Tyttöjen laatuaika

Hyvillä mielin join aamukahvia ja aloin kuuntelemaan että mitä Maria tekee. Eteisestä kuului ’keekä’ (kenkä) ja sieltä likka viipotti täyttä vauhtia kengät kädessä olohuoneeseen. Ulos pitäisi lähteä, vaikka äiti oli heränyt 5 minuuttia aikaisemmin ja juuri saanut kahvikuppiin aamusumpit. Onneksi Maria luopuu ajatuksesta, että saadaan herätä kunnolla ja juoda edes se aamukahvi suht rauhassa ennen kuin mihinkään lähdetään. Ja jos Marialta kysytään, ulos lähdetään vaippasiltaan ja kengät jalassa… Ai miten niin tottui omakotitaloon..? 😀

Onneksi kaiken tämä unohdutti eräs vajaa vuotiainen poika, joka taisi tehdä lähtemättömän vaikutuksen meidän Mariaan. Kovasti pojan kuvalle vilkuteltiin, kikateltiin ja hieman jo punasteltiinkin. Voiko oikeesti 2 vuotias osata flirttailla, kun tuntuu että Maria tietää mitä naruja vetää jos poikia lähellä? 😀

Pyykkien lajittelu (Marian lempipuuha) jäi täysin kesken, kun pojille piti soitella.

Kauhun sekaisin tuntein odotan Marian teini-ikää.. Huh, onneksi sinne on aikaa vielä! Ulos päästiin lounaan jälkeen ja melkein tunti siellä oltiin. Ei kauaa ehditty kahdestaan olemaan, kun Niko pääsi töistä ja sittenhän neiti hirmumyrsky heräsi. Parhaimmillaanhan tuo likka on kun vain toinen vanhemmista on seurana, mutta jos molemmat ollaan, niin aletaan uhmaamaan ja kokeilemaan rajoja ihan toden teolla.

Onneksi meillä on keskenämme jotain sellaista, mitä isät eivät ymmärrä, nimittäin äiti-tytär -suhde. Hih, oman äitini kanssa se kohta meni pipariksi, mutta Marian kanssa voi kaiken tehdä toisin! Pieni rakas! ♥