Odottavan aika on pitkä!

Sain kuulla tuossa äsken toooodella lupaavia uutisia, mutta ne ovat vielä pari päivää hieman hiljaiselossa pidettäviä, joten voitte vain kuvitella miten täällä tekisi mieli hyppiä ja kiljahdella! Ei saa innostua vielä, nyt vaan toivotaan parasta! Tässä odotellessa on hyvä myös vähän miettiä noita arkikuvioitakin, ihan vaikka varmuuden vuoksi. 🙂

Tänään käytiin Tikkakoskella taasen. Grillailtiin ja oleiltiin, Maria kävi uimassa omassa altaassa ja työnteli nuken rattaita, mitkä ostettu mummolaan. Hienosti Maria on alkanut näyttämään jonkinlaista kiinnostusta vauvoihin. Nätisti nukkea kanniskelee ja jos hattu irtoaa, niin pitää heti saada laittaa takaisin. 😀 Siellä likka työnteli pitkin pihoja. ❤

Seikkailut oli menossa isin kanssa

Katse tiukasti maassa 😀

Kotona sitten päästiin jälleen toteamaan, että sieltä se uhma kovaa vauhtia tulossa.. Kaikki menee ihan kuuroille korville, ja oikein tarkoituksella menee tekemään kiellettyjä asioita ja katsoo juuri sellaisella ilmeellä, että tietää tekevänsä kieltoja vastaan. Huoh!
Onneksi tämä uhmailu on ollut vielä todella kausittaista, esimakuna siihen mitä se tulee pahimmillaan olemaan. Ja helpottavinta on, että uhmaikäkin on vain vaihe, mikä lähtee pois. Toivotaan vain, että Marialla olisi mahdollisimman ”helppo” ja lyhyt kestoinen uhma, ettei mennä ihan sinne pahimpaan mahdolliseen ääripäähän. Ainahan sitä voi toivoa, eikö? 🙂