Ja päin seiniä..

Jotenkin osasin aavistaa, että tänään menee kaikki päin persuuksia. Mikki villiintyi laitumella ihan älyttömästi, kun huomasi että olen poikia menossa hakemaan. Pörräsi ihan hyperaktiivisena ympärillä, kun kävin laittamassa sähköt pois päältä eikä antanut Sepin tulla lainkaan haistelemaan.

Otan pojat samaan aikaan aina laitumelta, kun Sepi saattaa ottaa 10 minsan aikana hatkat vaikka sähköt olisikin päällä ja osaa kyllä kulkea hyvin vierellä. Mikki tosin tänään ärsytti Sepiä koko ajan, joten oli vähän hankalaa kävellä eteenpäin kun Sepi yritti kipittää paarmoja karkuun ja Mikki lusmuili takana.
Ehjänä pojat karsinoihin ja Mikki oli edelleen todella outo. Jatkuva häsellys, ei malttanut yhtään rauhoittua. Tässä vaiheessa alkoi hälytyskellot jo soida ja ajattelin että pitäisikö sittenkin laittaa Mikki liinan päähän, mutta päätin silti kavuta selkään ja lähteä maastoon.

Pihasta päästiin joku 200 metriä etenemään, kun Mikki alkoi tarjoamaan laukkoja ja muuttui todella rauhattomaksi. Ei muakaan ne paarmat innostanut – niitä oli ihan sikana!
Metsätiellä heti alettiin tarjoilemaan laukkoja minkä kerettiin ja joka kerta herne nokkaan, kun piti kävellä. Ensimmäiset laukat pyynnöstä nousi ja eteni hyvällä rauhallisella tempolla josta siirryttiin raviin jossa haettiin enemmän selän läpi alas (Mikillä taipumus huidella pää taivaissa). Käynnit välissä ja uudestaan laukannosto. Alkoi hyvin, Mikki kuunteli istuntaa tosi hyvin ja sitten ihan puskasta mua vietiinkin kuin pässiä narussa! Kiitolaukkaa pitkin metikköä, eikä jätkä kuunnellut yhtään vaan meni täysin kuuroksi ja kovaksi edestä.
Sitten tulikin paha ”risteys” – joko jyrkästi alaspäin viettävä tie tai sitten 90 asteen käännös. Päätin, etten ota riskiä että kaadutaan Mikin kanssa yhdessä täydessä vauhdissa alamäessä vaan yritin pysäyttää puuhun, josta Mikillä oli eri mielipide. Lopputuloksena löydän itseni tutkimasta marjojen tilannetta, puu selkäni takana alle 20cm päässä. Jos olisi tullut virhearviointi itsellä, niin tässä ei ehjänä välttämättä kirjoteltaisi.

Ilmat tuli pihalle ja saman tien tippumisesta nousin tolpilleni (mitä ei kannattaisi tehdä koskaan) ja lähdin ihan pöppelössä huutelemaan Mikkiä ja seuraamaan mihin mennyt. Onneksi ei ole tyhmä hevonen, vaan jäi vähän matkan päähän odottelemaan. Hetken herra siinä ihmetteli, mihin olin jäänyt ja lähti lopulta kävelemään vastaan, mikä herrasmies! 😀

Pallopää – 23.6.2014

Mikki ei ole koskaan ryöstänyt tahalteen, eikä nytkään (näin haluan ainakin uskoa) – paarmat koittivat pientä poikaa syödä varmaan elävältä, jalat ihan purtu ja myös inhottavimmistakin paikoista vuotavia puremajälkiä löytyi.
Ohjat kasaan ja selkään takaisin. Mentiin kävellen ja ravaillen tiehaaraan, missä tipuin ja jatkettiin alamäkeen josta tallille. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, Mikki yritti koko ajan tarjota kovempaa vauhtia karkottaakseen paarmat, joten oli työn takana saada pidettyä halutussa vauhdissa. Tallin pihassa meinasi tulla Mikillä uudet hepulit, joten suoraan karsinaan ottamaan kamat pois. Sepi oli tällä välillä ottanut torkut, kun könysi ylös heti kun isopojan olin saanut karsinaansa. 🙂

Voin sanoa, että alkaa pikkuhiljaa menemään lihakset juntturaan. Koko automatkan kotiin ja kotona vielä jalat tärisi ihan tajuttoman paljon aina, kun joutui jännittämään (esim. istumaan mentäessä ja noustessa) mutta nyt on menossa jumiin. Nikon kanssa katsotaan illalla, ettei selässä ole mitään outoa ja että käsien liikkeet on normaalit.
Mulla on tullut yläselkään nikamiin väljyyttä, joten senkin takia täytyy nyt tarkkailla, ettei se pullistumaa sinnekkin tuikkase nyt. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. 🙂