Alkuperäinen julkaistu 2.2.2016
Olen pitkään miettinyt, että miksi monia tuntuu ihmetyttävän se ettei me Nikon kanssa haluta enempää lapsia. Miksen minä, suhteellisen ison perheen lapsena halua kokea sitä samaa kuin itse olen saanut kokea lapsuudessani että on sisaruksia ympärillä ja aina seuraa? Tiesin jo teininä, että haluan kaksi lasta ja thats it. Mian synnytys aiheutti niin parantumattomat haavat, etten yksinkertaisesti pystyisi synnyttämään enään yhtäkään mukulaa. Neuvolassa koittivat lähes pakottaa menemään pelkopolille, koska onhan se nyt epänormaalia että synnytyspelon takia haluaa pitää lapsiluvun tässä. Se on vain lisäpaino omille syille, miksi tämä riittää.
Vaikka Mian odotusaika oli lähes täydellistä verrattuna Marian odotukseen, oli synnytys sen verran rankka kokemus että jopa Niko on sanonut monille ihmettelijöille ettei hän voi vaatia multa enää sitä kipua ja tunnetta, mitä Mian synnytys aiheutti. Marian odotus oli vaikeaa, mutta synnytys helppo ja Mia sitten teki kaiken päinvastaiseksi.
Voisin ottaa vaikka kaksi lisää, jos ne saisi synnytettyä taikaiskun tapaisesti. Vauva vain tupsahtaisi, eikä olisi avautumisvaiheita eikä supistuksia. Etenkään nyt, kun sairaalaan on vajaa 30 kilometrin matka ja Mia meinasi autoon syntyä vaikka lähdettiin heti kun tuntui etten voi olla kotona.
Pahinta on se, että ne kokemukset kumpuaa edelleen uniin. On öitä, jolloin en voi nukkua lainkaan kun haamukivut tulevat aivan puskista. Ei meillä edes olisi tilaa, jos kolmas tulisi joten sekin on hyvä syy jättää vauvakuumeet lukkojen taakse.
Täytyy varmaan kaikki raskaus- ja synnytysohjelmat laittaa bannaan, kun heti tulee flashbackina mieleen.
Jännä, että olet kokenut tuollaista kahden lapsen äitinä, kun eikö yleensä kaksi ole se maaginen luku johon ensin ”kehotetaan” ja sitten ”kehotetaan jäämään”. Minusta tuntuu, että enemmän meitä yhden lapsen vanhempia painostetaan toiseen, ettei lapsi ”olisi yksin”. Meillä siis on yksi lapsi, synnytys oli pitkä ja rankka, mutta rankemmaksi koin vauvavuoden. Poika on nyt 1,5v ja heräilee edelleen useasti öisin, paremmin nukkuvan lapsen kanssa voisi ehkä harkita toista, mutta tällä hetkellä ainakin tuntuu, että lapsiluku jää yhteen ja haaveilen paremmista yöunista 🙂
TykkääTykkää
Monilla se tuntuu menevän, että kaksi lasta on se normi. Kaverini on myös saanut arvostelua osakseen, kun haluavat pitää lapsiluvun yhdessä. Helppo muiden on ”arvostella”, kun eivät näe perheiden elämästä koko totuutta. Tsemppiä teille, onneksi huonot yöt aina loppuu aikanaan! 🙂
TykkääTykkää