Ihana ystävä!

Topi siis. En jaksanut ruveta siinä paahteessa vetämään mitään kouluhumputtelua, kun torstai oli muutenkin jo niin hiostava treenipäivä, joten pyhitin tämän päivän rennolle humputtelulle maastossa. Rentous tosin katosi jonnekkin sen sileän tien, kun vastaan tuli millon mitäkin niin kamalan pelottavaa, mm. ilmaisjakelu-kärry ja polkupyöräilijöitä.
Pahin tykytyksen aiheuttaja oli traktori pellolla. Hui jessus, kun papasta se oli niin älyttömän hirveä, joka syö tuollaisia reppanoita tukkajumala-heppoja. Temppuja tuli niin monenlaisia, että välillä jopa mua meinasi hirvittää, että mihin singotaan seuraavaksi. Onneksi Topin kanssa voidaan luottaa toisiimme, joten päätin että ohitetaan traktori mun taluttaessa. Monesti Topi katsoi mua just sillä ilmeellä, että onko pakko mennä ohi jos se vaikka puraseekin. Tästäkin tilanteesta selvittiin hengissä, tosin Topi taisi suuttua kun sanoin päästyäni miljoonan ympäri pyörähdyksien jälkeen takaisin selkään, että tuo peltihirmu pitäisi vielä uudestaan ohittaa. 😀

Käytiin pyörähtämässä metsätiellä, missä herra aina rentoutuu kunnolla. Koko maastoilu (traktorin ohittamisia lukuunottamatta) mentiin vaan pitkillä ohjilla niin vapaassa muodossa kuin hänen ylhäisyytensä vain halusi! Oli kyllä rentouttavaa vaan istua kyydissä (ja samalla juurruttaa persuus siihen satulaan kunnolla) ja kuunnella lintujen sirkutusta.
Tallille päin selvittiin traktorin ohittamisesta selästä käsin, tosin pyysin reippaammin eteen johon sain vastaukseksi sellaista selkä notkolla mentävää tölttipassiravi-höpöhöpöä. Noh, parempi sekin kuin epämääräisiä loikkia, joiden suuntaa ei voi ennalta arvata.

Eniten arvostan Topissa sitä, ettei ryöstä missään tilanteessa ja vaikka innostuisikin syystä tai toisesta, saa herran pysäytettyä jo pelkällä äänellä. Niin monet hevoset, joilla oon maastoillut (ja niitä on muuten aika paljon), Topi on ainut johon voin luottaa ihan satasella! Kunhan muistaa, että pelottavia karvoja nostattavia juttuja on linja-autot, traktorit ja jotkut rekat. 😀

Ainut kavioystävä, jonka kanssa voi kulkea maastossa pitkillä ohjilla – mentiin sitten tallille päin tai tallilta pois 🙂
Tarhaan päästyään ja todettuaan, ettei päiväheiniä oltu vielä laitettu tarjolle, päätti herra pistää piehtaroinniksi. 😀

Saatiin tänään myös S muksujensa kanssa seuraksi kahvittelemaan ja voin sanoa, että kyllä se kaksi lasta on ihan hyvä määrä. 😀 Etenkin, jos niillä kahdella on sitten kunnolla ikäeroa, että vanhemmasta on apua nuoremman hoidossa. Oli kyllä sellaista paikasta a paikkaan y aikamoinen repeämistä, kun Maria teki kiellettyjä juttua, pikku S meni toisessa suunnassa tekemässä pahuuksia ja R huiteli pitkin seiniä. Ja Marian sekä pikku S:n ikäero on 2 päivää ja Marsalla ja R:llä on 1,5 vuotta. Jäi tällä kertaa vähemmälle ne aikuisten juoruilut, mutta ei voi mitään, ehtiihän sitä! 🙂

Nyt Marsipaani nukkumassa, joten meen parvekkeelle ja avaan sidukan! Ilta-aurinko ja kylmä juoma pitkän ja suhteellisen rankan päivän jälkeen tekee niin höpöä!
Hauskaa lauantai-iltaa kaikille! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: