Petun viikon treenikooste

Ajattelinpa tehdä pienen muistelumatkan viime viikkoon Petterin liikunnan suhteen. Olen tätä jo pidemmän aikaa kaavaillut ja toisaalta tulevan viikon treenien suunnittelu tuntuu vieraalta, kun tykkään liikuttaa enemmänkin sen mukaan, miten mulla on aikaa ja minkälaisella fiiliksellä ollaan Petun kanssa liikenteessä. Viime viikolla Petteri liikkui 5 päivänä, kestoiltaan sieltä 20 minuutista melkein tuntiin, riippuen mitä tehtiin ja oliko vapaa välissä.

Tältä se siis näytti: 

Maanantai oli vapaa.

Tiistai oli kuvauspäivä, käytiin maastossa tutkailemassa jonka jälkeen käytiin pyörähtämässä kevyesti ravit kentällä. Petulla oli virtaa kertynyt vähän turhan paljon, selkäännousu oli aikamoista taiteilua ja ensimmäiset 5 minuutia tapeltiin siitä, että onko pystyyn pomppiminen hyväksyttävää vai ei. Nopeasti onneksi rauhoittui ja kentällä loppuraveissa olikin suht hyvä, hetkittäisiä jännityskohtauksia lukuunottamatta.

Keskiviikkona Petu pääsi hölkkäämään kevyesti liinassa. Askellajit otettiin läpi pitkällä kaulalla ja ihmeen rennosti liikkui, vaikka edellisenä päivänä oltiin jäykkänä kuin rautakanki.

Torstai oli liikkumisen suhteen viikon pisin päivä. Selästä käsin otettiin kunnolla jumppaa hakien rauhallisuutta ja ennen kaikkea tasaisuutta. Käynnissä oli tasaisempi, kun ravissa oli todella tahmea. Rentouden löytymisen myötä otettiin ensimmäiset laukannostot, mutta Petteri oli tässä vaiheessa jo niin väsynyt, että nostot oli huonoja ja mielellään lähti kiihyttämään ravissa kuin olisi laukannut. Lopeteltiin kevyen ravailun jälkeen ja otettiin pitkät loppukäynnit.

Perjantai juoksutuspäivä sivuohjilla. Mukaan hommiin otettiin pari ravipuomia, joita yliteltiin alkuun ilman sivareita tutustumismielessä ja alkuverkkojen jälkeen ohjien kanssa. Selvästi oli uudempi juttu, alkuun meinasi vältellä todella paljon puomeja ja jouduin aika paljon ohjaamaan puomeille. Alun ihmettelyn jälkeen Petu jopa lähti imemään puomeille ja lievää kuumumistakin oli havaittavissa. 🙂 Ennen lopettamista treenailtiin myös ravi-laukkasiirtymisiä joiden jälkeen loppukäynnit. Pojalle tuli järkyttävä hiki, mutta olipahan hyvää aivojumppaa. 😉

Lauantai oli vapaa omien kiireiden vuoksi.

Sunnuntai pyhitettiin perusjutuille. Tällä kertaa otin varuiksi raipan mukaan, jotta saisin heräteltyä takajalkoja paremmin ja samalla tehostettua pohkeiden merkitystä. Petu on todella hidas pohkeelle, ellei sitten ole pitänyt montaa vapaata putkeen jolloin ei tarvitse kuin ajatella pohjetta niin lähtee kuin raketti. Raipasta oli paljon hyötyä, etenkin kylkien herättelyssä. Jos ei reagoinut pohkeeseen, niin pieni hipaisu raipalla niin heräsi pyyntöihin. Yhden raipalla hipaisun jälkeen ei tarvinnut kuin kevyesti antaa pohkeita, niin liikkui ja teki mitä pyydettiin. Taivuttelutkin onnistui paljon paremmin, kun ei kyljet ollut terästä vaan reagoi helpommin. Täytyy siis raippakuureja ottaa enemmän mukaan, ehkä sieltä se oivallus tulee Petulle, mitä pitää milloinkin tehdä. Laukkoja otettiin ennen lopettelua myös, mutta tällä kertaa ohjaustehostin ei toiminut lainkaan ja Petu lähti todella reilusti kaatumaan sisälavan päälle. Rutiinia rutiinia.

Mitäs mieltä olette tälläisestä postauksesta, sana on vapaa! Toiveitakin saa laittaa. 🙂