istuntaharjoitus

Istunta

Lauantaina kävin istuntaan perehdyttävällä kurssilla, joka kattoi oikeastaan kaiken täydellisen istunnan etsimiseen ja löytämiseen. Kurssi kesti 3 tuntia, johon halutessaan olisi voinut ottaa vielä 45 minuutin yksityistunnin ratsain, mutta mulla kun on kiirettä pitänyt tulevan perintötuvan kanssa, niin en ehtinyt ottamaan ratsastusosiota. Ja onhan mulla Petu jonka kanssa treenailla. 😉

Alkuun oli teoriaosuus – mistä koostuu hyvä ja hevosen mekaniikalle optimaalinen istunta. Minkälainen istunta tekee etupainoiseksi, mikä rasittaa selkää ja mikä auttaa hevosta hakemaan takajalat alle ja käynnistämään perämoottorin. Kaikkihan alkaa aina istuinluista. Tässä kohtaa mulle tuli itselleni ensimmäinen ahaa-elämys – istuinluilla tarkoitetaan aika pitkälti koko lantiota ja jopa reiden sisäpuolella olevia jänteitä. Ohhoh. Mutta tärkeintä on, että ratsastaja tietää ja löytää luiset kyhmyt nivusista, jotka toimivat ns taskulamppuina joiden tarkoitus on osoittaa alas – ei eteen tai taakse. Nämä kyhmyrät on mulle aina se ensimmäinen asia, mitkä etsin kun kapuan Petun tai minkä tahansa hevosen selkään ja pyrin uskollisesti pitämään painon tasaisesti molempien päällä askellajista huolimatta. Pohjustavan teorian jälkeen otettiin jumppapallot avuksi ja päästiin korsettiin eli keskivartalon tukeen. Jumppapallo täytyy muuten hommata kotiin, sen avulla on helppo treenata istuntaa ihan huomaamatta.

Ensin pallon päällä etsittiin kyhmyt jonka jälkeen haettiin suoruus. Tätä tosin testattiin myös sillä, että selkä notkolle .> etsi kyhmyt -> osoittaa taakse/menee piiloon = oma tasapaino katoaa ja hevonen karkaa alta johonkin ilmansuuntaan. Sama etukumaran kanssa, kyhmyjen etsintä -> osoittaa eteen = hevonen etupainoinen. Viimeisenä istuttiin suoraan kyhmyjen päälle, rentoutettiin ylävartalo mutta pidettiin keskivartalo tukevana, heppa pysyi paikoillaan, ratsastajalla tasapaino ja mentiin sinne minne pitikin, etenkin kuvitteellsessa ravissa tässä oli helpoin istua, kun ei tullut yli menevää takakenoa eikä etukönötystä. Käytiin hieman syvällisemmin sohaisemassa jalan merkityksestä istunnassa. Jalka sisältää istunnalle oleelliset kolme eri ”jousta” – nilkka, polvi ja lonkka. Näiden pitäisi joustaa ravissa, ei lantion tai yläkropan. Jos ylävartalo vatkaa, on jossain kohdassa menetetty keskivartalon tuki. Välillä tuntuu Petun kanssa, että jalkaterä veivaa ylös alas niin tämä on kuulemma hyvä – silloin nilkan jousitus toimii ja pohje ei vatkaa niin paljon. Nyt pitäisi itse kiinnittää vielä tuohon polven joustoon sekä lonkkiin.

Tässä jalustimet on pikkasen liian lyhyet ja kuminauhat vetää lisää jalkaa ylemmäs, mutta lantion ja kantapään välinen kulma on oikea.

Käytiin läpi istunnalla tehtävät taivutuksetkin, minkä aikana tajusin sen oman ongelman kunnolla. Se ei ole niinkään keskivartalon tuki vaan juurikin se lantio mikä on vino. Taivuttamiset ja ylipäätänsä hevonen kääntäminenhän on todella pientä istunnalla jos sen handlaa ja sun oma keho antaa myöten siinä. Jokainen on epäsymmetrinen jostain ja ne omat ongelmakohdat täytyy tunnistaa, että niitä voi lähteä tiedostamisen kautta korjaamaan.

Viimeisenä mentiin kuivaharjoittelemaan satulaan, jossa kurssin vetäjä pääsi näkemään paremmin sen istunnan tilan. Samalla haettiin se optimaalinen jalan paikka, jossa se pysyy hiljaa paikoillaan, tukee istuntaa itsessään ja sillä pystyy vaikuttamaan ilman, että koko istunta lösähtää sekä mahdollistaa jousien oikeanlaisen toiminnan. Jalan paikan kuuluisi tehdä 45 asteen kulman lantion ja kantapään välissä. Mulla tämä tarkoittaa sitä, että mun pitäisi Petun kanssa suunnilleen yhdellä reiällä lyhentää jalustinhihnoja sekä viedä jalkaa vähän taaemmaksi.

Tässä näkee sen, missä mulla se ongelma on. Ei auta vasemmassa kierroksessa mitkään ohjat tai jalat, kun lantio kierossa. Mulla on koko kroppa rento jalkoja myöten ja lantio silti tuossa asennossa. Tähän auttoi ainoastaan oikean lantion työntämistä 1-2 sentin verran eteenpäin, jolloin kuvassa punainen linja muuttui symmetriseksi vihreän linjan kanssa = lantio suorassa ja tällöin myös hevonen menisi suoraan.

Oli todella antoisa kurssi, vaikken ehtinyt ottamaan ratsastusosiota tuohon teorian lisäksi. Isäni luona on ollut tohina remonttihommissa, kun on vain tämä viikko kokonaan ja ensi viikosta perjantaihin asti aikaa saada kaikki valmiiksi kun 9. päivä juhlitaan isän pyöreitä ja siellä on kaikki rempallaan. Blogi ja oikeastaan koko somepuoli on jäänyt vähän taka-alalle, mutta eiköhän se tästä. Viimeistään keskiviikkona tulee Petulle uudet suojat postissa kun edellisistä petti tarrat ja hokit teki ”mukavat” reiät.

Ensimmäiset treenit

Tänään oli ensimmäinen kunnon treenipäivä Ressun kanssa. Heti selkään päästyäni herra sai jonkin ihme hepulin testatakseen mitä mieltä moisesta hölmöilystä oon, mutta eipä tuollainen paljoa hetkauta. Aloiteltiin heti reippaasti kunnon käynnillä, volteilla, pysäytyksillä ja väistöillä jotta Ressu keskittyisi töihin eikä kyttäämiseen. Nopeasti sieltä rentous löytyi, jonka jälkeen siirryttiin ravitehtäviin.

Kyllähän noita maisemia kelpaa katsella 🙂 21.09.2015

Ravissa ympyrällä paljon töitä, vuorotellen istuin alas ja kevensin. Näiden välissä kierrettiin aina kenttä, ajatuksena että myös ”mörköpääty” tuli tutuksi jolloin kyttäily ja säpsähtely sielläkin loppuisi. Kun kuulolle olin Ressun saanut, siirryttiin tekemään väistöjä sekä taivutuksia. Ressulla on ihan mahtava ravi istua, vaikka oma keskivartalon hallinta on vielä vähäsen hakusessa näin raskauden jäljiltä, joten suurimmaksi osaksi raviväistöt tein keventäen jotta lihakset tottuisi pitkän tauon jälkeen rasitukseen.

Treenit tehty 🙂 21.09.2015

Laukka sujui jo mulle tuttuun tapaan vasempaan kierrokseen ongelmitta ja Ressu rentoutui siinä hyvin heti alusta lähtien, mutta oikeassa tehtiin enemmän töitä, kun oma lonkka jää vinouden takia puristamaan herkästi, joten siihen halusin keskittyä kunnolla että jalka pysyy rauhassa ja istun syvälle satulaan. Tuo kireys pyrkii nostamaan persiistä satulasta ja jäädä jäpittämään liikaa, mutta heti helpottaa kun saan sen rentoutettua kunnolla. Hommat lopeteltiin kun Ressu rentoutti niskan ja itse sain pidettyä istunnan kasassa. Ai että Ressun laukka on vain niin ihana istua, kuin keinuhevosen selässä olisi. Se nostaa sen niin pienillä avuilla ja hakeutuu luonnostaan tosi hyvin polkemaan takaa eteen, jolloin on helpompi myös itse pitää jalka rauhassa kun homma sujuu niin hyvin itsestään. Mikin kanssa piti ajatella paljon takaisinpäin ja Topin kanssa reilusti eteen, joten tämä on kivaa vaihtelua. 🙂
Tähän päätettin ja otettiin pitkät loppukäynnit pitkillä ohjilla. En halunnut jäädä hinkuttamaan yhtään ylimääräistä, vaan lopettaa heti kun molemmilla oli hyvä fiilis ja ”tavoitteet” täyttyi.

Neiti 3vee on aavistuksen seuranhaluinen 😀 21.09.2015

Alkaa kivasti pikkuhiljaa löytymään nuo nappulat, kuinka Ressu toimii. Suhteellisen simppeli ja yksinkertainen kaverihan se on, joten piakkoin voisi lähteä ensimmäistä kertaa maastoon, kun saa varmuuden että hommat onnistuu kentällä ja opin tuntemaan herran sielunelämää. 🙂

Kaikki pelottaa

Tälle päivälle tuli vähän tälläinen yllätys liikutus, kun alunperin piti hoitaa hevoset aamulla mutta eiliset päikkärit vähän pilasi kaikkea, joten A oli saanut jonkun tekemään aamuruokinnat mutta kävin silti sitten illasta ratsastamassa.

Sain edelliseen postaukseen tosi hyviä vinkkejä oman ryhdin suhteen ja pääsin tosissani niitä testaamaan. Tunnin lenkillä havahduin löytämään itseni tuijottelemasta Mikin niskaa suunnilleen 10 kertaa matkalla talli – laukkarata – talli. Nyt kun asian tajusi ottaa silmien alle, niin kyllä se sieltä poistuu! 🙂

Mikki tosin oli taas jotain aivan älytöntä.. Vaikka kuinka hiljaa istuin selässä, kannattelin käsiä ja pidin rentoina sekä myötäävinä samaan aikaan ja jalatkaan elänyt omiaan ollenkaan, kuljettiin selkä notkolla ja kytättiin aivan kaikkea! Laukkaradalle vievä tie ollaan koluttu jo niin monta kertaa läpi, niin ei – siellä pelottaa silti kaikki! Tukki, ihmiset, peltoaukio ja metsänreuna. Jopa auton pölykapseli oli jotain niin järkyttävää olevinaan, että liinat kiinni ja yritti olla sitä mieltä ettei ohi mennä. Ja koiran ulkoiluttaja käveli vastaan – pakki päälle kun oli niin kammottavaa.

9.8.2014

Laukkaradalla treenit sujui ihan jees – laukka oli tänään paras mikä oikeesti toimi. Ravissa tuli rentoja hyviä pätkiä, mutta kun se metsä, hiekkatie ja ne mutkat, huoh! Täytyy varmaan nyt koittaa kehittää jotain stressilomaa Mikille, kun tuntuu että sillä joko pää leviää kohta tai sitten sillä on vain turhan vilkas mielikuvitus. Eikä tähän kaiken päälle auttanut asiaa se, että jokin örkkimöttiäinen lensi puremaan Mikkiä korvasta! Taisi olla liikaa eilinen, aivan liian monta uutta asiaa kerralla.

Ja kyllä, uskokaa tai älkää niin Mikki on ihan superherkkä kaikelle! Ääni petti hetkeksi niin meinasi siitäkin saada hepulin, kun olin hakemassa tarhasta. Tulee Miketsusta ihan Gilda mieleen, molemmat kunnon tikittäviä aikapommeja, huh. N sanoi kyllä hyvin eilen ”Sä taidat vetää puoleesi noita aina vain kummallisempia hevosia” – heh, vissiinkin joo. Jokin niissä viehättää, ainakin tasapaino paranee kun tiedä koskaan millon tulee sivuloikkaa tms. 😉

Vappuaatto

Ei ole kyllä yhtään vappufiilis. Ratsastaessakin taivaalta tippui jotain lumen näköistä pari hiutaletta ja sinne se kiva kesä tulee -olo lähti. Hemmetin Suomen talvi..

Saatiinpa treenattua laukka-hommeleita vähäsen, kun oli sopivan viileä ilma ja ravissa kulki niin hyvin.

Laukassa valahdan syystä tai toisesta sinne takakaarelle, joten sitä treenattiin. Hiki tuli, voin sanoa! Ensin painittiin mun istunnan kanssa. Topi reagoi heti siihen, kun sain tiivistettyä istuntaa niin tiputti raville ja tätä treeniä tehtiin niin kauan, että antoi mun korjata asentoa ilman että sooloili. Kyllä se vanha herra alkoi sitten uskoa, että turha pelleillä koska ei sillä saavuttanut mitään.

Sitten oikeassa kierroksessa vetäsi aina liinat kiinni ennen kulmaa, jonka takia otin paljon siirtymisiä jotta päästiin kulmat mentyä edes pätkittäin. Onneksi Topi on reipas poika, jaksaa aina treenailla mun kanssa millon mitäkin. 😀

Harjoteltiin myös laukanvaihtoja ja vähän vastalaukkoja suoralla uralla. Alotettiin vastalaukalla, josta sitten käännettiin homma vaihdolla oikeaksi laukaksi. Topi tässäkin meinasi ennakoida ja tiputteli raville, joten piti itse pysyä skarppina ja ottaa pari askelta vastalaukalla ja siitä vaihtaa oikeaan jolloin Topi ei ehtinyt tehdä omiaan lainkaan. 🙂

Talleilun jälkeen kävin hakemassa Nikon ja Marian kyytiin niin ehdittiin kaupassa käymään. Mikähän siinä on, että ihmiset menee yhden pyhäpäivän takia ihan sekasin? Tönii toisia niillä kärryillään, räyhää ja sinkoilee kuin mitkäkin päättömät kanat ja mitä vielä! 😀

Ostettiin sitten vähän ekstempore-meiningillä Paulig Cupsolo! Ollaan jo viime marraskuusta saakka oltu hankkimassa, mutta aina jäänyt joten nyt oli pakko. Kotona testailut ja ai kun oli hyvää! Eipähän Nikon tarvii enään keittää itselleen aamuisin liikaa kahvia, kun saa suoraan sen kupillisen tehtyä. 🙂

Ihan täydellinen laite! ♥

Ainiin, hyvää vappua kaikille lukijoille ja satunnaisille kävijöille! 🙂

Läpimurto!

En tiedä edes mistä aloittaisin. Saatiin sairaalalta suht hyviä uutisia, mikä helpottaa edes hieman tätä stressiä ja joudun varmaan kohta ostamaan taas pienemmät ratsastushousut! Kuukaudessa -6kg lähtenyt, ihan hujauksessa! Ruokavalio mulla on aina ollut mitä on, mutta silti. Ei sillä loppupeleissä ole mitään väliä, mitä syö kunhan kuluttaa sen kaiken ja vähän enemmänkin liikunnalla.

Topin kanssa tuli niin onnistunut päivä, että huomenna voi hyvällä omalla tunnolla pitää maastoilupäivän! En tiedä miten se vanha lihapulla oli tänään oikein esimerkillinen. Joko se on oppinut pikkuhiljaa, että mun kanssa tappeleminen ei hyödytä sen ruokailemaan pääsyä yhtään tai sitten meidän yhteistyö on kokonaisuudessaan parantunut. Kuuntelee istuntaa (omat istuntaharjoitukset auttanut paljon!), eikä jaksa venkuloida puolta päivää jne.
Se rentous, mikä tänään löytyi oli ihan älytöntä! Aina ratsastuksen alussa Topi yrittää kokeilla mua, että tarviiko mitään tehdä jos temppuilee. Tästä ollaan aina syyskuusta saakka väännetty nelivedon kanssa kättä tai kaviota oikein urakalla, mutta nyt sen taisin keksiä, miten Topi tulee nopeemmin ja helpommin kuulolle – väistöt!
Heti kun Topi alkoi jännittämään koko kroppaa, niin väistätin kahdella uralla. Välillä suoristus ja sitten uudelleen. Seis-käynti-seis-peruutus -harjoitukset väistöjen kanssa helpotti koko päivän hommaa todella hyvin. Topi oli herkkä pohkeelle ja kulki selkä pyöreänä sekä pohkeen edessä koko ajan. Jos selkä notkahti ja alkoi pää taivaissa menemään, pieni myötäys niin avót! Nostot oli pehmeitä ja kerrankin laukkaan oli oikeesti helppo heti alusta saakka istua mukana.

27.03.2014

Multa on monesti nimittäin kysytty, miten jaksan vuokrata niin haastavaa hevosta 3 kertaa viikossa ja vastaus on niinkin yksinkertainen: Topia pitää osata ymmärtää ja huumoria pitää olla! Jos multa kysyttäisiin, söisinkö sohvalla persuus homeessa vai juoksisin eri vauhdeilla pitkin hiekkakenttää, niin kyllä mä sen syömisen valitsisin! 😀 Topi on vaan niin ainutlaatuinen urpo, että siitä joko tykkää tai ei. Mä tykkään, iso karvainen haaste, josta ei koskaan tiedä millä tuulella ollaan mikäkin päivä. 🙂

Mutta nyt, pannaria ottamaan uunista ja sitten suihkuun! 🙂