My day -video

Blogin historian ensimmäinen videomuodossa tehty päiväkooste. Ehdin ihme kyllä sen saamaan tänne linkattua tämän vuorokauden aikana, vaikka tiukille meni. Toivottavasti pidätte, laitelkaa palautetta ja toiveita jos on jatkoa ajatellen. 🙂

Linkki videoon

Tarkoitus olisi tehdä viimeistään ensi viikon aikana Lulun kasvusta koostetta, saa nähdä miten se toteutetaan kun on vielä suunnitteluvaiheessa. 🙂

Esiuhma tuli kylään

Ja ei todellakaan ole ollut ikävä! Aivan järkyttävää kiukuttelua ollut Mialla jo viimeisen kuukauden, eikä loppua näy. Ensin huudettiin ja itkettiin hampaita ja nyt uhmaillaan kaikesta. Nikon kanssa mietittiin, että tätähän se oli Mariankin kanssa, samassa voimakkuudessaankin. Nyt odotellaan, että loppuuko vai jatkuuko niinkuin tuon vanhemman kanssa kävi – 1,5 vuotiaan esiuhma jatkui katkeamatta vielä tänäkin päivänä. Mian kiukut kun alkaa aamulla ja loppuu vasta yöunille mennessä, olen ollut niin poikki etten ole jaksanut edes katsoa blogin suuntaan. Ajatus on ollut täällä koko ajan, mutta ei vain ole jaksanut. Heitin eilen jopa vitsillä kaverilleni, että musta tulee varmaan alkkis ennenkuin tytöt siirtyy kouluun, niin raastavan väsyttäviä nämä päivät on meinanneet olla. Onneksi on töitä ollut ja viikonloppuna käytiin Marian kanssa Tampereella kummitytön 1-vuotis syntymäpäivillä Nikon ollessa Lulun ja Mian kanssa kotona. Sai vähän irtiottoa kotoa ja samalla Marian kanssa laatuaikaa kahdestaan.

Marialla taasen leviää pää selvästikin tämän hiihtoloman takia ja tytöt tappelevat kaikesta. Viime viikolla tytöt olivat vain kahtena päivänä hoidossa, kun hoitaja sairastui Onneksi kohta on maanantai ja pääsee mini-uhmaaja testaamaan hoitajan hermoja vaihteeksi. Nyt yritän ryhdistäytyä, kunhan tuo arki alkaa rullaamaan niin ehkä jaksaisi jopa koneenkin avata välillä. 😉

Ja diagnoosi oli..

Tänään tosiaan oli toimintaterapeutin kanssa testien tulosten kuulenta ja jatkosuunnitelmien pohdinta kerta. Maria ei ollut mukana, vain minä ja Niko. Maria on ikäisiään motorisesti reilusti jäljessä. Hienomotoriikka on vahvempaa kun taas karkeamotoriikka on todella heikkoa.  Visuaalisesti tyttö on erittäin lahjakas ja se näkyy esimerkiksi palapelien teossa. Maria etsii muotoja ja värejä keskeneräisestä palapelistä ja päättelee palojen oikeat paikat. Hienomotoriikan osa-alueista piirtäminen sekä valmiiden kuvien värittäminen oli testipäivänä heikkoa, mutta niin se on kotonakin paikoiteillen erittäin huonon keskittymiskyvyn ja nopean hermostumisen vuoksi. Karkeamotorisiin taitoihin luetaan pallopelit, pyöräily ynnämuut. Maria ei ole halunnut kahtena viime kesänä edes kokeilla pyöräilemistä, kun päätti suorilta käsin etrei sitä osaa, jolloin ei myöskään edes yritä. Samoiten on myös kiipeily sohvaa korkeammille paikoille. Maria on tosin kyllä itse sanonut, että pelkää korkeita paikkoja eikä esimerkiksi uskalla laskea lähipuistossa olevasta liukumäkilinnakkeesta alas, vaan mielummin peruuttaa portaat alas. Keskittymisongelmatkin on suhteellisen laajat ja tuntoaistimuksissa ilmeni myös ongelmia. Ensimmäisellä kerralla kerroin terapeutille, että hiustenpesu  ja niinkin arkinen kuin pukeminen on ollut aina Marialle hankalaa. Maria turhautuu äärettömän helposti, mikä on vaikeuttanut kaikkea oppimista. Testissä, jota toimintaterapeutti teki Marian kanssa kahden viime kerralla, oli osio joka käsitteli koordinaatiota. Maria sai osiosta vain 3 pistettä, kun taas keskivertotulos saman ikäisillä (4v 3kk – 4v 8kk) olisi 20-25 pistettä. Tuntoaistimukset silmät peitettynä tuotti Marialle paljon ahdistusta, eikä kuulemma osannut nimetä yksinkertaisia tavaroita, joita tunsi iholla eikä osannut sanoa mitä ruumiinosaa esine kosketti.

Diagnoosiksi saatiin lievä aistiherkkyyshäiriö johon suositeltiin yksityisellä sektorilla toimivaa toimintaterapiaa. Puutteita oli sen verran paljon, ettei kunnallisella puolella Maria tule saamaan tarpeeksi apuja, jolloin mahdollisuus yksityiselle menemiselle olisi parhain mahdollisuus.

Helmikuun loppupuolella saadaan vielä erikseen yhteenveto tähän astisista käyntikerroista sekä tieto, milloin konsultoidaan psykologia raivokohtausten syiden selvittämiseksi. Toimintaterapeutti arveli ajankohdan olevan syksyllä, kun Maria täyttää 5 vuotta, jolloin voidaan paremmin löytää neuroottisiin sairauksiin viittaavia oireita ja käytösoireita. Mutta nyt ei auta kuin sinnitellä sinne ensi kuun loppuun tietoa, että saadaanko kunnalta palvelusetelit tuonne yksityiselle ja samalla tuosta psykologin arvioinnin ajankohdasta. Saimme onneksi ison kasan papereita, joissa on vinkkejä vanhemmille herkkyyslapsien ”käsittelyyn”, joilla voidaan ainakin yrittää helpottaa päivittäisiä rutiineja sekä toimia.

Apua saa, kun sitä vaatii

Koko 4,5 vuotta ollaan väännetty neuvolan kanssa enemmän ja vähemmän siitä, mikä on Marian kohdalla normaalia kiukuttelua ja milloin se on jotain tutkimisen arvoista. Ensimmäinen neuvolaterkka arvosteli mua äitinä, kun en saanut Marian kanssa imetystä onnistumaan, jonka vuoksi lapsesta tulee epätasapainoinen. Seuraava neuvolaterkka oli sitä mieltä, että onhan tyttö hieman herkkä ja tasaantuu iän myötä. Kolmas oli sitä mieltä, että voimakas uhma on vain meidän kuvitelmaa ja vaaditaan lapselta liikaa – se helpottaa iän myötä.

Nyt neljäs ja viimeinen terkka on ainut, joka on ottanut meidän huolen tosissaan, etenkin silloin kun puhuin hänen kanssaan käytösongelmista, jotka voimistuivat Nikon kuukauden Helsingissä olon aikana. Juteltiin neuvolalääkärin kanssa ja hän yhtyi myös tuohon temperamentin voimakkuuteen. Ei kaikkea voi laittaa uhman piikkiin, etenkään kun sitä on jatkunut voimistuen jo reilu vuoden ikäisestä. Saatiin sitten lääkäriltä ja neuvolaterkalta lopulta syksyllä 4-vuotis neuvolassa kehotus varata toimintaterapeutille sekä lasten psykologille arviointiajat, jotta saadaan selvitettyä, mikä tässä kuviossa mättää. Meillä päin kun nämä tahot ovat erittäin ruuhkautuneet ja tavoitella sai lukuisia kertoja jättäen soittopyyntöjä, tavoitin psykologin ensimmäisenä. Kerroin hänelle tilanteen tiivistetysti ja että neuvolasta olivat terveydenhoitaja sekä lääkäri suositellut. Päädyttiin ratkaisuun että konsultoidaan molemmat tahot samalla käynnillä, ettei mun tarvitse montaa kertaa sama kertoa ja Mariallekkin olisi täten helpompi ja vähemmän stressaava tilanne. fullsizeoutput_3c5

Jatka lukemista ”Apua saa, kun sitä vaatii”

Muutoksia muutosten perään

Tämä on suoraan sieltä syvältä kuin olla vain voi. En edes muista, milloin viimeksi olen blogia päivittänyt ja tälläkin hetkellä istun keskellä korpea mökissä, josta on sähköt poikki ja kuuntelen rääkymistä – eikä kyseessä ole edes omat lapset.. 


Päivät on ollut pelkkää työtä ja uuteen arkeen totuttelua, kun Mia aloitti Marian kanssa hoidon vajaa kuukausi takaperin. Töitä ollut niin paljon kuin on vain jaksanut tehdä ja tähän lisäksi Ressun liikuttamiset, niin hyvä kun olen kotiin ehtinyt ennen Mian nukkumaanmenoa. Ja nyt kun uuteen arkirytmiin on totuttu koko perhe, niin hetikohta pitää opetella uusi arki – arkisin tulen olemaan yh, kun Niko joutuu joksikin ajaksi muuttamaan Helsinkiin. Jään tyttöjen ja ison talon kanssa aivan yksin. Tämän vuoksi olen todella joutunut miettimään, että miten arjen saa rullaamaan.


Ei tässä varmastikkaan sinällään isoa huolta olisi, mutta meillä työtalli muuttaa (taas) ja vuorojen rakenne radikalisoituu sekä sijainti menee kauemmaksi meiltä kotoa. Toisinsanoen työtallin ja Ressun tallille kuljettava väli kasvaa yli 10 kilometrillä, mikä taasen haittaa liikutuksien tekemisiä työpäivinä. Vaikka tyttöjen hoitaja lupautui joustamaan hoitoaikojen kanssa, mutta en välttämättä halua lisätä lapsille enempää rasitetta, kun jo Nikon muutossa on tarpeeksi pienille rasitetta.

Olen joutunut punnitsemaan Ressun liikutuskuvioita todella paljon. Eniten haittaa tuo välimatka tallien välillä ja juurikin että miten ylipäätänsä ehdin ja jaksan alkaa tappelemaan ponin kanssa, jonka korvien väli on kuin tuulitunneli. Eikä tuota tukiverkkoakaan ole juuri lainkaan, eli tämä ei todellakaan ole mikään win-win -tilanne. Yksi vaihtoehto on jättää ratsastukset ajaksi betasalpaaja tai sitten etsiä vuokrahevonen lähempää kotia tai työtallia. Kumpikaan ei suuremmin houkuta, mutta jotain on pakko tehdä. Tunnen itseni ja etenkin stressitasoni niin hyvin, että voin suoraan todeta ettei nykyinen tilanne tule ainakaan helpolla toimimaan. Keskusteltu on Nikon kanssa, eikä vaihtoehtona ole kieltäytyminen muutosta, koska se ratkaisee koko meidän tulevaisuuden. Ongelma on ainoastaan äidin aika tai sen puute. Onneksi muuttoon on vielä aikaa, joten ehtii miettimään ennen mitään lopullisia päätöksiä.