Puurot ja vellit sekaisin

Ressulla nimittäin. Kävin tekemässä aamu- ja päivätallin ennen Ressun liikuttamista ja siellähän herra oli karkuteillä pellolla. Oli jonkun sätkyn saanut ulos viedessä ja päässyt irti eikä tuttuun tapaansa ollut antanut kiinni. Parin näkkärin avulla sain houkuteltua pellolta kiinni ja ei muutakuin putsaamiseen ja kentälle.

Kelistä en viitsi edes sanoa mitään, kun tuntuu että monessa blogissa enää muusta hehkuteta joten sen vain sanon että jumpe oli ihanaa ratsastaa kunnolla! Koko talvi on mennyt enemmän tai vähemmän heikolla treenimenestyksellä, joten nyt kun sai päästellä laukassa kunnolla molempiin suuntiin ilman että tarvitsi miettiä pettääkö pohja alta tai liukastutaanko. Päädyissä salaojat oli vielä hieman kohmeessa joten oli paikoittain märempää hiekkaa joka sitten rullasi herkemmin alta, mutta suurempia vahinkoja ei onneksi tullut, kunhan Ressu itse muisti nostella jalkojaan kunnolla.
Tuuli oli kyllä jotain aivan järkyttävää joka sitten aiheutti Ressulle tyypillisiä sätkykohtauksia. Pari kertaa kiikutti mua kentällä kuin märkää tiskirättiä, mutta nopeasti onneksi ruotuun sai. Kyllähän se on kamalaa, kun karsinanovethan saattaa tuollaisia poneja syödä. 😉

Käynnissä Ressu oli tosi hyvä, mutta ravissa pakka levisi aivan totaalisesti. Milloin yritti juosta alta, sai hepuleita jos erehtyi jalalla edes koskemaan kylkiin, karkasi kuolaimelta tai vaihtoehtoisesti painoi niin maan perkeleesti ettei ole tosikaan. Päätin sitten tehdä kunnon kurinpalautuksen aina kun yritti juosta alta, pyysin todella pientä ravia samalla pitäen huolta ettei paina kummiskaan kädelle ja kulkee rehellisesti jalasta eteen ja heti kun rentoutui, pyysin reilusti eteen. Takaisin pieneen heti jos lähti juoksemaan selättömänä kamelina. Välillä homma tuntui aivan päättömältä, kun jalalla ei saanut koskea ollenkaan ilman että otti herneitä nenään, mutta sinnikkyydellä herra lopetti hölmöilyt. Portin puoleisessa päädyssä kulmat oli Ressun mielestä jotain aivan kamalaa, ja kulmissa koko ajan yritti juosta alta pois, mutta pysyi hanskassa kunhan sai pidettyä ulkotuen kunnossa ja taivuttaa sisäpohkeen ympärille niin pysyi myös Ressu kunnolla kuulolla.

Loppuraveissa halusin että Ressu venyttää nenää kunnolla eteenalas, kun kulkee luonnostaan niska korkealla. Hyvin sieltä loppupeleissä venyttiin selkä ylhäällä ja edestä silti kevyenä. Tästä on hyvä jatkaa ja toivotaan ettei lunta enää tule eikä pahemmin sitä pakkastakaan. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: