Maanantait on mulle ollut aina henkilökohtasesti pahimmat päivät viikosssa, näinä päivinä ei mikään onnistu.
Maria ei ole taaskaan meinannut suostua syömään, ainoastaan jogurtin välipalalla, puolikkaan paahtoleivän sekä kypsää kalkkunaa siivuina. Ei ole maistunut ruuat kunnolla, mitä ihmettelen todella paljon koska tänään on päässyt syömään täysin home made-ruokaa. Ollaan jättämässä täysin purkkiruuat pois, ja nyt sitten tuo syömättömyys taitaa olla jonkinlainen kapinan alku..?
Vaiko sitten hampaat, en tiedä. Legoja suusta löytyy ylhäältä kaks ja alhaalta yhden hampaan kulma on ulkona. Tulee kyllä eriskummallisessa järjestyksessä, mutta minkäs teet. Tuossa äsken sitten koitettiin harjoitella hampaiden pesua, ja on muuten sellasta hommaa missä pitkää pinnaa tarvitaan ja on pakko olla 2-3 harjaa. Onneksi sitten likka kummiskin antoi vähän harjata, pitää ostaa huomenna tahnaa ja alkaa harjoittelemaan kunnolla tuota palikoiden pesua.
Iltapuurokin meni harakoille, kun päätti olla syömättä yäk-ilmeen kera. Saatiin onneksi sitten päivällistä annettua sekä sitä niin hyvää kalkkunaa, että jaksaisi nukkua yön.
Topikin oli mitä ärsyttävimmällä tuulella tänään. Oli taas työ saada karvaturjake liikkelle, etenkin ravissa. Olisi halunnut selvästi vain löntystää kaula pitkällä käynnissä, mutta sehän ei mulle sopinut. Aikansa ku painittiin, alkoi liikettä löytyä, ajoittain myös liiankin kovalla tahdilla.
Heti kun olin saanut Topin kunnolla kuulolle ja edestä kevyeksi, alettiin ottamaan laukkoja. Tässä vaiheessa vauhtia alkoi olemaan aivan liikaa, ja heti kun yritin pidättää sen verran että meno muuttuisi rauhallisemmaksi, alkoi irtoamaan pukkeja sekä känkkäilyä.
Kiukkuenergiat pois ja johan alkoi lyyti kirjoittamaan. Vasempaan kierrokseen laukka ei meinannut toimia ollenkaan, aika kulmiin yritti ängetä ahteri edellä ja kun sain suoristettua, mentiin lapa edellä sellaista tölttipassihöpöhöpö-ravia. Onneksi ympyrältä laukannosto auttoi kulmiin ratsastamista ja alkoi myös vasempaan kierrokseen toimimaan kunnolla. Parit vastalaukat otettiin ennen loppuverkkoja.
Välillä oon miettinyt miksi vaihdoin Jahvetin Topiin, mutta kun järjellä miettii niin se päätös oli ehkä parhain ikinä. Topi osaa olla sellainen kunnon löllöpallo, mutta silti ihan mahtava. Antaa mulle haastetta eikä tosiaankaan anna mitään ilmaiseksi. Topin kanssa oon päässyt itsekkin jonkin verran kehittymään ja vanhat taidot jotka ollut jossain unholassa, on löytynyt sekä monet omat ratsastukselliset ongelmat ratkenneet tänä aikana, mitä olen Topsua ratsastanut. Kyllä sen vain tietää, kun kemiat kohtaa! 🙂
Huomenna sitten olisi tarkoitus mennä Tikkakoskelle viettämään uuttavuotta, en sitten tiedä mitä myöhemmin illalla tapahtuu, jäädäänkö sinne vai tullaanko kotiin. Huomenna sen näkee, mitä keksitään. 🙂
pilvilinnoja.com 