Perjantaina saatiin kuulla ”hieman” huonoja uutisia. Toisin sanoen, pahimmassa tapauksessa historia toistaa itseään joko nyt tai myöhemmin ja paremmassa tilanteessa asia on ok, joka hoituu sitten ajallaan pois jos on poistuakseen. Asia on vaivannut mua siitä saakka todella paljon, enkä saanut lauantaina ollenkaan Topin liikutuksesta mitään kiinni, joten maastoiltiin. En viitsinyt mennä vaatimaan Topilta mitään, kun oma pää oli niin täydellisessä myllerryksessä, ei siitä olisi mitään tullut.
Jotenkin huolestuttaa Marian vuoksi. Tyttö ei näistä asioista tule vielä moneen vuoteen tietämään mitään, ja äitini poismenon syyn kerron vasta sitten, kun Maria sen oikeesti ymmärtää. Pitää nyt toivoa, ettei likka ala pelkäämään missään vaiheessa neuloja, koska haluan testata Mariasta geeninpätkiä. Harmi kun itsellä on niin järkyttävä neula ja- verikammo, etten pysty mennä testeihin, mutta mutta.. 3 viikon päästä suunnilleen saadaan jotain selvyyttä asioihin ja vähän mitä jatkossa tapahtuu.
Sitten tänään, voi jumankauta.. Miksi ihmisillä on jokin hemmetin pakkomielle alkaa yleistämään, millon lapsen pitäisi tehdä sitä ja tätä, tämän ja tuon ikäisenä. Kyllä, Maria juo vielä tuttipullosta ja lutkuttaa tuttia päikkäreillä ja yöllä. So what? Maria ei käy potalla ja se kuulemma pitäisi nyt aloittaa, että osaa sitten ennen päiväkotiin menoa. Voihan kilin..
Me ei painosteta Mariaa mihinkään. Kyllä Nikon äiti oli meidän pyynnöstä istuttanut Marsaa potalle, mutta se on hyvä soppakattila, ei siinä mukamas voi istuskella. Sitä on myös hyvä heitellä. Miksi se potta on tuon ikäiselle niin ehdottoman pakko mukamas opettaa, koska vaipat on jatkuvassa käytössä vielä eikä Maria osaa ilmaista millon haluaisi potalle. Sen aika tulee sitten, kun tulee. Ja eihän tässä ole edes tietoa, millon tyttö hoitoon menee ja todennäköisesti pistetään perhepäivähoitajalle ennemmin kuin tautipesäiseen päiväkotiin.
Nokkamukiakin ollaan tarjottu monesti erilaisissa tilanteissa, mutta minkäs teet jos lapsi pelkää? Aikaa annetaan meidän lapselle tasan niin kauan, kun Maria sitä tarvitsee. 2 vuotiaana viimeistään pyritään ainakin tutti saamaan täysin pois, nimim. tutilla omat hampaat pilanut. Ne 4 vuoden oikomishoidot ei ollut mitään herkkua ja mitä siitä jäi käteen: ihan hemmetin ahtaat leuat, joihin ei mahdu viisaudenhampaat kasvamaan ollenkaan.. Kipua, kipua, kipua! Marialle en tätä halua, joten kaikki aikanaan mutta ei kertalaakista kaikkea!
Nyt on päivän purkaus tehty. Tästä pääsenkin nyt tekemään Marialle ruokaa ja Nikokin varmaan lähtee veljensä kanssa seinäkiipeilemään!
Jos tänään pääsisi ajoissa unille, kun heräsin Marian kanssa aamulla klo 04:41, niin meinaa vähän väsyttää…
pilvilinnoja.com 