpailemaan. Parit leivät ennen autoon vientiä sai ”hoitajaltaan” 😉
3.10.2014

Huomenna olisi sitten isäni muutto ja sunnuntaina olisi tarkoitus aloitella meidän isojen kamojen siirtämistä sekä käydä juhlimassa kummityttöni syntymäpäiviä. Toivottavasti töissä pärjäävät maanantaihin saakka, että saisin palautella lihaksia. Mennyt ihan jumiin kun ei ole päässyt palautumaan lainkaan..

Nyt tekemään Marialle ruokaa ja sitten ehkä käymään anoppilassa jos ei muuta keksitä. 🙂

Jaksaa jaksaa

Huh, onpa siitä pitkä aika kun viimeksi on päivitelty. Onko se toisaalta ihme, oon ollut koko viikon töissä ja kotona vasta klo 18:sta jälkeen niin ei ole paljoa huvittanut käyttää viimeistä tuntia Marian hereillä oloajasta bloggailuun ja sen jälkeen olenkin ollut niin väsynyt..

Alkaa pikkuhiljaa löytymään rytmi tuohon omaan tekemiseen töissä. Hevosetkin jo tunnistan toisistaan, ellei tammalaitumen asukkeja lasketa.

Päivät on pyörinyt valjastuksien, pesujen, hoitojen ja ruokintojen ympärillä. Päässyt jopa hevoshierojan ”oppiin”, joten niitäkin hommia päässyt pienimuotoisesti tekemään. Juoksija-orilla on ollut viime vuosi niin epäonninen, kun hankkari meni ja nyt sitten sen ollessa valmennuskunnossa, ilmestyi rasvapattia muistuttava möykky lautasten eteen selkärangan viereen.. Kyllä oon päässyt niin monet ärräpäät kuulemaan, kun pomo kiehuu kuin hullu. 😀 Kaikenlisäksi mahaa pitäisi herra juoksijalta saada pois, kun on toipilasaikanaan syönyt hieman. 🙂 Kunnon tynnyri onpi hän, niinkuin koko talliporukalla naureskellaan. 🙂 Jospa se siitä asettuisi.

Rentouttavat hierontasessiot taisi olla, kun rupesi haukotuttamaan 😀 Tai sitten mun jutut oli huonoja. 😀 12.09.2014
Viltti persuuksen päällä on pitämässä lämpöpatjaa paikoillaan.

Myös ollut ihan ”luottamus” tehtäviä, nimittäin tammalaitumella on eräs tamma, joka vihaa pomoani. Ei suostu tulemaan portille, jos näkee valmentajan narun kanssa, mutta tänään tuli mun luokse ilman mitään ongelmaa. Ensimmäisellä kerralla tyttönen vähän epäröi, kun outo ihminen tulee hakemaan, mutta tänään (toinen kerta) tuli jo ihan omasta tahdostaan, kun nimeltä huutelin. Pomo nyt sitten päätti, että jos tammuskasta tule juoksijaa, niin sitten se tulee mulle ratsuksi. Jos joku sen sitten vain ensin kouluttaa, mä en siihen hommaan nimittäin lähde, vaikka symppisluonne neitosella onkin. 🙂

Mariakin on nyt nukkunut meidän välissä. Tiistaina Marsa alkoi oksentelemaan ja siitä lähtien ollut enemmän ja vähemmän oma itsensä. Välillä ruoka maistuu ja välillä ei maistu edes leipä.. Keskiviikoksi saatiin 2-vuotis neuvola varattua, joten saa nähdä miltä paino ja pituus näyttää. Tuntuu ainakin nostaessa, että Maria olisi laihtunut pari kiloa, mutta voi myös olla että mammalle on tullut lihasta ja voimaa enemmän käsiin.. 🙂

Eniveis, huomenna vielä illaksi töihin, kun muu porukka lähtee raveihin koelähdön ajamaan yhdellä hevosella, joten hoidan tallin yksin! Apua, vähän kyllä jännittää mutta eiköhän se ihan hyvin mene. 🙂
Nyt mässäämään ja katsomaan telkkua.

Fiiliksiä ja Mikin kuulumiset

Tänään oli ensimmäinen työpäivä ja ei jestas oon ihan jumissa! 6 tuntinen päivä venyi yli 8 tuntiseksi ja sen kyllä jalat kertoo erittäin hyvin.
Itse työpäivä oli todella mukava ja vaihteleva. Suhteellisen kevyttä mutta silti tallihommien luonteeseen kuuluen todella fyysistä! Aamu alkoi karsinoiden siivouksella, joita mulle oli 5 ja pomoni vaimo otti toiset viisi. Siitä sitten tyrkättiin hepoja kouraan tarhaan vietäviksi. Eräs tamma oli ensimmäisenä vuorossa, jolla oli kyllä menohaluja vähän suuntaan ja toiseen eikä itsellä tuntunut olevan yhtään voimaa käsissä, joten oli aikamoinen homma viedä varsojen perään huutavaa tammaa laitumelle, joka on hemmetin iso sekä vahva! Huhhuh.
Seuraavaksi lähti tallin vanhus, 29 vuotias ori joka lopsutteli todella nätisti vierellä vaikka varoiteltiin että saattaa ottaa vauhtia, kun tajuaa pääsevänsä ulos. 😀

Sitten otettiin 4 vuotias ori. Rakastuin ihan satasella tähän pölvästiin, oli jotenkin yhtä adhd mitä itsekkin olen ja kamala halu tehdä ja häseltää oli kova. Puolet matkasta tarhaan ”Herra Ori” kulki sivuttain, kun halusi pitää riimunnarua suussa. 😀

”Herra Ori”

Loppupäivä menikin ruokien teossa, heinien viennissä ja laittelemisissa sekä vesien vaihdossa. Pääsinpä seurustelemaan varsojenkin kanssa, oli kyllä sellaiset uteliaat kaverit vastassa että ei ole tosikaan! 🙂 Todella symppiksiä, iski ihan heppavauvakuumekin.

Varsat 🙂

Sitten Mikin kuulumisiin!
Eilen kävin tosiaan pojan liikuttelemassa. Oli saanut kerätä kaksi päivää virtaa pönttöön ja sen kyllä huomasi. Päätin ennen maastoon lähtemistä pyörittää Mikkiä pihassa, jotta olisi varmasti kuulolla ja pahimmat höyryt päästäneenä jaksaisi keskittyä maastossa sitten itse tekemiseen.
Alkuun jälleen kaikki mahdollinen pelotti ja päätin sitten suosiolla taivutella, pysäytellä, väistättää – kaikkea mitä mieleen juolahti. Saatiinpa siinä sitten Mikin keskittymismode hyvin päälle ja saatiin niin upeita ristiaskeleita väistöissä aikaiseksi että meinasi pojalta jopa tasapaino vähän herpata. 🙂

Maastoon lähdettiin pitkästä aikaa täysin rennon ja selän läpi kulkevan kaverin kanssa! Kierreltiin metsäteitä ja otettiin paljon siirtymisiä niin askellajista toiseen kuin myös niiden sisälläkin. Huomaa että Mikki on saanut lihasta lisää, kun jaksaa kantaa itseään pidempään ravissa, niin koottuna kuin lisätyssäkin. Laukka myös pyörii paremmin ilman, että kaahotetaan menemään ja myötää myös siinä paremmin kuin ennen.
Itsellä tosin on lonkka taas ihan älyttömän jumissa, jonka takia vasemmassa laukassa meinasi mennä ristilaukaksi, mutta saatiin se korjattua heti pois.

Onneksi Mikin omistaja kävi tänään tekemässä kevyen lenkin, ettei mene lihakset jumiin kun eilen oli suhteellisen rankka treeni. Onneksi Topin kanssa oppi arvostamaan pitkiä alku- ja loppukäyntejä!
Ensi viikolla pitäisi päästä taas käymään, mutta riippuu miten nuo työvuorot menee. 🙂 Ehkä se jotenkin saadaan onnistumaan. Tänäänkin olin vasta vähän ennen kuutta kotona, joten ei paljoa jäänyt aikaa Marialle ennen likan nukkumaanmenoa. Tähän päälle jos olisin käynyt vielä ratsastamassa, niin olisin ollut varmaan vasta nyt kotona.. Vapaapäivää odotellessa!

Nyt jatkan kyllä sohvalla lusmuilua, aamulla hommat sitten jatkuu taas ja pääsen muistelemaan valjastusjuttuja, jes! 🙂