Olisipa maneesi

Tietyllä tavalla tuo nykyinen talli on just hyvä – ei ole mitään järjetöntä ryysistä koko aikaa ja saa suhteellisen rauhassa tehdä hommansa. Isoilla talleilla tulee yleensä tiettyinä kellonaikoina se ”ruuhka-aika” ja erittäin arvonsa tunteva ruuna repisi kyllä pelihousunsa siinä vaiheessa huolellisesti, etenkin jos oltaisiin siellä maneesissa. Välillä jo tallin toinen suokkiruuna aiheuttaa hirveän mielenkiintoiset kevätjuhlaliikkeet, ei mitään suoranaista hölmöilyä mutta sellaista orimaista pörhentelyä ja kuuntelutaito katoaa totaalisesti. Siinähän oltaisiin ruuhkan keskellä aika jumissa.

Kelit on ollut taas niin mielenkiintoiset, kun ensin pakkaset ja kenttä aivan jäässä, seuraavaksi tuli järjetön määrä lunta kerralla jonka takia alkuun Petu liikkui maastakäsin että tontuu hangen raskauteen. Liinassa ilman ylimääräisiä remeleitä riitti 5 minuutia että oli yltäpäältä hiessä. Tietenkin hyvät alku- ja loppukävelyt ennen varsinaista työskentelyä, mutta hieno herra kulki mun jäljissä ettei tarvitse itse tarpoa niin paljoa. 😀 No, sitten kun hanki oli vajaassa viikossa tullut suhteellisen tutuksi, meni asteet nollaan ja jopa asteen pari plussalle tuli uusi ongelma – tilsat. Eihän meillä vielä mitään tilsakumeja ole, ajateltiin pomon ja kengittäjän kanssa että tuskin sitä lunta ihan mahdottomasti tulee ja jos tulee niin sulaa heti pois. Toisin kävi. Ja taas maastakäsin työskentelyä, kun en halua turhaan rasittaa Petua saati jalkoja kun tarhasta haettaessakin liikkuminen on juurikin sitä luokkaa että mun pitäisi kantaa ponski talliin. Onpahan saanut nyt oikein reilulla kädellä olla kentällä irrallaan ja juosta ylimääräiset höyryt pois.

IMG_3751
Laatu taas niin hyvä.

Tällä viikolla oon sitten jo päässyt kunnolla ratsastamaan tai no pelkästään käyntiä, mutta onpahan tullut joku tolkku siinäkin hommassa. Käynti on Petulle aina ollut todella vaikeaa ja aika aliarvostettu askellaji. Itse tykkään ja voin helposti tunnin liikuttaa pelkässä käynnissä. Ei se pelkkää kentän laitojen vieressä kävelyä ole, vaan nyt ollaan pikkuhiljaa alettu vaikeuttamaan asioita. Eniten työnalla on ollut rehellinen taipuminen kyljistä niin, että rentous säilyy eikä Petu hermostu. Tässä on auttanut pienet voltit istunnalla ja pohkeella tehtynä ohjat tuntumalla. Välillä kun herra on sitä mieltä, että pohkeilla ei saa koskea muussa tarkoituksessa kuin vauhdin nopeuttamisessa, mutta nyt alkaa hiffaamaan jo mitä muuta pyydän pohkeella istunnan lisäksi. Välillä menee kuolaimen taakse, mutta sillä nyt ei ole mitään väliä kun tulee eteenpäin pyydettäessä sieltä pois. Eniten tuota omatoimista rullaamista tulee pienissäkin kokoamistilanteissa ja pysähdyksissä. Kyllä se tästä, ensi vuonna saadaan tilsakumit nuo lumet ei niin paljoa haittaa menoa. Meillä vuokraajakin lopetti tämän kuun alussa, mutta hyvin ollaan kahdestaan pärjätty, niinkuin tähänkin asti. Olihan se ihan kivaa kun oli kerran viikossa päivä kun tarvinnut miettiä liikutusjuttuja, mutta eipä tämäkään ratkaisu mikään huono ollut, vaikka vuokraaja oli todella mukava tyyppi. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: