Koko viime viikko meni Topin kanssa maastoilessa, joten tämän viikon olen päättänyt pyhittää maneesilla työskentelylle.
Eilen ajattelin kokeilla omia ajatuksiani elekielestä ratsastuksessa ihan käytännössä ja se osoittautuikin ihan kuningasideaksi! Topi oli äärettömän herkkä ja yhteistyöhaluinen! Annoin alkuun kävellä vapaassa muodossa niin pitkänä kuin vain halusi. Kun alkoi herra tuntua vertyneeltä, aloin ottaa enemmän työskentelymodia päälle.
Aloitin väistöillä ja pelkällä istunnalla pysähdys-käynti-pysähdys -harjoituksilla Koko tämän ajan seurasin Topin korvia ja muutenkin kokonaisuudessa herran olemusta ja toimin aina sen mukaan. Alettiin ravailemaan ja heti ensimmäisestä raviaskeleesta Topi hakeutui hienosti eteen-alas -muotoon ja kulki selkä pyöreänä. Aina lyhyen sivun kulmauksessa mentäessä pitkälle sivulle, meinasi töhöttäminen jatkua, mutta pienellä istunnan muutoksella pyöristyi heti. Vautsi mikä mies!
Laukassa saatiin hyvää pohjaa taas, alkuun annoin kaahottaa tuhatta ja sataa että ylimääräinen pöllöenergia katoaa ja sitten kokeilin omia rajojani – pystynkö kokoamaan Topia lyhyemmäksi laukassa. Ja sehän onnistui! Huomasin selkeän eron heti, lyhyempää voimakasta askellusta ja nätisti mykkyrällä. Olen niin ylpeä Topista! Se ei ole missään huippu kouluratsun kunnossa, mutta silti jaksoi hyvin kantaa itseään!
Oikeaan kierrokseen keskityttiin siihen, ettei tarvitse lähteä pinkomaan kuolaimelta karkuun ja että askellus olisi tasapainoisempaa (nyt kaatuu todella paljon oikean lavan päälle). Heti kun Topi oli älynnyt tehtävän, annoin laukata vapaammin ja siitä pitkille ohjille ravin kautta loppukäynteihin.
Kyllä illalla kroppa kiitti, menin ihan jumiin selästä ja vatsalihakset ei kestä! Voi kun aina tajuaisi syvemmin keskittyä kaiken muun ohella siihen omaan istuntaan, eikä vain sillon kun päätän että korjaan asentoa jatkuvasti oikeaan paikkaan.
Tänään sitten jatkettiin eilisen tapaan, mutta enemmän työstettiin oikean kierroksen laukkaa. Sain sen suht hyvin pyörimään, mutta sitten alkoi Topilla persuus vatkaamaan sivusuunnassa todella oudosti ja selvästi voimaa puuttui toiselta puolelta. En keksinyt selästä käsin, kummalta puolelta on voimattomampi.
Päätin sitten ottaa pitkän rennon käynnin jälkeen pari pelkkää nostoa ravista ja käynnistä, jotta takaosa vahvistuisi hieman ja huomaisin jatkuuko outo heijaaminen, muuten keskityttiin rauhalliseen ja rentoon raviin jotta selkä pysyisi pyöreänä ja koko hevonen rentona.
Loppukäynnit mentiin tekemään radalle. Kovasti olisi poika halunnut lähteä irrottelemaan, mutta ihme kyllä koko reissu käveltiin nätisti pitkillä ohjilla. 🙂 Tallille päin kun lähdettiin, meinasi hoppu tulla, mutta vauhti rauhottui heti pienellä pidätyksellä istunnalla.
Kun oltiin tallille päästy, pesin Topin jalat kun en viitsinyt enään viedä uloskaan kellon ollessa sen verran paljon ja poika oli suht hikinen sekä halusin selvittää sen oikean kierroksen laukkaongelman.
Aattelin sitten hieroa Topin läpi kumisualla, kun ei ollut mihinkään kiire. Aloitin vasemmalta puolelta kaulasta ja siitä järjestelmällisesti kohti takapuolta. Kaulassa oli jonkinlaista jumia, kun säpsähti pari kertaa jonka jälkeen kaula venyi pitkälle ja herra selvästi nautti!
Selkä oli hyvän oloinen, tykkäsi kun joku hieroi. 🙂 Lautasten kohdalle kun pääsin, alkoi Topi jännittyä. Sentti sentiltä etenin enemmän reisiin ja siellä se oli – järkyttävä lihasjumi. Hetken hieroin jumikohdasta ja Topilla notkahti jalka jonkin verran alaspäin, mutta selvästi rentoutuneena. Aina jos vaihdoin kättä, Topi mulkaisi pahasti ja heti kun jatkoin, alkoi Topi torkkumaan onnellisena. Oikea puoli oli hyvän tuntuinen, tosin sielläkin reisi ja pakara oli aavistuksen juminen, mutta vasen puoli oli paha.
Täytyy ruveta siis useammin hieromaan Topia harjauksen yhteydessä, kun selvästi nautti. On siinäkin syytä tarpeeksi. 🙂 Viimeksi Topilla on ammattilainen käynyt kunnolla lihakset läpi joulukuussa, joten ihmekkös se on, jos mennyt juntturaan. 🙂
Nyt alan katsomaan Marian kanssa muumeja, kun sain aikaseksi eilen ostaa pari uutta dvd:tä tytölle. 🙂
pilvilinnoja.com 