ulkoilu

Kävelyllä Mikin kanssa

Ah autuutta, kun sai syödä ihan omassa rauhassa Nikon kanssa jonkun toisen kokkaamaan ruokaa! Käydä juomassa lattea Coffee Housessa ja katsoa leffa ilman, että tarvitsi äänenvoimakkuuksista välittää.

Saimme eilen vihdoinkin sen ansaitun irtioton arjesta ja mikä parasta, Maria jäi hyvin mummolaan eikä haettaessa olisi edes halunnut lähteä kotiin kun paplarit oli niin kivoja leluja. 😀
Tietääpähän ainakin jatkoa ajatellen, että Maria kyllä viihtyy mummolassa vaikka onkin ollut yleensä hieman vastahakoinen jäämään sinne. Pieni loma teki meille kaikille hyvää.

Akka kaakattaa, vaikka pitäisi noita hirmuja kytätä!

Tänään kävin aamutallin jälkeen moikkaamassa Mikkiä. Tarkoitus oli juoksuttaa ja vähän matkaa videoida sitä liinassa riekkumista, mutta pohjat oli niin älyttömän kovia, myöskin hiekkamontuilla, joten päädyttiin sitten treenaamaan luottamusjuttuja ja vähän kuvailtiin. Peruuttamista pyynnöstä, väistämistä jne. Kovasti olisi pöljäilyttänyt Mikkiä, kun oli jotain autonromuja (punaisia sellaisia..) pusikon takana, niin meni välillä ihan pörhistelyksi. 😀

”Eikait ne liiku?”

Kuvat on otettu digipokkarilla, joten pahoittelut laadun kanssa. Tuon hörhön kanssa viitsi kanniskella järkkäriä mukana ilman ylimääräistä käsiparia.

Ei saa

Ei saa ja Ei sovi

Tämän hetken kovimmat lausahdukset by Maria the uhmakakara

Tässä on nyt suunnilleen kuukauden ollut jokin superkiukkuvaihe, en tiedä mistä tuo kaikki kumpuaa.. Kamala läheisriippuvuus, spagettiraivarit, raivoaminen, tavaroiden paiskonta ja itsensä hakkaaminen on jossain aivan uusissa sfääreissä, kun joka ikinen päivä edes yksi tummenetuista asioista tulee meille ”nautittavaksi”.

Aamupäivällä tuli koko 2 vuoden ajalta pahimmat raivarit, yli puoli tuntia vain huuti ja mikään ei ollut hyvin! Ei rauhoittunut syliin ei mihinkään.. Kyllä siinä ideat alkoi loppumaan, kun ruokalautanenkin paiskastiin seinille (ilmoitti kyllä olevansa nälkäinen) ja maidot kaadettiin parketille.. Päätöntä huutamista ja itsensä raapimista ja aikuiset epätoivoisina.

Ulkoilu piristi hetkeksi

Kyllä siinä sitten rauhoituttiin, mutta pinna on Marsalla ollut ihan älyttömän tiukalla, kunnon pingoitettu viulunkieli – vähän jos kiristää niin katkeaa. Pienikin vastoinkäyminen, esimerkiksi dvd ei tule laatikosta pois – räjähdys!

Nyt taas koko ilta on ollut tappelemista ja asioista vääntämistä. Sanoin Marialle että telkkari menee kiinni jos ei nyt uskota (kantoi kissanhiekkaa olohuoneeseen ja kaikkea muuta kiellettyä) ja toistui vain uudelleen niin telkkari meni kiinni. Siitä repesi riemu, ei jessus! Tästäkin keskusteltiin pitkään, ettei se päätön huutaminen mitään auta. 15 minuutia ja hiljaisuus. Nyt pyörii muumit ja ihan hissuksiin istuu sohvalla muovikukka kädessä. Saa nähdä, miten kauan tätä autuutta riittää tai miten nukkumaanlaitto menee.

Ei vain enään mammalla ymmärrys riitä ja pahinta tässä on, että tämä pahenee vielä! Noh, ammattilaiset aina toitottaa että lapsen uhman myötä kasvaa niin lapsi kuin vanhemmatkin. Lohduttaako tämä tieto? Ei todellakaan, ei ainakaan tällä hetkellä.. Parempaa huomista odotellessa! 😀

Tyttöjen laatuaika

Isukki lähti töihin yli kuukauden kesäloman jälkeen!

Hyvillä mielin join aamukahvia ja aloin kuuntelemaan että mitä Maria tekee. Eteisestä kuului ’keekä’ (kenkä) ja sieltä likka viipotti täyttä vauhtia kengät kädessä olohuoneeseen. Ulos pitäisi lähteä, vaikka äiti oli heränyt 5 minuuttia aikaisemmin ja juuri saanut kahvikuppiin aamusumpit. Onneksi Maria luopuu ajatuksesta, että saadaan herätä kunnolla ja juoda edes se aamukahvi suht rauhassa ennen kuin mihinkään lähdetään. Ja jos Marialta kysytään, ulos lähdetään vaippasiltaan ja kengät jalassa… Ai miten niin tottui omakotitaloon..? 😀

Onneksi kaiken tämä unohdutti eräs vajaa vuotiainen poika, joka taisi tehdä lähtemättömän vaikutuksen meidän Mariaan. Kovasti pojan kuvalle vilkuteltiin, kikateltiin ja hieman jo punasteltiinkin. Voiko oikeesti 2 vuotias osata flirttailla, kun tuntuu että Maria tietää mitä naruja vetää jos poikia lähellä? 😀

Pyykkien lajittelu (Marian lempipuuha) jäi täysin kesken, kun pojille piti soitella.

Kauhun sekaisin tuntein odotan Marian teini-ikää.. Huh, onneksi sinne on aikaa vielä! Ulos päästiin lounaan jälkeen ja melkein tunti siellä oltiin. Ei kauaa ehditty kahdestaan olemaan, kun Niko pääsi töistä ja sittenhän neiti hirmumyrsky heräsi. Parhaimmillaanhan tuo likka on kun vain toinen vanhemmista on seurana, mutta jos molemmat ollaan, niin aletaan uhmaamaan ja kokeilemaan rajoja ihan toden teolla.

Onneksi meillä on keskenämme jotain sellaista, mitä isät eivät ymmärrä, nimittäin äiti-tytär -suhde. Hih, oman äitini kanssa se kohta meni pipariksi, mutta Marian kanssa voi kaiken tehdä toisin! Pieni rakas! ♥

"Mä en koskaan vie Mariaa Hoploppiin…"

Mutta toisin kävi!

Maria kimpoili seinille ja repi päitä irti kotona, joten ehdotin Nikolle aamulla että mennään käymään lopissa, jos Marsa vaikka viihtyisi ja saisi kulutettua energioitaan siellä. Heh, pallomeri teki Mariaan lähtemättömän vaikutuksen – ei olisi rassu halunnut lähteä enään pois kun oli niin hauskaa! 😀

Nikolla taisi olla hauskempaa, kuin Marialla? 😉

Leikkiriemujen jälkeen lähdettiin käymään syömässä ja Marsa pääsi jatkamaan leikkejä, kun autossa pääsi vähän nukkumaan. 🙂
Kotona Marsa sitten sammui kuin saunalyhty Nikon kainaloon. Meillä on ollut niin vauhdikas päivä että! Ollaan vaan käyty nukkumassa ja haukkaamassa ruokaa välissä ja sitten mentiikin jo pihalle puistoon ja käytiin pikaisesti kaupassa, ettei huomenna tarvitse käydä ratsastuksen jälkeen. 🙂

Pallomeri oli ihku! ♥

Eilen oltiin Nikon isoveljen talolla, kun anoppi on kissanhoitajana ainakin tämän viikon loppuun. Tosin, kissa otti hatkat jossain välissä, mutta todennäköisesti lähtenyt ensimmäiselle hiirijahdille, missä kissat voivat viipyä jopa viikon! Eiköhän pikku-Viiru sieltä takaisin tule. 🙂

Ensi viikon lauantainakin olisi lähtö reissuun! Eilen tilasin ”vahingossa” itselleni uuden mekon, kun vanhat ei oikein istu hyvin tämän laihtumisen takia. 🙂 Me ollaan jo H:n ja hänen avokkinsa ja tuon mun mörököllin kanssa ihan täpinöissään lähdössä, kerrankin pääsen maailman parhaimman ystävän kanssa kunnolla jonnekkin reissun päälle bilettämään! ♥

Pieniä sanoja – suuri merkitys!

Tässä kun on ollut niin paljon pahaa elämässä jo pidemmän aikaa, joten tämän päiväinen kommentti fb:ssä sai kyyneleet vierähtämään silmäkulmiini.
Kommentti tuli kuvaan, jonka otin tänään ollessamme ulkona perheen kesken + Nöpö! Nöpö on päässyt valjaissa ulkoilemaan viimeksi pari vuotta sitten, mutta nyt ajateltiin ottaa ”vanhus” mukaan nuuhkuttelemaan, kun se oli lähes joka päiväinen tapa ennen Marian syntymää.

Pusikko heilahti, jonka seurauksena Nöpön häntä meni pörröön 😀 Hassu katti ♥

Alla olevan kuvan laitoin facebookiin ja Nöpön kasvattaja laittoi sydäntä lämmittävän kommentin:

Nöpö saanut teiltä kyllä parhaan mahdollisen kodin ♥

Siellä meni tipu!

Kun on käyttänyt niin paljon aikaa, rahaa ja hermoja saada kasvatettua Nöpöstä tasapainoinen isukki-kissa, niin kyllä tuollainen kommentti lämmittää, oikeasti! Tuntuu, että edes joku arvostaa mun vanhemmuutta, oli sitten kyseessä joku meidän pojista tai sitten Mariasta. Ja kyllä, meillä kissat on myös yhtälailla lapsia kuten Marsakin, kaikki neljä yhtä rakkaita! ♥