Perjantai 13.

Voi olla muille huonon onnen päivä, mutta nämä päivät on yleensä ollut mulle niitä hyvän onnen päiviä. Synnyin itse 13.7. joka oli perjantai. Eipä se elämä syntymän jälkeen hyvin alkanutkaan, mutta ehkä se on sitten kääntynyt iän myötä paremmaksi päiväksi. Who know?

Nöpöllä oli tänään rokotuspäivä. Hienosti poika oli autossa – ensimmäistä kertaa neljän vuoden aikana herra ei tehnyt protestipökäleitä koppaan ja marisi vain sen verran, että komensi ajavalta mamilta nameja! 🙂

”Äitii, mä pusken tästä häkistä itseni ulos, jos nyt ei tällä sekunilla tule karkkia!”

Lääkärilläkin Nöpö käyttäytyi kuin oltaisiin kotona oltu! Nenä tulipunaisena ja silmät suurina manteleina piti päästä joka paikkaa tutkimaan. Yleensä Nöpö pyrkii karkaamaan tilanteesta, mutta lääkärin kanssa päädyttiin siihen tulokseen, että ikä tehnyt tehtävänsä. Enään jaksa ”vanhus” välittää mistään, vaan pitää ottaa kaikki leikin kannalta. Pääseepähän nopeammin kotiin, kun ollaan nätisti!

Seuraava rokotus jälleen 3 vuoden päästä, kun ei herra tapaa perheen ulkopuolisia kissoja ollenkaan ja on muutenkin terve! Atleettinen, esimerkillinen kaveri, joka säilynyt hyvä kuntoisena vaikka onkin pallerot poistettu. Kyllä oli mami taas ylpeä, kun kaikki oli hyvin ja taisi Nöpölläkin nousta pissa hattuun, kun komeaksi haukuttiin. 😉
Lumolle oli tullut kuulemma hätä, kun olin lähtenyt papparaisen kanssa lekuriin. Pieni raasu, huoli heti että mihin kaveri lähti.

Lumon seikkailumieli heräsi, kun Nöpö oli tullut takaisin kotiin! 🙂

Mariakin ilmaisi tänään ehkä turhankin selvästi, että olisi halukas opettelemaan potan käyttöä. Likka osaa jo ottaa itse vaipan pois sen ollessa ikävän tuntuinen ja tänään sitten oli istahtanut vanhan kahvipannun päälle hetki sen jälkeen kun oli ottanut vaipan pois. Kahvipannuun ei tullut mitään, mutta muutama sekunti pannulta nousemisen jälkeen teki sitten kakat lattialle. Pottaostoksille siis!

Eilen alettiin harjoittelemaan nokkamukin käyttöä, mutta ei tuo meidän tarkkanenä meinaa huolia, vaikka ollaan ostettu silikoniset suuosatkin. Ei olla vielä valmiita ja sillä siisti. Kyllä se tuttipullo jää pois, sitten kun Maria päättää itse, haluaako opetella mukista vai nokkiksesta juomista seuraavaksi. Kaikki aikanaan.

Nyt jatkan huilaamista. Mulla on ollut outoa mahasärkyä jo pidemmän aikaa sekä lihakset jäykistyy todella herkästi, mitä ei ole ennen tapahtunut.
Olen koittanut kysellä isoveljeltäni vähän neuvoja, kun hänellä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta vajaa 4 vuotta sitten ja omat oireet kuulemma muistuttaa tosi paljon samoja mitä hänellä itselläänkin oli ennen kuin diagnoosi tuli.
Ei auta murehtiminen, jos tämä olo jatkuu vielä ensi viikon lopullakin niin sitten soitellaan lekuriin. Toivon, että tälle olisi jokin muu selitys. Plääh!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: