”Vaikka aamul väsyttäis ja moni himaan jäis,
mä tiedän et mun täytyy jaksaa.”
Tiivistettynä, mulla on ollut hitokseen töitä! Viime viikon lopulla tuli kaksi yksityistä hevosta talliin ja meni sitten tuossa samalla pasmat aivan sekaisin kun aamurutiinit meni hieman uusiksi. Ja viime viikkohan mulla oli käytännössä paria vapaapäivää lukuunottamatta pelkkää aamu+päivä -vuoroa, ja pari satunnaista päivää tehtävänä. Ennen kun selvisin päivätallista alle tunnissa pois, niin nyt menee kaksi ihan heittämällä. En valita, tietää rahaa ja mikäs siinä tehdessä kun siitä niin tykkää. 🙂 Tähän päälle Ressun liikutukset ja pienet reissaamiset ja juhlimiset sekä Mian ihmeellinen kiukuttelukausi, niin johan väsyttää!
Tytöt oli mulla töissä mukana viime viikolla, kun Nikon piti lähteä fiskaalin lopetuspalaveriin Espooseen pariksi päiväksi ja jäin tyttöjen kanssa kotiin. Oli mulle merkattu keskiviikolle ”sopivasti” koko päivän tallit, mutta onneksi pomo ehti tekemään illan ettei mun tarvinnut kolmatta kertaa lähteä raahaamaan tyttöjä mukaan. Torstaina vein heti aamusta anoppilaan tytöt, jotta sain tehtyä kaikki päivätallin isommat hommat aamutallin yhteydessä, mikä helpotti sitten että käytiin likkojen kanssa heittämässä vain heinät ja lisäämässä vedet.
Ressun kanssa ollaan tiputtu jälleen sieltä flowista takaisin maanpinnalle aivan rytinällä, että nyt taas jotain kummallista inspiraatiota tullut jotta päästään siihen helppoon tekemisen meininkiin. Torstaina (30.6.) oli niin hyvät treenit, tuntui ihan että voisi vaikka leijua, mutta maanantaina oli herra niin järkyttävällä tuulella jo laitumelta haettaessa että laitoin liinan päähän. Ressun omistaja oli satuttanut kätensä, jonka vuoksi repolaiselle oli tullut kevyitä päiviä todella paljon, joten sillähän oli odotetusti kuuppa aivan sekaisin.
Torstaina hinkattiin pääosin vain portin puoleista pitkää sivua, kun vesisade ja villiintyneet rikkaruohot räpsytti sähkölankoja eikä Ressu sen vuoksi halunnut kyseiselle sivulle mennä lainkaan – ainakaan suosiolla saatika rentona, joten oli aika työmaa saada edes kuolaimeen pureminen ja vahvana oleminen loppumaan. Puolessa tunnissa poni taltutettu, kuski ja poni molemmat hiestä märkinä lopetettiin, kun pystyttiin etenemään rennossa ravissa pitkää sivua aivan uran kohdalla ilman selättömänä sinkoiluja. Saa nähdä minkälaista ensi viikolla tulee olemaan, kun on Mian ja omien syntymäpäiväjuhlien järjestämistä, fysioterapiaa, töitä ja Ressun liikuttelemista. Onpahan ainakin postauksia tulossa hyvin. 😉
pilvilinnoja.com 