Hevostelutaustani – osa 1

Hillan toiveena oli kuulla hevostaustani, joten tässä sitä tulisi kahdessa osassa. Tämä on pitkä, koska niin monta tallia ja hevosta on ollut monen vuoden aikana. Yritin tehdä tästä lyhyen – siinä onnistumatta. Mutta tässä sitä olisi, olkaa hyvä!


Aloitin ”virallisesti” heppailun ollessani 11 vuotias, kun menin ensimmäistä kertaa N:än mukaan hoitamaan hevosia Ratsutalli Piruettiin. Siellä sitten tuli kova hinku päästä käymään selässä ja varattiin mulle talutustunti niin, että N talutti. Ei se mikään täydellinen aloitus ollut, kun valkoinen unelmaponi Lise päätti pukittaa mun yrittäessä antaa pohkeita että raviin päästäisiin. 😀 Noin vuosi myöhemmin aloin käymään tunneilla todella satunnaisesti (erittäin huono opetuksen laatu) ja mua heiteltiin millon millekkin tunnille. En kehittynyt siellä mihinkään suuntaan, joten lopetin sen takia ratsastuksen suunnilleen vuodeksi. 

Ensimmäisen hoitohevonen (voisi melkein sanoa vuokrahevonen) tuli kuvioihin kun olin 12. Talli löydettiin H:n kanssa vahingossa kun oltiin pyöräilemässä.
Tallilla oli 4 lämminveristä joista yksi oli siitostamma-käytössä, yksi täydessä ravikunnossa oleva sekä puskaratsu ja Lili – 3-vuotias ravuri-ratsun alku. Mentiin kysymään tallin omistajalta, että saisiko hevosia harjailla palkaksi tallin siivouksesta.

Lilin kanssa opettelin perin pohjaisesti ajamisen, ratsastuksen ja ruokinnan salat. Sain yksin tehdä tamman kanssa mitä ikinä keksinkään, ratsastella maastossa tai käydä kärryillä ajamassa. Lilin tulevaisuus oli tosi aukinainen, kun omistaja ei oikein tiennyt haluaako hän tammasta täyspäiväisen ravurin vai suoraan ratsun, joten opetus -ja koelähtö käytiin ajamassa ihan hyvillä tuloksilla. Olisin päässyt kisapaikoille hoitajaksi, mutta tippuessani maastossa Lilin selästä pahasti (metrin syvyiseen soraojaan pää edellä), en voinut pitkään aikaan tehdä tallilla mitään ja kuviot ehti muuttua niin paljon. En kuullut sen jälkeen Lilistä mitään, enkä tiedä missä päin maailmaa tamma menee. Tästä seurasi monen vuoden ratsastustauko, en yksinkertaisesti uskaltanut enään luottaa yhteenkään hevoseen. 

Tilanteet muuttui nopeasti, kummiskin oli säilynyt onnettomuuden jälkeen kiinnostus ravureita kohtaan. Puhelin kauniiseen käteen ja niin pääsin v. 2003 kesän ajaksi oppitytöksi Anssi Niinisen ravitallille. Siellä käsitys hevosten hoidosta muuttui täysin! Ei ollut niin helppoa hommaa kuin aina olin luullut, yli 20 karsinaa siivottavana, heinien laittoa, varsojen käsittelyä ja oreja.. 😀 Oli mielenkiintoista valjastaa 3 vuotiaita oreja lenkille, etenkin lenkin jälkeen varusteiden purku oli sellainen työ että äiti monesti kysyi miksi sitä haluan tehdä, kun ovat niin arvaamattomia. Tykkäsin siitä, että oli haastetta ja tiesin että Anssi on turvana eikä olisi laittanut mua tekemään asioita, mihin en olisi kyennyt. Kesän aikana ehdin näkemään ja kokemaan niin paljon, ja hinku päästä hevosalan töihin alkoi polttelemaan todella voimakkaasti jossain takaraivossa. 

Saman vuoden syyslomalla lähdettiin H:n ja hänen siskopuolensa kanssa Vanajalle ratsastusleirille viikoksi kokeilemaan, miltä hevosen selässä tuntuisi tauon jälkeen olla. Siellä mulla oli hoitoponina Alica-niminen tamma, joka oli muuten hemmetin itsepäinen. 😀 Alican kanssa hypättiin elämäni ensimmäiset kunnon esteet ja maastoiltiin pitkin viikkoa. Ei ne maastoilut aina putkeen mennyt, kun Alica nousi kiitolaukasta pystyyn auton tullessa vastaan ja toisella kerralla tamma päätti mennä pupertamaan ojaan puista lehtiä, jolloin pyörähdin selästä sinne pohjalle, missä vettä oli ihan mukavasti. Hengissä selvittiin ja meno jatkui tallille. 

Alicaa varustamassa syksyllä 2003
En tiedä mitä tässä tapahtuu, mutta hauskaa näytti olevan! 😀 2003 Taustalla H:n siskopuoli Foxi-nimisellä hevosella 🙂

Vuonna 2005 talvella uskaltauduin uudelleen hevosen selkään aloittaessani säännölliset ratsastustunnit Laukaan Ratsastuskoululla. Alkuun oli todella karmeat tunnit, lähinnä itseni ja ratsastuspelkoni takia ja se maneesi… Natisi ja paukkui. Onneksi ensimmäiset pari kuukautta menin aina tallin ”nihkeimmillä” hevosilla. Jos et osannut pyytää, niin eipä ne sitten myöskään liikkunut. 😀 
Kehityin nopeaa tahtia (onneksi oli oikeasti osaava opettaja), joka selitti syy-seuraus -periaatteella kaiken! Ennen vuodenvaihdetta hallitsin tasapainon, pohkeenväistöt oli jo niin tuttu juttu ja se pehmeä rento käsi (Eijan kanssa väännettiin monta kuukautta tästä, missä asennossa käsien pitää olla, missä kohtaa, missä kulmassa jne) oli löytynyt ja ylipäätänsä rentous! 

Tunnilla -05 tai -06(?) ratsuna sh.t Rallin Siri ”Siiri”
Kesällä ehdittiin aloittelemaan vaikeampia juttuja, mutta lopetin hieman ennen kesän alkua, kun alkoi teinin mielessä olemaan kaikki muu kuin ratsastus, etenkin se mihin ne ratsastusrahat käytti mielummin.  

Jatkuu!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: