Viikkokuulumisia

Tässä on nyt ollut taas pieni postaustauko, mutta mitä sitä turhaan jos kaikki päivät samoja.. 🙂
Alkuviikko meni aikalailla tallivuorojen teossa sekä Marian kanssa kotona, kun Niko tehnyt töitä toimistolla ja kotona. Torstaina tuli aamulla jokin outo heikotuskohtaus, silmissä pyöri ja korvissa humisi. Seisoessani jouduin olemaan kyyryssä, kun jos suoristuin katosi lattia alta ja pystyssä pysyminen oli todella kortilla. Jatkuvasti oksetti ja yöööh..

Keskiviikkona kävin tuttuun tapaan Topin ratsastamassa, mutta mitähän ihmettä! Se jätkä osasi jopa käyttäytyä! Päästiin menemään maneesissa kahdestaan, kun oltiin niin otolliseen aikaan paikalla ettei ketään muita ollut. Heti alkukäynnit olivat reipastempoisia ja ajattelin että heti ravinnoston kohdalla menee varmaan pasmat sekaisin ja aletaan tyhmäilemään, mutta ei! Pitkillä ohjilla lämmittelyravit ja suunnanvaihdotkin onnistui ihan pelkällä pohkeella ja istunnalla. Tämä meno jatkui koko vajaan 2 tuntisen. Laukannostot oli vähän sitä mitä aina, mutta parit pukkilaukka-pätkät riitti Topille josta sitten todella ”nätisti kaahotti” pitkin maneesia, mutta laukassa! 🙂 Molempiin suuntiin laukat ja siirryttiin loppuverkkoihin heti kun saatiin laukat kohdilleen niin, että se on rauhallista sekä helposti istuttavaa. Tähän saakka olen antanut ehkä liikaa Topille anteeksi näissä laukka-hommissa, mutta oon ajatellut, että jos otetaan alkuun ne tuntumat ja opitaan tuntemaan toistemme eleet paremmin, niin sitten vaaditaankin enemmän. Ja tämä tehosi tosi hyvin.
Torstaina nimittäin ei ollut yhdessäkään siirtymisessä mitään ongelmaa! Ravit, laukat, käynnit – kaikki sujui rauhallisesti mutta pontevasti. Laukka oli rauhallista ja pienillä avuilla käännyttiin ympyrälle ja mentiin vaan. Oli kyllä ihan mahtava tunne!

Eilen pahoinvointi vaan jatkui. Heti aamusta oli niin pöllö olo ja tuntui ettei mitään jaksanut tehdä. Eikä Mariakaan meinannut nukkua päikkäreitä ollenkaan, joten tuntui että päivä olisi ihan tuhoon tuomittu ja iltatallikin pitäisi käydä tekemässä. Onneksi Niko sai Marsan nukkumaan kummiskin myöhemmin iltapäivällä ja vissiin itsekkin olin sitten nukahtanut kesken ohjelmien nauhalta katsomisen sohvalle. Saipahan Nikokin sitten palaveerata rauhassa, kun me tytöt nukuttiin kauneusunia. 🙂

Tänään piti tehä koulujuttuja Topsun kanssa, mutta en jaksanut mennä maneesiin pyörimään toisen ratsukon kanssa, joten alkuun mentiin pyörimään maastoon. Käytiin kattelemassa vähän maastopolkuja ja ym. Eniten ihmettelen tässä hevosen kanssa maastoilussa sitä, että ihmiset ei autoillaan hidasta?! Vaikka Topi on sellanen pullasorsa joka miettii ainoastaan postilaatikoita, mutta kyllä tänään oli herrassa pidätteleminen kun joku urpo ajo 100km/h suoraan vastapalloon.. No, eiköhän Topi siitä riemastunut, seuraava takaa tuleva ajo ohi täysiä ja lopputuloksena se, että polle steppaa keskellä autotietä ihan p*skat housussa ja ja nousee pystyyn. Siinä sitten joku munapää päätti ruveta sitten tööttäilemään!! Voi jeesus, jos tilanne olisi ollut aivan eri, olisin ottanut rekkarit ylös ja käyny vähän valaisemassa asioita. Sillä hetkellä ajattelin vaan, että nyt on pakko saada Topi rauhottumaan että saan ratsastettua sen tien reunaan. Onneksi tallille menevän tien risteys oli lähellä joten siinä sitten pidätellen tallille päin, jotain töltin, ravin ja laukan sekametelisoppa-askellusta apuna käyttäen. En sitten vielä viitsinyt talliin viedä joten lähdettiin radalle pöllöilemään.

Ravipätkät sujui hyvin ja kun pitkälle aukeelle suoralle päästiin niin nostettiin laukka, mikä sitten meinas lähteä lapasesta eikä meinannut lihapullalta löytyä jarruja mistään. Siinä sitten yritin istunnalla ja pienillä ohjaspidätteillä hidastaa mutta ei. Onneksi ääni toimii ja oli varmaan kuunteleminen lenkkeilijöillä kun metikön reunasta kuuluu jotain tämän tapaista: ”helv*tin lihapulla, joudut makkaratehtaalle saman tien ellet nyt prkl pysähdy tällä hemmetin sekunnilla” ja kyllä muuten pysähty. 😀 Ei halua Topi makkaratehtalle.. Mentiin vielä toinen kierros, ajatuksena että laukkapätkät mennään minun ehdoilla ja minun antamalla vauhdilla. Ja paremmin meni, kuunteli istuntaa ja pidätteitä niin, että mentiin muodossa raviradalla sopivan lujalla vauhdilla laukkaa mutta kummiskin vastaanotti kaiken reagoitavan mitä annettiin. Iiihana Topi!

Lähdettiin siitä sitten kentälle päin, ajattelin että ihan sama vaikka rapa lentäisi, haluan saada hyvät laukat myös kentällä! Ja samantien Topi nosti kapinan pystyyn, ja kun aikansa siinä yritti mesota, sain ravin nostettua, polle kuulolle ja laukannostot. Siinä vaiheessa olin jo niin transsissa siitä askelluksesta, niin kevyttä ja helppoa. Miksei se aina ole tuollaista ollut? Kyllä sitä pukkia myös irtosi, kun vaihtosarjan poikasta tehtiin. Tälläset ratsastukset on ihan parasta, kun löydät ratsastettavasta aina jotain uutta pientä jännää, mutta silti ne vanhatkin jutut aina vaan paranee! Topi on hevonen, jota en kyllä halua vaihtaa mistään hinnasta! Toivon, että yhteistyö H:n ja Topin kanssa jatkuu niin kauan, kun herra vaan on täällä meidän ilona. Ikäähän alkaa jo Topsulla olemaan, mutta kyllä niitä vuosia vielä jäljellä on. 🙂

Nyt lähden suihkuun ja sitten odotellaan että Maria lähtee unille niin päästään leffaa kattomaan. 🙂

Ps. Maria oppi seisomaan ilman tukea tänään! Äitin pieni prinsessa. ♥