Ihan kuvapostauksen olen tainnut tehdä viimeksi joskus bloggerin puolella, hui! Mutta meillä on ollut kyllä kuhinaa tässä, oon ollut kesäkuun alusta asti lomalla ja ensi viikon keskiviikkona olisi paluu takaisin sorvin ääreen – tosin meillä heinäkuu on aina todella hiljainen, joten menee osittain lomaillessa sekin kuukausi.

Mutta mitäs meille kuuluu? Ollaan käyty valmennuksessa, muuten vaan liikuttu milloin milläkin tyylillä kentällä ja maneesissa, menty puomeja, käyty maastossa.

Pelätty myös muun muassa joutsenia.. Ollut vähän haastavaa tämä maastoiluun totuttelu kun hevonen sekoilee joutsenien ja oravien takia ihan huolella.

Sanottu heipat taas kesän ajaksi meidän vuokraajalle. Viettää kesät kotipaikkakunnallaan ja aina tulee ikävä. Hyviä tiimiläisiä kun on vaikeaa löytää. Pidettiin myös pitkäaikaisimman vuokraajan kanssa viimeiset treenit, hän jättäytyi porukasta ratsastuksen suhteen toistaiseksi ja kyllä on ollut haikeaa.

Nautiskeltiin kesäilloista vielä tarhatessa. Tallinpitäjän kanssa ryhdyttiin luoviksi kun Petu tykkää raahata heinäastiaansa joka paikkaan, ja kokeiltiin rengasta tarjoiluastiana. Tällä jätti heinäastian rauhaan, kun sai puuhata heinärenkaansa kanssa.

Pääsi tutun ruunaporukan kanssa laitumelle. Kyllähän taas tapansa mukaan vetäsi kankulleen ensimmäisen 5 minuutin aikana, ei onneksi näkyvää haittaa tullut mutta kyllä sieltä sitten jumeja pari viikkoa myöhemmin löytyi. Herra on nauttinut elämästään.

Kerrankin lähti sinne jopa hieman kuivakassa kunnossa, kun viime kesänä oli ehtinyt pientä turvotusta tulla ennen laitumelle menoa. Kaviotkin on muuten paljon paremman näköiset mitä viime kesänä! Kengittäjän vaihto viime syksynä oli selkeästi hyvä valinta.

Meidän luotto-osteopaatti kävi hoitamassa kropan auki! Paljon oli jumeja, mutta kyllä arjessakin oli tapahtunut (+ se pyllähdys..) ja liikkuminen helpottunut ja ennen kaikkea muuttunut todella paljon! Ihan huima ero on myös valmentajan mukaan tullut, valtamerilaivasta tullut kompakti-liikkeinen ruuna.

Ja jotain ihmeellistäkin on käynyt! Niko on hurahtanut ratsastamaan Petua, tai tässä tapauksessa lähinnä opettelemaan. Samoin myös meidän murkkuikäinenkin on hurahtanut, liekö kesäloma sulattanut perheen päät. 🙂 Kivaahan se on, kun saa seuraa tallille etenkin näin kesällä kun on ollut suht viileitä päiviä niin kestänyt ollakin.

Lisäksi tallin ulkopuolella on juhlittu ensimmäisen kummilapsen ripille pääsyä, seuraavat juhlat onkin jo heti heinäkuussa ja koitettu vaan pysyä arjessa kiinni. Loma on tehnyt kyllä todella hyvää!