Pikkuhiljaa ollaan voiton puolella. Ruokintavälit on edelleen liian pitkät, mutta kiputilat on hellittäneet reilulla heinäsatsilla aamusta ja pienempi määrä päivällä. Liikuttamiset on tehty ihan Petun päivittäisen voinnin mukaan, super kevyttä jos yhtään kipeän oloinen on jo tallissa ja jos mitään kipuun viittaavaa ilmenee liikuttaessa, puutun siihen heti. Alku- ja loppukäynneillä sekä tallissa fleece niskassa, yön saa olla nakuna. Nyt vain yrittää välttää kaikin mahdollisin keinoin kaiken takapakin, lihakset lämpöisenä sekä heinää kunnolla. Karsina on onneksi siivottavuudeltaan helpottunut, eli rauhaksiin öisin on ollut, tuntuu että muori sotkee nyt enemmän kuin Petu. 😀
Edelliseen postaukseen palatakseni, silloin pää oli huolesta täyttynyt. Kärsin yli viikon unettomuudesta kun Petun tila aiheutti lähes hysteerisen paniikin ja mietin kaikki mahdolliset ja mahdottomat skenaariot läpi, olinko tehnyt jotain väärin, onko ruokinnassa jotain, loimitus pielessä, olisiko pitänyt siivota karsina sun muut paremmin, onko kaviot huonossa jamassa jne. Yöt meni miettiessä, mikä niin äärettömän kiltin ja nöyrän hevosen tekee noin vihaiseksi. Se vatsahaava-juttu oli todella kaukaa haettu, mutta kuten pomoni kanssa puhuin että kaikki on mahdollista vaikkei ihan sen hetken huoli olisikaan, mutta huomioon otettava seikka kummiskin. Eläinlääkäri ei myöskään täysin poissuljettavana tuota vatsahaavaa pitänyt, mutta ensimmäisenä oli nostanut hiekan mahdollisuuden ja sitten madot. Tutkailtiin hammaskalusto pomon kanssa yksi viikonloppu kun tuli puheeksi kuolaimen sopivuus ja pieni piikin alku oli ylähampaissa, eli raspauskin tehdään lähiaikoina. Eiköhän tämä tästä suttaannu, ensi viikolle yritän saada kengittäjän paikalle, tehdään madotus ja raspaus. Jos näillä ja kaiken ylimääräisen ruoan poispitäminen ei auta, niin sitten mennään tähystämään maha.
Miksen siirrä Petua toiselle tallille? Siirtäisin oitis jos ei olisi muori kuvioissa. Joutuisin uudelleen tilanteeseen, että pahimmillaan kahdella tallilla käynti ja stressiherkkää en herkästi halua ainakaan tässä tilanteessa lähteä siirtämään. Petu reagoi jo karsinapaikan muutokseen reilun 2 viikon hermohepulilla ja kesällä pyritään pääsemään tuolta muualle joten en nyt lähde muutaman kuukauden takia siirtämään. Toisekseen muoria ei voi eikä viitsi millekkään isolle tallille viedä, kun saa suoraan sanottuna paskahalvauksen eikä viihdy jos hälinää ympärillä koko ajan. Tuolla nykyisellä tallilla on niin jumalattoman kiukkuinen tarhassa että tallissa, jos tallin omistajan muksut juoksee ja huutaa pihalla.
Kyllä se tästä, nyt vain koitetaan pitää Petun stressitasot alhaalla ja mieli virkeänä. Jospa mullakin unet paranisi, kun pahimmasta huolesta päästy.
pilvilinnoja.com 
Jätä kommentti