Istunta

Lauantaina kävin istuntaan perehdyttävällä kurssilla, joka kattoi oikeastaan kaiken täydellisen istunnan etsimiseen ja löytämiseen. Kurssi kesti 3 tuntia, johon halutessaan olisi voinut ottaa vielä 45 minuutin yksityistunnin ratsain, mutta mulla kun on kiirettä pitänyt tulevan perintötuvan kanssa, niin en ehtinyt ottamaan ratsastusosiota. Ja onhan mulla Petu jonka kanssa treenailla. 😉

Alkuun oli teoriaosuus – mistä koostuu hyvä ja hevosen mekaniikalle optimaalinen istunta. Minkälainen istunta tekee etupainoiseksi, mikä rasittaa selkää ja mikä auttaa hevosta hakemaan takajalat alle ja käynnistämään perämoottorin. Kaikkihan alkaa aina istuinluista. Tässä kohtaa mulle tuli itselleni ensimmäinen ahaa-elämys – istuinluilla tarkoitetaan aika pitkälti koko lantiota ja jopa reiden sisäpuolella olevia jänteitä. Ohhoh. Mutta tärkeintä on, että ratsastaja tietää ja löytää luiset kyhmyt nivusista, jotka toimivat ns taskulamppuina joiden tarkoitus on osoittaa alas – ei eteen tai taakse. Nämä kyhmyrät on mulle aina se ensimmäinen asia, mitkä etsin kun kapuan Petun tai minkä tahansa hevosen selkään ja pyrin uskollisesti pitämään painon tasaisesti molempien päällä askellajista huolimatta. Pohjustavan teorian jälkeen otettiin jumppapallot avuksi ja päästiin korsettiin eli keskivartalon tukeen. Jumppapallo täytyy muuten hommata kotiin, sen avulla on helppo treenata istuntaa ihan huomaamatta.

Ensin pallon päällä etsittiin kyhmyt jonka jälkeen haettiin suoruus. Tätä tosin testattiin myös sillä, että selkä notkolle .> etsi kyhmyt -> osoittaa taakse/menee piiloon = oma tasapaino katoaa ja hevonen karkaa alta johonkin ilmansuuntaan. Sama etukumaran kanssa, kyhmyjen etsintä -> osoittaa eteen = hevonen etupainoinen. Viimeisenä istuttiin suoraan kyhmyjen päälle, rentoutettiin ylävartalo mutta pidettiin keskivartalo tukevana, heppa pysyi paikoillaan, ratsastajalla tasapaino ja mentiin sinne minne pitikin, etenkin kuvitteellsessa ravissa tässä oli helpoin istua, kun ei tullut yli menevää takakenoa eikä etukönötystä. Käytiin hieman syvällisemmin sohaisemassa jalan merkityksestä istunnassa. Jalka sisältää istunnalle oleelliset kolme eri ”jousta” – nilkka, polvi ja lonkka. Näiden pitäisi joustaa ravissa, ei lantion tai yläkropan. Jos ylävartalo vatkaa, on jossain kohdassa menetetty keskivartalon tuki. Välillä tuntuu Petun kanssa, että jalkaterä veivaa ylös alas niin tämä on kuulemma hyvä – silloin nilkan jousitus toimii ja pohje ei vatkaa niin paljon. Nyt pitäisi itse kiinnittää vielä tuohon polven joustoon sekä lonkkiin.

Käytiin läpi istunnalla tehtävät taivutuksetkin, minkä aikana tajusin sen oman ongelman kunnolla. Se ei ole niinkään keskivartalon tuki vaan juurikin se lantio mikä on vino. Taivuttamiset ja ylipäätänsä hevonen kääntäminenhän on todella pientä istunnalla jos sen handlaa ja sun oma keho antaa myöten siinä. Jokainen on epäsymmetrinen jostain ja ne omat ongelmakohdat täytyy tunnistaa, että niitä voi lähteä tiedostamisen kautta korjaamaan.

Viimeisenä mentiin kuivaharjoittelemaan satulaan, jossa kurssin vetäjä pääsi näkemään paremmin sen istunnan tilan. Samalla haettiin se optimaalinen jalan paikka, jossa se pysyy hiljaa paikoillaan, tukee istuntaa itsessään ja sillä pystyy vaikuttamaan ilman, että koko istunta lösähtää sekä mahdollistaa jousien oikeanlaisen toiminnan. Jalan paikan kuuluisi tehdä 45 asteen kulman lantion ja kantapään välissä. Mulla tämä tarkoittaa sitä, että mun pitäisi Petun kanssa suunnilleen yhdellä reiällä lyhentää jalustinhihnoja sekä viedä jalkaa vähän taaemmaksi.

Oli todella antoisa kurssi, vaikken ehtinyt ottamaan ratsastusosiota tuohon teorian lisäksi. Isäni luona on ollut tohina remonttihommissa, kun on vain tämä viikko kokonaan ja ensi viikosta perjantaihin asti aikaa saada kaikki valmiiksi kun 9. päivä juhlitaan isän pyöreitä ja siellä on kaikki rempallaan. Blogi ja oikeastaan koko somepuoli on jäänyt vähän taka-alalle, mutta eiköhän se tästä. Viimeistään keskiviikkona tulee Petulle uudet suojat postissa kun edellisistä petti tarrat ja hokit teki ”mukavat” reiät.