Tässä on vähän kuin vahingossa tullut ”pieni” sometauko, kun töitä on ollut enemmän kuin tarpeeksi ja päivät on ollut sen verran lämpimiä että on kulutettu aikaa rannalla mukuloiden kanssa sekä Nikon kanssa pokemòn-jahdissa.
Treenit Ressun kanssa lähti fysioterapia-käynin jälkeen rullaamaan paremmin, kun löydettiin todelliset viat selästä ja laitettiin pahimpaan kipuun kinesioteippaukset, jotta hermosto saa omaa tilaa paremmin. Fyssari myös kysyi, kuinka olen voinut ratsastaa kun tunnustelemalla selkää ja häntäluun seutua, löysi vanhan murtuman häntäluusta ja totesi samaan syssyyn että Marian odotusaikana ilmenneet voimakkaat kiputilat häntäluussa on johtuneet siitä hemmetin murtumasta. Selkää ei silloin voitu kuvata, koska raskaus joten se oli jäänyt pimentoon. Olen myös vino kuin korkkiruuvi, joka on vaikuttanut todella paljon istuntaani ja fysioterapian avulla joudun rakentamaan koko tukilihaksistoni uusiksi. Vatsalihakset kuulemma on ihan hyvässä jamassa raskauden ja synnytyksen jäljiltä, mutta selkälihaksissa on se isoin työ. Jos yritin korjata ennen istuntaa oikeasti suoraan, kipeytyi koko selkä enkä täten pystynyt tekemään yhtään mitään kivuitta. No ei siitä nyt sen enempää, kysykää jos tulee jotain mieleen.
Viikko sitten tiistaina Niko lähti mukaani Ressuilemaan, kun tytöt jäivät mummolaan hoitoon ja ajattelin tehdä aika perusjuttuja, jotta Niko ja ennenkaikkea itse näen miltä se meno todellisuudessa näyttää ja näkyykö teippauksista tullut helpotus myös videolla. Niko päätti ottaa hidastettua sekä normaalinopeudella pyörivää pätkää helpottamaan omaa havainnollistamistani ja siitä on hyvä lähteä sitä tunnetta muuttamaan. Vaikka olen ihme kyllä oppinut olla polvella puristamatta ja pitämään jalan rentona, niin silti tuli puutumisoireita jalkoihin, jonka vuoksi osittain jalat videollakin näyttää välillä kummallisilta.
Tällä viikolla onkin ollut satulaton viikko. Tiistaina testailin lähinnä nappuloita ja omaa tasapainoa, ja keskityttiin ihan perusjuttuihin sekä tehostettiin istunnan vaiktusta. Alkusähläyksien jälkeen kaikki meni nappiin ja laukatkin irtosi. Oikeassa kierroksessa korostui tuo vinous, jota oli helppo lähteä korjaamaan kun Ressu ei nostanut laukkaa lainkaan jos olin vinossa.Keskiviikkona mulla lähti sitten teipit irti ja torstaina olikin sitten ensimmäinen ratsastuskerta ilman teippien tukea, mutta ihmeen kivuttomasti kaikki onnistui. Tehtiin enemmän kokoavaa työskentelyä kaikissa askellajeissa kuin tiistaina ja pidettiin Ressun mieli työnteossa kun oli turhan säpäkällä tuulella. Ravissa ollaan keskitytty eniten keveyteen, kun herkästi alkaa painamaan kädelle joten ravia pidätin niin paljon, että tippui lähes käynnille ja lähdin kääntämään ajatuksena takaosakäännös ravissa, eli älyttömän pienellä käännöksellä suunnan vaihto. Tätä muutaman kerran molempiin suuntiin ja ai vitsi kun Ressun ravi parani tosi paljon – kunnes lehmät aiheutti järkytyksiä ja teki niiden takia parit sivuloikat, joista toinen meinasi keikauttaa mut alas selästä. Jotenkin ihmeen kaupalla siellä pysyttiin kyydissä vaikka ei ollut satulaa ja jalustimia antamassa tukea. 😀
Selkä tosin ärtyi keskiviikon jälkeen suhteellisen pahasti, kun taas ollaan siinä pisteessä, etten pysty kumartumaan senttiäkään ilman että jalat lähtevät alta, joten saa nähdä miten ensi tiistaina menee Ressun kanssa kun keskiviikkona pääsee taas fysiolle laittamaan uudet teipit.
Mutta kysykää jos mieleen tuli jotain tai tekstistä unohtui jotain tärkeää. 🙂
pilvilinnoja.com 