Perjantai-juttuja

Tiedättekö tämän tunteen: Päätä särkee jumalattomasti, tuntuu että silmät sulaa päästä ja ajattelukin sattuu.. Eikä ole särkylääkkeitä!!
Kyllä, mulla oli eilen ihan järkyttävä tappomigreeni päällä. Ja kaiken kukkuraksi se iski heti aamulla, kun silmäni aukasin.
Lähdettiin silti käymään Tikkakoskella anoppilassa, kun Nikolla ja Marialla meinasi pyllyt levitä kotona. Mummo oli ostanut Marialle hienot nuken rattaat, mitä Marsa tietenkin ylpeänä työnteli pitkin poikin! 🙂 Lähdettiin kotiin ajelemaan joskus viiden aikaan ja yhtäkkiä kesken ajon muistin, että mulla olisi iltatalli. Kotona piti vielä ruokaa alkaa tekemään (onneksi Maria oli syönyt mummolassa) ja se päänsärky vaan paheni koko ajan.

Ehdin kuin ehdinkin tallille. Mitä nyt, seitsemältä lähdin hakemaan tyttöjä sisälle ja sain kyllä tuntea narun päässä, että rouva äkäpussi Mari oli mulle vihanen, kun ruoka yleensä tarjotaan klo 19, eikä haeta pihalta sisälle. 😀 Gilda oli ihmeellisen rauhassa! Ei ole pitkään aikaan sellaisessa tuulessa voinut taluttaa löysällä narulla sisälle. Yleensä Gilda on tikittävä aikapommi, koskaan tiedä millon se lähtee ja mihin suuntaan. 😀 Esimerkin räjähdysherkkyydestä voit lukea muunmuassa tästä.
Migreenikohtaus vaan paheni ja paheni. Sain laitettua iltaheinät hevosille ja olin menossa tekemään aamulle puuroja, niin piti hirveetä kyytiä mennä pihalle kun alkoi oksettamaan. Silmissä sahasi ja ainut missä pystyi olemaan ilman pahimpaa oloa, oli tallin ja traikun välissä (tarpeeksi pimeää). Siinä sitten hengittelin hetken aikaa ja pääsin tekemään hommat loppuun.

Isäkin soitteli mulle ja Nikolle pitkin iltaa koko ajan. Nikolle se nykyään soittelee enemmän, ja tälläkin kertaa oli niinkin järkevää asiaa, kuin millon aion ostaa sen oman hevosen… 😀 Mä jo luulin, että se on unohtanut sen asian tyystin, kun oon sille monesti sanonut etten vielä sitä hommaa. Taka-ajatus kuulemma oli se, että pääsisi ratsastamaan aina, etenkin jos sen saisi pihaan suoraan. Ovat siis avokkinsa kanssa etsimässä isohkolla tontilla olevaa omakotitaloa ja nyt jostain syystä isäni hinkuu mulle hevosta heidän pihaan.. Oivoi..
En tiedä, johtuuko tuo hänen ”hourailunsa” äidin pois nukkumisesta vai mistä. Niko veikkaili, että isä haluaa tukea mun harrastusta ja huolehtia, mutta on tuo jo aika päätöntä! 😀 Oli jo yhdessä vaiheessa lähtenyt etsimään mulle mahdollisia hevosehdokkaita ja taisi hieman loukkaantua, kun sanoin etten vielä omaa halua vaan jossain vaiheessa, muutaman vuoden päästä. 🙂

Mulle soittaessa oli sillä ihan järkevääkin asiaa, tarkisteli olinko saanut sähköpostilla kuvia Mariasta. Oli ne tullut perille, ja isäni oli ihan onnessaan kun oli osannut vihdoin liittää valokuvia sähköpostiviestin liitteisiin.. 😀
Kuvat taitaa olla heinäkuulta 2013, kun Maria oli isälläni yökylässä. Ainakin otsatukan tupsusta voisin vaikka lyödä pääni pantiksi. 😀

Tuo tähtipehmo on Marian lempparilelu ollut aina! 🙂

Kohta lähden vaihtamaan vaatteita ja liikuttelemaan Topin. Pääsee testaamaan näitä uusia teorioita niistä kuolaimista. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: