Päästään sanomaan tulevana lauantaina pinnikselle heipat, kun saadaan Nikon isän siskolta Marialle isojen tyttöjen sänky. Täysin uusi, kerran kasattu ja purettu jatkettava malli. 🙂 Nyt vain on suurin kysymysmerkki, että miten ihmeessä me saadaan tuo neiti pyörremyrsky opetettua sänkyyn nukkumaan, mistä pääsee omin avuin pois!

Olen hakenut lilyn puolelta vähän vertaistukea lukemalla yhden lempibloggaajiini kuuluviin kokemuksia pinniksestä luopumiseen ja voin sanoa, että kauhunsekaisin tuntein kyseistä prosessia odotan!
Eniten helpotti ajatus siitä, että paras mahdollinen varmaan olisi sängyn kasaaminen jo päivällä, jolloin Maria saisi käydä siinä pyörimässä ja tutustumassa ja yöunille vietäessä olisi vain tutut iltarutiinit – maito, hampaiden pesu, vaipan vaihto ja iltamusiikit soimaan. Tästä Lauran ajatuksia ensimmäisestä yöstä tyttären sängyn vaihtuessa.

Juuri opittu seisomaan tukea vasten! 🙂 08.08.2013

Mutta kuten arvata saattaa, lapset on välillä erittäin monimutkaisia kokonaisuuksia, joten siitä se kauhunsekainen tunne tulee! Tämä teksti aiheutti itselleni suoraan sanottuna niin paljon harmaita hiuksia ja Nikollekkin totesin, että meille tulee ihan kamalat illat, jos mennään sitten tässä asiassa ihan päin seiniä. Koska Mariahan on ollut muutoksiin kevyesti suhtautuva, mutta jossain vaiheessa on tultava tilanne, mitä likka ei hyväksy kirveelläkään (kuten nyt on mummolaan yksin jäänti) jolloin kaikki 2 vuoden patoutuneet hepulit todennäköisesti purkautuu kerralla.

Toivon todella, että sängyn vaihto menee hyvin! Mutta nyt toivoisin teiltä muilta mammoilta vähän apua – minkä ikäisinä teillä on lapset siirtyneet tavalliseen sänkyyn ja kuinka se on sujunut? Liikaa vertaistukea ei tässä asiassa voi saada, koska mehän päästiin turhankin helpolla tutin hyvästelyssä, joten nyt pelolla odotan tuleeko se maailmanloppuhepuli tämän kanssa.