Mia

Ihana kamala talvi

Talvi ei todellakaan ole lempi vuodenaikani. On kylmä niin ulkona kuin sisälläkin, Petun liikuttamisesta tulee kamalaa välineurheilua loimittamisien suhteen ja sen, kuinka kauan pystyy ja viitsii liikuttaa. Ei saa liikaa, ettei hikoa tuhottomasti mutta niin että energiat kuluu ja se olisi millään tavalla järkevää. Lulu ei tarkene lenkkeillä kun tassut jäätyy ja tytöistä tulee pakkasukkoja vaikka kuinka pukee päälle.

SONY DSC

Mutta kummasti tuollainen pienikin valoilmiö, joka valaisee uudelleen sisustetun olohuoneen saa mielentilan kohenemaan ja tulee ihan ihmeellisiä inspiraatiopuuskia. Tänään esimerkiksi tytöt ovat kotona, Marian kanssa käytiin lääkärissä kun viikko ollaan vaan sairasteltu ja loppua ei näy. Nyt sitten keuhkoputki tärisee ja kurkku kuulemma todella kipeä. Oli kuitenkin pakko tarttua kameraan kun pienikin valo mitä ulkona on, tuo jotain ihanuutta kotiin – kiitos isohkojen ikkunoiden ja avaran tilan. Toisaalta valoilmiö aina muistuttaa ällöttävistä 70-80 -lukujen karvatapetista, jonka vaihtoon laittamista olen odottanut ja himoinnut jo 2,5 vuotta. Ehkä kesällä?

Mitäs teille kuuluu? Kuuluuko talvi inhokkeihin vai suosikkeihin? 🙂

Te kysyitte, minä vastaan – osa 2

Ensimmäisestä osasta tuli niin pitkä, että tässä tulee loput kysymykset. Olkaa hyvä.

Lapset & yleiset

Mitä touhuat lasten kanssa päivisin?

Arkisin mulla on aika kortilla, mutta ennen töihin lähtöä vaihdetaan kuulumiset ja leikitään tai katsotaan lastenohjelmia. Kelien salliessa jäädään ulos kun tullaan hoidosta kotiin. Välillä tytöt on mun mukana töissä, jolloin saan enemmän aikaa olla likkojen kanssa. Viikonloppuisin tehdään perheen kesken kaikkea, milloin käydään hoplopissa tai muissa leikkipaikoissa, mummola ja pappala kierretään, käydään ulkona syömässä, leffoja töllätään, leikitään, tehdään pihahommia tai reissataan Marian kummitädille Tampereelle.

Onko tytöt miten paljon päiväkodissa ja jos ovat siellä niin mitä teet silloin kun he ovat hoidossa?

Tytöt on 5 päivää viikossa hoidossa perhepäivähoitajalla 8-15, nyt kun Marialla on noita omia juttuja tai hoitajalla jotain koulutuksia sun muita, niin silloin on lyhyempiä päiviä tai vapaapäivä. Tytöt oli hetken keväällä varahoitajalla, kun oma hoitaja opiskeli mutta päädyttiin ettei enää laiteta varahoitoon vaan pidetään kotona.

Hoidan Petun kuivikkeet ja rehut valmiiksi, käyn ruokakaupassa, pidän kämpän kunnossa jne. Välillä käyn kaverilla kahvilla, mutta olen niin huono lähtemään mihinkään, niin on jäänyt vähemmälle. Myös remppahommia teen, kun tytöt hoidossa ja puuhailen Lulun kanssa. Joskus käyn myös päivästä liikuttamassa Petun, jos tiedän tyttöjen tulevan illalla mukaan tallille.

Mitä työ suunnitelmia sinulla on nyt kun et hevoshommistakaan palkkaa saa?

Mistähän tuollainen ajatus, etten saa palkkaa? 😀 Palkkaa saan ja raha-asiat ei tämän enempää kuulu blogiin, mutta työsuunnitelmat on auki. Pyörittelen oppisopimuksen ja kaupan kassan välillä.

Millaisena näet elämäsi 5v päästä?

En ollut varma, oliko tämä tarkoitettu yleisellä tasolla vai hevospuolella, mutta vastataan yleisesti. 5 vuoden päästä toivottavasti remontit tehty, tosin julkisivun totaaliremontti tulee vasta 15-20 vuoden päästä, mutta muilta osin olisi kaikki tehty. Meillä olisi toinen koira Lulun seurana ja Mia aloittaa koulun. Mulla vakioduuni hyvällä palkalla (heppahommilla kun ei rikastu vaikka miten asiaa pyörittelisi) ja toivon mukaan selkä niin kunnossa kuin sitä enää tästä tilanteesta saa. Oma hevonenkin olisi tullut kuvioihin.

Lulu

Millaisia suunnitelmia sinulla on koiran kanssa, harrastatteko jotain tai oletko aikeissa aloittaa sen kanssa jotain?

Lulun kanssa tarkoitus jossain kohdin aloittaa taakanveto-juttuja, kunhan ollaan ensin kuvattu koko koira. En halua lähteä vedättämään painoja, jos luusto on huono ettei tule turhaan huolia ja kipuja. Kova tyttöhän se on nenää käyttämään, jotain jäljestämis-juttujakin ollaan mietitty. Nyt on pääasiallisena ollut tuo tottelevaisuus työn alla ja perus arjessa toimiminen. Ensi kesänä viedään petotesteihin.

SONY DSC

Minkä kokoinen teidän koira nyt on ja minkä ikäinen?

Painoa on nyt about 23-25 kiloa, korkeutta suunnilleen 52-55 cm ja pituutta senkin edestä. Lulu on syntynyt 25.9.2016 eli on nyt 11 kuukautta ja rapiat päälle. Ollaan painossa nyt siinä kohdin, mitä kasvattaja veikkasi aikuisiän minimipainoksi.

Kiitos vielä kysymyksistä, näihin oli ilo vastailla. Ja muutenkin kommenttilaatikko on heränyt kivasti, kiitos siitä teille lukijat. 🙂 Jatketaan samalla mallilla, ja muistuttelen vielä että jos ette seuraile instassa niin kannattaa laittaa seurantaan. Sinne päivittelen useammin Petun liikutuskuulumisia, Lulusta, mukuloista ja muusta kuin blogiin. 🙂

Esiuhma tuli kylään

Ja ei todellakaan ole ollut ikävä! Aivan järkyttävää kiukuttelua ollut Mialla jo viimeisen kuukauden, eikä loppua näy. Ensin huudettiin ja itkettiin hampaita ja nyt uhmaillaan kaikesta. Nikon kanssa mietittiin, että tätähän se oli Mariankin kanssa, samassa voimakkuudessaankin. Nyt odotellaan, että loppuuko vai jatkuuko niinkuin tuon vanhemman kanssa kävi – 1,5 vuotiaan esiuhma jatkui katkeamatta vielä tänäkin päivänä. Mian kiukut kun alkaa aamulla ja loppuu vasta yöunille mennessä, olen ollut niin poikki etten ole jaksanut edes katsoa blogin suuntaan. Ajatus on ollut täällä koko ajan, mutta ei vain ole jaksanut. Heitin eilen jopa vitsillä kaverilleni, että musta tulee varmaan alkkis ennenkuin tytöt siirtyy kouluun, niin raastavan väsyttäviä nämä päivät on meinanneet olla. Onneksi on töitä ollut ja viikonloppuna käytiin Marian kanssa Tampereella kummitytön 1-vuotis syntymäpäivillä Nikon ollessa Lulun ja Mian kanssa kotona. Sai vähän irtiottoa kotoa ja samalla Marian kanssa laatuaikaa kahdestaan.

Marialla taasen leviää pää selvästikin tämän hiihtoloman takia ja tytöt tappelevat kaikesta. Viime viikolla tytöt olivat vain kahtena päivänä hoidossa, kun hoitaja sairastui Onneksi kohta on maanantai ja pääsee mini-uhmaaja testaamaan hoitajan hermoja vaihteeksi. Nyt yritän ryhdistäytyä, kunhan tuo arki alkaa rullaamaan niin ehkä jaksaisi jopa koneenkin avata välillä. 😉

Mia 1v

Vuosi sitten tänä päivänä, me muutettiin. Pienehkö poksahdus oli kuulunut jo edellisenä iltana suihkussa, kun olin tohottanut koko päivän talolla maalaamisen merkeissä iltamyöhään ja luulin pissanneeni alleni. Ei se sitä sitten kylläkään ollut. Koko muuttopäivän supisteli enemmän ja vähemmän. Olo oli aivan kamala, olin kiukkuinen kuin ampiainen vaikka mieli oli iloinen. Onneksi suurin osa muuttoavusta ymmärsi, että h-hetki oli erittäin lähellä ja olin Mariankin odotuksen loppumetreillä kunnon Godzilla, joten osasivat varautua. Muutto oli saatu tehtyä, kissat haettua vanhalta asunnolta ja kabum!
Jatka lukemista ”Mia 1v”

Kesälomareissu Turkuun

Tosiaan, käytiin tekemässä pieni reissu Turkuun tällä viikolla. Suuntana oli pääasiallisesti Naantalin Muumimaailma, mutta suunnitelmat meni torstain osalta uusiksi kun vettä alkoi satamaan aamusta kuin saavista olisi kaatanut, joten lennosta vaihdettiin toinen päivä muumien kanssa Lempäälän Funparkiin kun Marian sylikummi asuu lähes tulkoon Ideaparkin naapurissa.

Lähdettiin kotoa keskiviikkoaamuna jo varhain, klo 7 oltiin pakkauduttu autoon ja ehditty käymään meidän lähikaupassa hakemassa matkaevästä. Onneksi tytöt on niin tottuneita reissaajia jo, ettei Laukaa-Lempäälä -pätkällä ollut juurikaan mitään rähisemistä kun molemmat nukkui. Mia heräsi puoli tuntia ennenkuin oltiin perillä Lempäälässä, jossa juotiin kahvit ja pääsin seurustelemaan aivan syötävän suloisen sylikummi-vaavin kanssa. Pari tuntia vietettiin aikaa ja puolilta päivin otettiin viimeinen ajorykäisy – kohti Turkua ja hotellia. Yövyttiin Sokos Hotel Hamburger Börsissä, josta napattiin Muumimaailman kahden päivän rannekkeet mukaan, heitettiin huoneeseen isoimmat matkatavarat ja otettiin mukaan Mialle ruoat ym tykötarpeet.

IMG_1510 (2) — Ennen matkan jatkamista torstaina

Hotellilta matka Muumiparkkiin vanhaan Naantaliin kesti vain 20 minuutia ja bussikuljetus lähtikin melkein heti. Bussista jäännin jälkeen sidoin Mian selkään ja 5 minuutin kävelyn jälkeen oltiin jo Muumimaailman porteilla. Antaa kuvien puhua puolestaan, nyt niitä nimittäin on!

SONY DSC

SONY DSC

IMG_1506 (2)

Likkoja väsytti keskiviikkona aikamoisesti, mutta yö meni kaikilta muilta pipariksi paitsi Nikolta joka valvotti mua kuorsaamisellaan. 😀 Mia ei nuku vieraissa paikoissa, ei edes mummolassa päikkäreitä, joten yö matkasängyssä meni kuten osattiin varautua – todella huonosti. Huonosti nukutun yön huomasi sitten torstaina Funparkissa ja ajomatkalla Lempäälään, kun likat nukkuivat koko matkan ja Mia jopa nukahti Funparkissa sohvalle kun väsy iski niin kovaa. Kotimatkankin nukkui täysin, vaikka matka kestikin yli 3 tuntia totaalisen ruuhkautumisen vuoksi. Ajettiin Tampereelta lähes Jämsään saakka max 60 kilsan tuntinopeudella, yli puolet tästä pätkästä mentiin paria-kolmeakymppiä, Kuulemma jokin onnettomuus (?) oli sattunut Keski-Suomen puolella, joka ruuhkaannutti koko tien.

Loppupeleissä koko reissu oli äärettömän mukava. Tytöt käyttäytyi ja onneksi keksittiin torstaiksi Marialle jotain ”korvaavaa” viihdykettä, kun oli niin harmissaan ettei päässyt uudelleen muumeja katsomaan. Nikollahan on vasta heinäkuussa loma, mutta se aika pyritään käyttämään remontointiin ja syntymäpäivien järjestelyihin, joten ei silloin olisi edes mahdollisuuksia reissata.

Minkälaisia kesälomasuunnitelmia muilla on? 🙂