”Pikku”haaveri joka veti saikulle

Edellisessä postauksessa kerroin tästä meidän vasemman takajalan haaverista, mikä tuli kun uusi hevonen tuli ruunien laitumelle. Meidän tuurillahan parin päivän sisällä tuli etujalkaan uusi haava ja ollaan oltu tähän päivään asti sairaslomalla.

Ensin turvotteli epämääräisesti takajalka, joka rauhottui hyvin parissa päivässä vaikka ilkeän näköinen olikin (kuva löytyisi, mutta jätetään julkaisematta kun voi herkille aiheuttaa pahaa oloa). Mutta sitten saman viikon sunnuntaina oli ikävämpi yllätys vastassa, nimittäin oikeaan etujalkaan oli tullut haava.

Haava heti etupolven yläpuolella

Se ei sitten ollutkaan mikään kovin helppo hoidettava jo pelkästään sijaintinsa vuoksi. Pintelit ei pysyneet paikoillaan eikä Petun pääkoppa olisi kestänyt koppihoitoa yhtään. Riskillä laitumelle parantelemaan ja joka päivä haavan huuhtelut, muut puhdistelut ja mömmöjä. Kävelyä jalka ei missään vaiheessa aristanut, ravissa ympyrällä alkoi tahdittamaan lähes tulkoon heti. 1,5 viikkoa ollaan hoidettu ja höösätty jalan ympärillä ja tänään pitkästä aikaa kokeiltiin miten suhtautuu treeniin. Petulla on mennyt tässä linkuttamisen myötä lihakset aivan jumiin, kun täydestä treenikunnosta joutunut kävely/seisotus-lomalle.

Pysäytyskuva videolta, joten laatu sen mukainen.

Meidän ykkösvuokraaja kävi ottamassa puomeja, toiselle pitkälle sivulle hyvin tiukoilla väleillä ja toiselle lähes överi pitkille väleille. Alkuun tultiin käynnissä, sitten hiljalleen koitettiin ravissa että miltä tuntuu. Petu liikkui hyvin mielellään ja vauhdikkaasti mikä sitten edesauttoi että takapään lihasjumi aukesi, jes! Etujalka ei reagoinut liikkeeseen mitenkään, joten tehtiin mahdollisimman vähän loppuajastakin ympyröitä ja keskityttiin Petun suoruuteen. Palaute oli kuskilta hyvää, oli kevyt ja herkkä vaikka ulkoapuihin reagointi oli hitaanpuoleista (perään tuli kyllä heti kommentti että jos itse olisi ollut tarkempi niin olisi ne avut menneet paremmin läpi). Näin mä sain keskityttyä liikkeeseen ja olemukseen.

Tästä päästään hiljalleen palailemaan treenien pariin. Niin kauan kun on avohaava, ei rasiteta liikoja ja hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla. Jos ei lähde parin viikon sisällä helpottamaan mihinkään suuntaan tai alkaa näyttää tulehtumisen tai märkimisen merkkejä, niin sitten eläinlääkärin konsultointia. Onneksi ei ole missään vaiheessa näyttänyt tulehtumisen merkkejä (tällöin olisi ell pyydetty hetimiten paikalle) eikä märkää erity, joten nyt vaan sinnikkäästi hoidellaan kotona.

Petun viikon treenikooste

Ajattelinpa tehdä pienen muistelumatkan viime viikkoon Petterin liikunnan suhteen. Olen tätä jo pidemmän aikaa kaavaillut ja toisaalta tulevan viikon treenien suunnittelu tuntuu vieraalta, kun tykkään liikuttaa enemmänkin sen mukaan, miten mulla on aikaa ja minkälaisella fiiliksellä ollaan Petun kanssa liikenteessä. Viime viikolla Petteri liikkui 5 päivänä, kestoiltaan sieltä 20 minuutista melkein tuntiin, riippuen mitä tehtiin ja oliko vapaa välissä.

SONY DSC
Kaikki postauksen kuvat tiistailta. 

Tältä se siis näytti: 

Maanantai oli vapaa.

Tiistai oli kuvauspäivä, käytiin maastossa tutkailemassa jonka jälkeen käytiin pyörähtämässä kevyesti ravit kentällä. Petulla oli virtaa kertynyt vähän turhan paljon, selkäännousu oli aikamoista taiteilua ja ensimmäiset 5 minuutia tapeltiin siitä, että onko pystyyn pomppiminen hyväksyttävää vai ei. Nopeasti onneksi rauhoittui ja kentällä loppuraveissa olikin suht hyvä, hetkittäisiä jännityskohtauksia lukuunottamatta.

SONY DSC

Keskiviikkona Petu pääsi hölkkäämään kevyesti liinassa. Askellajit otettiin läpi pitkällä kaulalla ja ihmeen rennosti liikkui, vaikka edellisenä päivänä oltiin jäykkänä kuin rautakanki.

Torstai oli liikkumisen suhteen viikon pisin päivä. Selästä käsin otettiin kunnolla jumppaa hakien rauhallisuutta ja ennen kaikkea tasaisuutta. Käynnissä oli tasaisempi, kun ravissa oli todella tahmea. Rentouden löytymisen myötä otettiin ensimmäiset laukannostot, mutta Petteri oli tässä vaiheessa jo niin väsynyt, että nostot oli huonoja ja mielellään lähti kiihyttämään ravissa kuin olisi laukannut. Lopeteltiin kevyen ravailun jälkeen ja otettiin pitkät loppukäynnit.

Perjantai juoksutuspäivä sivuohjilla. Mukaan hommiin otettiin pari ravipuomia, joita yliteltiin alkuun ilman sivareita tutustumismielessä ja alkuverkkojen jälkeen ohjien kanssa. Selvästi oli uudempi juttu, alkuun meinasi vältellä todella paljon puomeja ja jouduin aika paljon ohjaamaan puomeille. Alun ihmettelyn jälkeen Petu jopa lähti imemään puomeille ja lievää kuumumistakin oli havaittavissa. 🙂 Ennen lopettamista treenailtiin myös ravi-laukkasiirtymisiä joiden jälkeen loppukäynnit. Pojalle tuli järkyttävä hiki, mutta olipahan hyvää aivojumppaa. 😉

Lauantai oli vapaa omien kiireiden vuoksi.

SONY DSC

Sunnuntai pyhitettiin perusjutuille. Tällä kertaa otin varuiksi raipan mukaan, jotta saisin heräteltyä takajalkoja paremmin ja samalla tehostettua pohkeiden merkitystä. Petu on todella hidas pohkeelle, ellei sitten ole pitänyt montaa vapaata putkeen jolloin ei tarvitse kuin ajatella pohjetta niin lähtee kuin raketti. Raipasta oli paljon hyötyä, etenkin kylkien herättelyssä. Jos ei reagoinut pohkeeseen, niin pieni hipaisu raipalla niin heräsi pyyntöihin. Yhden raipalla hipaisun jälkeen ei tarvinnut kuin kevyesti antaa pohkeita, niin liikkui ja teki mitä pyydettiin. Taivuttelutkin onnistui paljon paremmin, kun ei kyljet ollut terästä vaan reagoi helpommin. Täytyy siis raippakuureja ottaa enemmän mukaan, ehkä sieltä se oivallus tulee Petulle, mitä pitää milloinkin tehdä. Laukkoja otettiin ennen lopettelua myös, mutta tällä kertaa ohjaustehostin ei toiminut lainkaan ja Petu lähti todella reilusti kaatumaan sisälavan päälle. Rutiinia rutiinia.

Mitäs mieltä olette tälläisestä postauksesta, sana on vapaa! Toiveitakin saa laittaa. 🙂

Ratsastus rintamalta kuulumisia

Jos vaikka nyt saisin ajatukseni jäsennettyä tämän viikon osalta jotenkin fiksusti. Liikutan siis pomoni hevosta, vakituisesti työpäivinä ja tällä viikolla liikutuspäivät osuivat tiistaille, keskiviikolle sekä lauantaille. Tiistaina oli todella huono keli, satoi vettä ja oli tuulinen, joten päästin Nikon tuskistaan ja annoin kameralle vielä armon aikaa ennen uuden hankintaa, joten päätin käydä vain juoksuttamassa Petun. Virtaa herralla oli kuin pienessä kylässä ja totesinkin siinä mielessäni, että ehkä oli ihan fiksu veto laittaa liinan päähän kuin kivuta yksikseen selkään tuon jalan ollessa vielä kipeä. Maastakäsin myös näki hyvin Petun liikettä ja suhtautumista erilaisiin tilanteisiin – esimerkiksi voimanpuute näkyi selvästi kipittämisellä ja vauhdin lisäämisellä, mikä ei huonolla pohjalla ole mikään parhain vaihtoehto. Laukka vaatii voimaa ja paljon mutta oli Petun liikettä mukava katsoa. Ei uskoisi todellakaan, että on ravihevoseksi alunperin ajateltu – kantaa itseään tosi mallikkaasti.

Keskiviikkona oli keli vähän parempi ja nakitin Nikon kameramieheksi. Kentän kunto oli huono edelleen, joten oli käynti ja- ravipainoitteinen liikutuspäivä. Petulla ei meinaa riittää malttia alkukäynteihin, joten käveltiin ja paljon. Petu ei väistä, ainakaan helpolla joten siinä oli paikoittain miettimistä, mitä tehtäviä teetättäisi mutta kyllä sieltä paikoittain jotain väistön kaltaisia vauva-askeleita tuli. Ravissa tuli ihan hyviä pätkiä, mutta välillä ratista katosi tehostimet jolloin pakka levisi käsiin ja herra lähti seilailemaan, etenkin kulmissa. Tykkään yleensä taivuttaa reilusti kulmiin pohkeilla, mutta hidas pohkeelle ja ratin hukkaava hevonen on vielä paikoitellen mulle vähän vieras, joten otettiin ravia suorilla urilla ja kulmissa pyrin pitämään hevosen suorassa ja menemään minne kuski sanoo.

Tässä esimerkiksi Petu on lähtenyt karkailemaan vähän uralta.

Pääpiirteittäin kaikki meni toiseksi selässä käsin kerraksi hyvin. Nappulat tosissaan hukassa ja pahasti, mutta onneksi tässä päästään yhteisymmärrykseen pikkuhiljaa. Kunhan kelit ja kentän kunto paranee, aletaan ottamaa laukkaa mukaan.

Mutta siihen kuvaan, mistä vihjailin fb:n puolella. Se on tuossa alapuolella. Kuvaa katsoin pitkään ja mietin, mikä tuossa oikein vetää puoleensa. Kysyin Nikoltakin, että mikä tuossa on, niin hän sitten kysyi ettenkö muka huomaa? Joo, olkapäät tönöttää eteenpäin ja ranteet voisi olla himpan ylempänä mutta sitten sen hoksasin – se on tuo istunta! Huomaa kyllä, että oikeanlainen ja etenkin kokoinen satula tekee ihmeitä. Yläkroppa petti muutaman kerran, mutta lantio oli ja pysyi paikoillaan eikä jalat valunut kohti lapoja, mitä on muiden hevosten kanssa käynyt.


Saa nähdä, mitä keksitään huomenna lauantaina. Mulla olisi aamu- ja iltatalli, mutta siivoan jo aamulla. Ehkä sitä ratsastaa tai sitten liinaan, riippuen täysin onko nämä pari lämmintä päivää vaikuttanut kenttään.

Miltä vaikuttaa, haluatteko tietää jotain enemmän? 🙂

Ei uskallus riitä

Kun on haaveillut kauan jostain, mikä on tuntunut äärettömän kaukaiselta mutta onkin nyt aivan nurkan takana, niin ei yhtäkkiä osaakkaan toimia.

Oman hevosen haaveet syttyi 12 vuotiaana, eli 14 vuotta sitten. Äiti sanoi aina, että sitten kun tienaat omat rahasi, olet aikuinen ja tiedät elämästä jotain sekä käytät aikasi tehokkaasti niin hanki hevonen. Monesti näytti myös palkkakuittiaan 13 vuotiaalle, ja totesi perään että kerro tuo kahdella sekä saa tuon verran kuukaudessa itsellesi – sitten voit hankkia hevosen. Kurkkasin saman tien silloiseen viikkoraha-säästööni ja kysyin äidiltäni, että kuinka monta viikkoa joudun odottamaan? Äiti naurahti ja totesi että hyvin monta viikkoa..

Jatka lukemista ”Ei uskallus riitä”

Myrskyn merkit ilmassa

Postauksen kuvat otettu 5.6. Ensimmäisiä kuvia tässä postauksessa

Olipahan päivä taas. Ensin aamu- ja päivätallit, siitä suoraan Ressun liikutukseen. Tallilla tuuli puuskissa välillä niinkin kovaa vastapalloon, ettei Ressu pystynyt kunnolla ravissa etenemään. Varustaessa mietin, ottaisinko hetkeksi liinan päähän mutta jätin liinan talliin ja lähdin kentälle. Hevoset oli siirretty takaisin talvitarhaan ja Ressuhan tietenkin tammojensa perään huusi ja kävi aivan ylikierroksilla koko ajan. Tuntui, ettei herra meinaa pöksyissään pysyä ja alkuverkka meni tappelun merkeissä. Oikea kylki oli kova kuin kivi eikä millään mennyt alkuun pohjeavut läpi ja Ressu kyttäsi aivan kaikkea mahdollista.

Tämän päivän treeni oli aikalailla tätä – Ressu kyttäsi ja yritti lähteä livistämään. 

Juuri kun olin saanut verkattua kyljet auki ja Ressu oli hyvin kuulolla, tiputettiin uusi pommi – kolmas tamma tuli kesäksi laitumelle ja toivat tamman kentälle moikkaamaan Ressua. Herra päätti sitten pomppia pystyyn ja rallattaa tasajalkaa hyppien pitkin kenttää. Oli kuskilla piteleminen ja tallin omistaja kysyikin, että hakeeko narua tms että saadaan Ressu pysymään paikoillaan edes hetken. Ilman onneksi pärjättiin, kun naru olisi vain provoisoinut entistä enemmän ja päätin vain jumpata uudelleen herran kuulolle. Johan oli homma – Ressu puri kuolaimeen ja meni älyttömän vahvaksi edestä samalla kytäten omia tammojaan vieraan tamman kanssa laitumella. Tulokas sai huutia vanhemmalta tammalta, jonka jälkeen Ressu onneksi rauhoittui ja rentoutui että pystyttiin jatkamaan suunnitellut treenit loppuun.

Laukoissa Ressu oli pitkä kuin nälkävuosi mutta laukka itsessään pyöri todella hyvin ja säädeltävyys oli ihan huippua verrattuna viime viikkoon treeneihin, joten annoin pitkänä olemisen anteeksi. Pääasia että oli edestä kevyt ja pyöritti laukkaa ilman tuuppaamista. Ravi muuttui tammojen laitumelle siirron jälkeen ihan uusiin sfääreihin, otettiin parit lisätytkin kun jätkä paineli niin makeilla askelilla oikein kunnolla työntäen takaa! Tähän oli hyvä lopettaa ja päästää jätkä akkojen kanssa laiduntamaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle. 🙂

Viikonlopulle ollaan sovittu korvaavia päiviä, joten toivotaan hyviä kelejä ja rauhallisempaa mutta ei laiskaa Ressua. 😉