maastoilu

Humputtelupäivä

Laiskotti, ei vain millään jaksanut vääntää kentällä sen ollessa erittäin huonossa kunnossa. Lähdettiin sitten pyörimään hetkeksi pellolle, vähän katselmuksia tekemään ja kuulostelemaan miten pahat pörinät Ressu saa aikaiseksi. Kunhan käveltiin ja nautittiin auringonpaisteesta ja lämmöstä.
Käytiin me vähän myös maastoilemassakin, kun ei malttanut pellolla kahlata tuulen ollessa niin kova. Tehtiin käynnissä ylämäkitreeniä pariin otteeseen ja lopeteltiin siihen. Mikin jälkeiset möröt saa kyytiä pikkuhiljaa. Huomenna olisi tarkoitus ihan kunnon maastolenkki käydä tekemässä, nollaaminen tekee meille molemmille ihan hyvää. 🙂

Lopuksi vähän hierontaa kumisuan avulla ja herkkupyllylle venytyksiä kuivan leivän avulla. Tälläinen hoitopainotteinen päivä, ei sen aina tarvitse niin vakavaa olla. 🙂

Maastoilua ja uusi banneri

Tänään kävin pitkästä aikaa maastoilemassa. Ensin oli tarkoitus mennä kentälle hommiin, mutta ajattelin että pakko päästä siitä maastoilukammosta eroon, mikä Mikin kanssa tuli. Ressu heti ensi metreillä kyttäsi milloin mitäkin, eniten kammoksui lehmiä jotka nököttivät laitumella pihatien varressa. 😀 Siinä hetken jouduttiin keskustella, mennäänkö vaiko ei ja vähän matkaa kuljettiin pakki päällä tallia kohti.On ne lehmät sellaisia poneja syöviä mörköjä mukamas. Kyllä siellä reissulla lisääkin jännitettiin – pikkupoika pyörällä sai aikaan lennokkaat raviväistöt ettei kuskilla meinannut olla osaa eikä arpaa, kun en nähnyt alkuun mitä Ressu säikkyi. Kun poika oli mennyt ohi, katsoi Ressu ihan hölmistyneenä, että moistako oli niin kamalasti säikkynyt.
Mikkihän otti jalat alle kuin pieru saharassa jo pelkästään lenkkeilijöistä, joten oli helpottavaa kun jopa autojen ohitukset sujui ongelmitta. Kerran koulun pensasaidan takaa tupsahtanut auto aiheutti tosin lievän tasajalkaloikan ja Ressulle jalkojen tutinaa, mutta eihän sille voinut muutakuin nauraa. 😀
Reilu 3,5 kilsan lenkki tehtiin, seuraavalla kerralla pengotaan maastoja enemmän kun tämä oli lähinnä mun pelon poistamista ja pientä teiden tutkimista. 🙂

Traktori ihmetytti 🙂

Tallilla kunnon jalkojen hoito kylmäyssuojilla, kun ei kauhean hyvää soratiellä steppailut tee jaloille, etenkin kun niistä sanomista jo löytyy eikä ollut muutenkaan kiire kotiin. Mia tosin oli huutanut koko mun tallilla oloajan, on se likka vaan tarkka sen äiti-tutkansa kanssa.

Sinne jäi möhömaha laitumelle syömään.

Sain vihdoin tehtyä uuden bannerinkin. Kaksi päivää, lukuisia ärräpäitä ja GIMPin kiroamista alimpaan maanrakoon jonka lopputuloksena on ihan jees aikaansaannos tai ainakin lähelle sitä, minkälaista ajattelin. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan motivaatio seuraavan kerran iskee. 🙂

Miltä näyttää? 🙂

Pitkästä aikaa satulaan

Johan viime kerrasta Mikin selässä onkin aikaa, melkein 2 kuukautta! A oli tällä välillä laitellut säännöllisesti kuulumisia pojasta, joten olin suhteellisen kartalla missä mennään tällä hetkellä. Selän oli jumittanut kylmien kelien takia sekä siirtyminen laitumelta tarhaan oli ollut myös aiheuttajana kylmän lisäksi. Nyt sitten jokin aika sitten olivat pojat tarhassa riehuneet josta Mikki oli saanut reväytettyä reitensä. 😀 Kevyesti on A nyt mennyt Mikin kanssa, että paranee ja sen kyllä tänään sitten huomasi.
Alkuun oli todella rento ja ehkä aavistuksen laiskanpulskea, mutta yhtäkkiä saikin kamalat sävärit, menohaluja riitti mutta suunnitelmiini kuului käyntilenkki jo pelkästään oman pitkän tauon takia sekä myös revähdyksen takia en halunnut turhaan kaahotella menemään pitkin maastoja.

Kyttääminen oli erittäin kivaa, kuskista ei niinkään. 🙂 26.10.2014

Mikki koitti tarjota kaikkea töltipassihöpöstä laukkaan ja ravailuissa oli kunnon ravurivaihde, ei tietoakaan rauhallisesta menosta. Oli työ saada pidettyä Mikki käynnissä, kun tuntui että itsellä oli kaikki aivan hukassa. Tähtäsin tänään vain siihen, että jalka pysyy hiljaa enkä jää puristamaan mistään. Kaikki lenkkeilijät sekä punaiset autot aiheuttivat niin paljon harmaita hiuksia että oikein itseänikin ihmetytti milloin Mikistä noin hassu on tullut. 😀 Päätin sitten tappelemisen sijaan taluttaa Mikkiä maasta, kun otti hepuleita asioista mistä ei ole ennen ottanut. Tämä oli kyllä hyvä päätös, koska hetken käveltyämme, tuli asuntoauto vastaan joka ei pyynnöstäni edes hiljentänyt joten Mikki pillastui täysin! Sitten vasta kyseinen autoilija ymmärsi pysäyttää, kun jäi tarkistamaan onko hevonen ja ihminen vielä ehjinä josta sitten jatkoi matkaansa. Meinasi hermot mennä, kun noita autoilijoita riittää niin paljon.. -.-

Tallin pihassa nousin selkään ja otettiin vähän ravia ja käyntiä, jotta molemmille jäisi reissusta hyvä fiilis. 🙂 Voi myös olla, että nyt on tallin lähettyvillä ollut paljon hirvimetsästäjiä. Hirvet liikkuu ja hevonen kuulee niin paljon helpommin, joka sitten tuollaiselle herkkäsieluiselle ”pikku”hepalle aiheuttaa hieman sätkyilyä. 🙂

26.10.2014

Fiiliksiä ja Mikin kuulumiset

Tänään oli ensimmäinen työpäivä ja ei jestas oon ihan jumissa! 6 tuntinen päivä venyi yli 8 tuntiseksi ja sen kyllä jalat kertoo erittäin hyvin.
Itse työpäivä oli todella mukava ja vaihteleva. Suhteellisen kevyttä mutta silti tallihommien luonteeseen kuuluen todella fyysistä! Aamu alkoi karsinoiden siivouksella, joita mulle oli 5 ja pomoni vaimo otti toiset viisi. Siitä sitten tyrkättiin hepoja kouraan tarhaan vietäviksi. Eräs tamma oli ensimmäisenä vuorossa, jolla oli kyllä menohaluja vähän suuntaan ja toiseen eikä itsellä tuntunut olevan yhtään voimaa käsissä, joten oli aikamoinen homma viedä varsojen perään huutavaa tammaa laitumelle, joka on hemmetin iso sekä vahva! Huhhuh.
Seuraavaksi lähti tallin vanhus, 29 vuotias ori joka lopsutteli todella nätisti vierellä vaikka varoiteltiin että saattaa ottaa vauhtia, kun tajuaa pääsevänsä ulos. 😀

Sitten otettiin 4 vuotias ori. Rakastuin ihan satasella tähän pölvästiin, oli jotenkin yhtä adhd mitä itsekkin olen ja kamala halu tehdä ja häseltää oli kova. Puolet matkasta tarhaan ”Herra Ori” kulki sivuttain, kun halusi pitää riimunnarua suussa. 😀

”Herra Ori”

Loppupäivä menikin ruokien teossa, heinien viennissä ja laittelemisissa sekä vesien vaihdossa. Pääsinpä seurustelemaan varsojenkin kanssa, oli kyllä sellaiset uteliaat kaverit vastassa että ei ole tosikaan! 🙂 Todella symppiksiä, iski ihan heppavauvakuumekin.

Varsat 🙂

Sitten Mikin kuulumisiin!
Eilen kävin tosiaan pojan liikuttelemassa. Oli saanut kerätä kaksi päivää virtaa pönttöön ja sen kyllä huomasi. Päätin ennen maastoon lähtemistä pyörittää Mikkiä pihassa, jotta olisi varmasti kuulolla ja pahimmat höyryt päästäneenä jaksaisi keskittyä maastossa sitten itse tekemiseen.
Alkuun jälleen kaikki mahdollinen pelotti ja päätin sitten suosiolla taivutella, pysäytellä, väistättää – kaikkea mitä mieleen juolahti. Saatiinpa siinä sitten Mikin keskittymismode hyvin päälle ja saatiin niin upeita ristiaskeleita väistöissä aikaiseksi että meinasi pojalta jopa tasapaino vähän herpata. 🙂

Maastoon lähdettiin pitkästä aikaa täysin rennon ja selän läpi kulkevan kaverin kanssa! Kierreltiin metsäteitä ja otettiin paljon siirtymisiä niin askellajista toiseen kuin myös niiden sisälläkin. Huomaa että Mikki on saanut lihasta lisää, kun jaksaa kantaa itseään pidempään ravissa, niin koottuna kuin lisätyssäkin. Laukka myös pyörii paremmin ilman, että kaahotetaan menemään ja myötää myös siinä paremmin kuin ennen.
Itsellä tosin on lonkka taas ihan älyttömän jumissa, jonka takia vasemmassa laukassa meinasi mennä ristilaukaksi, mutta saatiin se korjattua heti pois.

Onneksi Mikin omistaja kävi tänään tekemässä kevyen lenkin, ettei mene lihakset jumiin kun eilen oli suhteellisen rankka treeni. Onneksi Topin kanssa oppi arvostamaan pitkiä alku- ja loppukäyntejä!
Ensi viikolla pitäisi päästä taas käymään, mutta riippuu miten nuo työvuorot menee. 🙂 Ehkä se jotenkin saadaan onnistumaan. Tänäänkin olin vasta vähän ennen kuutta kotona, joten ei paljoa jäänyt aikaa Marialle ennen likan nukkumaanmenoa. Tähän päälle jos olisin käynyt vielä ratsastamassa, niin olisin ollut varmaan vasta nyt kotona.. Vapaapäivää odotellessa!

Nyt jatkan kyllä sohvalla lusmuilua, aamulla hommat sitten jatkuu taas ja pääsen muistelemaan valjastusjuttuja, jes! 🙂

Kaikki pelottaa

Tälle päivälle tuli vähän tälläinen yllätys liikutus, kun alunperin piti hoitaa hevoset aamulla mutta eiliset päikkärit vähän pilasi kaikkea, joten A oli saanut jonkun tekemään aamuruokinnat mutta kävin silti sitten illasta ratsastamassa.

Sain edelliseen postaukseen tosi hyviä vinkkejä oman ryhdin suhteen ja pääsin tosissani niitä testaamaan. Tunnin lenkillä havahduin löytämään itseni tuijottelemasta Mikin niskaa suunnilleen 10 kertaa matkalla talli – laukkarata – talli. Nyt kun asian tajusi ottaa silmien alle, niin kyllä se sieltä poistuu! 🙂

Mikki tosin oli taas jotain aivan älytöntä.. Vaikka kuinka hiljaa istuin selässä, kannattelin käsiä ja pidin rentoina sekä myötäävinä samaan aikaan ja jalatkaan elänyt omiaan ollenkaan, kuljettiin selkä notkolla ja kytättiin aivan kaikkea! Laukkaradalle vievä tie ollaan koluttu jo niin monta kertaa läpi, niin ei – siellä pelottaa silti kaikki! Tukki, ihmiset, peltoaukio ja metsänreuna. Jopa auton pölykapseli oli jotain niin järkyttävää olevinaan, että liinat kiinni ja yritti olla sitä mieltä ettei ohi mennä. Ja koiran ulkoiluttaja käveli vastaan – pakki päälle kun oli niin kammottavaa.

9.8.2014

Laukkaradalla treenit sujui ihan jees – laukka oli tänään paras mikä oikeesti toimi. Ravissa tuli rentoja hyviä pätkiä, mutta kun se metsä, hiekkatie ja ne mutkat, huoh! Täytyy varmaan nyt koittaa kehittää jotain stressilomaa Mikille, kun tuntuu että sillä joko pää leviää kohta tai sitten sillä on vain turhan vilkas mielikuvitus. Eikä tähän kaiken päälle auttanut asiaa se, että jokin örkkimöttiäinen lensi puremaan Mikkiä korvasta! Taisi olla liikaa eilinen, aivan liian monta uutta asiaa kerralla.

Ja kyllä, uskokaa tai älkää niin Mikki on ihan superherkkä kaikelle! Ääni petti hetkeksi niin meinasi siitäkin saada hepulin, kun olin hakemassa tarhasta. Tulee Miketsusta ihan Gilda mieleen, molemmat kunnon tikittäviä aikapommeja, huh. N sanoi kyllä hyvin eilen ”Sä taidat vetää puoleesi noita aina vain kummallisempia hevosia” – heh, vissiinkin joo. Jokin niissä viehättää, ainakin tasapaino paranee kun tiedä koskaan millon tulee sivuloikkaa tms. 😉