Tämä on suoraan sieltä syvältä kuin olla vain voi. En edes muista, milloin viimeksi olen blogia päivittänyt ja tälläkin hetkellä istun keskellä korpea mökissä, josta on sähköt poikki ja kuuntelen rääkymistä – eikä kyseessä ole edes omat lapset..

Päivät on ollut pelkkää työtä ja uuteen arkeen totuttelua, kun Mia aloitti Marian kanssa hoidon vajaa kuukausi takaperin. Töitä ollut niin paljon kuin on vain jaksanut tehdä ja tähän lisäksi Ressun liikuttamiset, niin hyvä kun olen kotiin ehtinyt ennen Mian nukkumaanmenoa. Ja nyt kun uuteen arkirytmiin on totuttu koko perhe, niin hetikohta pitää opetella uusi arki – arkisin tulen olemaan yh, kun Niko joutuu joksikin ajaksi muuttamaan Helsinkiin. Jään tyttöjen ja ison talon kanssa aivan yksin. Tämän vuoksi olen todella joutunut miettimään, että miten arjen saa rullaamaan.

Ei tässä varmastikkaan sinällään isoa huolta olisi, mutta meillä työtalli muuttaa (taas) ja vuorojen rakenne radikalisoituu sekä sijainti menee kauemmaksi meiltä kotoa. Toisinsanoen työtallin ja Ressun tallille kuljettava väli kasvaa yli 10 kilometrillä, mikä taasen haittaa liikutuksien tekemisiä työpäivinä. Vaikka tyttöjen hoitaja lupautui joustamaan hoitoaikojen kanssa, mutta en välttämättä halua lisätä lapsille enempää rasitetta, kun jo Nikon muutossa on tarpeeksi pienille rasitetta.
Olen joutunut punnitsemaan Ressun liikutuskuvioita todella paljon. Eniten haittaa tuo välimatka tallien välillä ja juurikin että miten ylipäätänsä ehdin ja jaksan alkaa tappelemaan ponin kanssa, jonka korvien väli on kuin tuulitunneli. Eikä tuota tukiverkkoakaan ole juuri lainkaan, eli tämä ei todellakaan ole mikään win-win -tilanne. Yksi vaihtoehto on jättää ratsastukset ajaksi betasalpaaja tai sitten etsiä vuokrahevonen lähempää kotia tai työtallia. Kumpikaan ei suuremmin houkuta, mutta jotain on pakko tehdä. Tunnen itseni ja etenkin stressitasoni niin hyvin, että voin suoraan todeta ettei nykyinen tilanne tule ainakaan helpolla toimimaan. Keskusteltu on Nikon kanssa, eikä vaihtoehtona ole kieltäytyminen muutosta, koska se ratkaisee koko meidän tulevaisuuden. Ongelma on ainoastaan äidin aika tai sen puute. Onneksi muuttoon on vielä aikaa, joten ehtii miettimään ennen mitään lopullisia päätöksiä.