Varustepäivittelyä

Meillä vaihtui viime kesänä satula, kun edellinen tosiaan jäi liian kaarevaksi, mulle liian pieneksi ja Petu ei enää oikein halunnut liikkua sen kanssa. Olisi pitänyt kauheasti laittaa vällyjä, mutta silloin joustorungollinen satula ei toimi toivotulla tavalla. Olin jo tässä muutaman kuukauden ihmetellyt, kun mun istunta alkoi painumaan todella paljon etukenoon. Ei niinkään mäkkihyppääjä-asentoon asti, mutta lantio kippasi ja Petu siirtymisissä painui nopeasti lapojensa päälle. Viimeinen niitti oli, kun vuokraaja ratsasti ja aloin katsomaan että mua reilusti kevyemmän pehvan alla satula nousee takaa keventäessä. Satula oli mennyt liian leveäksi. Tallissa tutkaillessa muokattavaa edestä olisi sentin verran, etuosan korottajalla meni liian täyden tuntuiseksi joten päädyin ottamaan meidän lähellä asuvaan satulaseppään yhteyttä ja kerroin tilanteen.

Meillä oli ensimmäinen tapaaminen viikko sitten keskiviikkona (16.2.) jossa käytiin Petun tilannetta läpi, mitä hieroja oli löytänyt ja miltä Petu muuten vaikuttaa. Satula todentotta oli inasen liian leveä ja koko homman piti korjaantua täyttötoppauksella. Toisin kävi kun seppä alkoi kaivelemaan vanhoja villoja satulasta – siellä oli niin sanottua pomppuvillaa. Päädyttiin tekemään kokotoppaus satulaan, pomppuvilla ei ole tarkoitettu satuloihin sen helpon painumisen takia ja aiheuttaa helposti epätasaisuuksia paneeleihin. Meidänkin tapauksessa oikeaan paneeliin oli tullut ”patti” mikä painoi satulaa ja samalla mun istuntaa enemmän vasemmalle, mikä selittäisi taipumisvaikeudet ja vasemman puolen lihaksiston ongelmat. Lämpökameran tulosten mukaan istun keskellä satulaa tasaisesti (mä alkuun kyseenalaistin tämän ja vahvasti, mutta data ei valehtele :D)

Eilen satula tuli sitten pajalta viikon oltua siellä ja jo heti satula tuntui oman pehvan alla paremmalta. Laitettiin maneesilla kokeeksi ensimmäisen kierroksen jälkeen etuosan korottaja jotta seppä näki miten paljon laitetaan täytettä ja koko ajan vain tuntui paremmalta. Toisella kerralla kun maneesiin mentiin ja kiipesin jo kolmannen kerran selkään, oli se tunne aivan älytön. Petu pärski, kulki heti ensimmäisistä askeleista reippaasti, isosti ja koko kropan läpi, siirtymiset oli isoja ja todella lennokkaita eikä mun selkään sattunut missään vaiheessa. Petu oli muutenkin jo vähän helikopteri-tuulella, kovin lennokkaalla tuulella kylmenneen kelin takia mutta mä sain vaikuttaa siihen joka askeleella ilman että ampui johonkin suuntaan ja pysyi mun kanssa koko testauksen ajan. Mä sain mun rakkaan pomppupallon takaisin, meinasi itku tulla kun toinen oli niin onnellinen ettei mikään ahdista mistään! Ja mä edelleen istuin keskellä satulaa tasaisesti kaikissa askellajeissa. Oon ajatellut jo pidemmän aikaa, että istun miten sattuu.

Petu sai kehuja hienosta luonteestaan, hyvin opetusmestarimainen vaikka itsekin opettelee vielä, nöyrä ja rehellinen. Sitä se onkin, mun paras ystävä joka menee oman ihmisen kanssa vaikka kuuhun jos asiat muutoin on hyvin.

Meidän varusteissa on tapahtunut muutakin, heivasin nimittäin vanhat turvajalustimet kankkulan kaivoon ja joululahjaksi saadut Acavallon Arena Alupro -jalustimet tuli käyttöön vuoden vaihteessa.

Mulla alkoi ratsastaessa vanhojen jalustimien kanssa kipeytymään nilkat ja polvet, jalustimien piti olla aivan liian lyhyet jotta ei olisi kipeytynyt ja jalustimet väänsi mun jalan asennon todella inhottavaksi. Nyt ei enää väänny jalkaterä mihinkään, jalka pysyy stabiilisti paikallaan eikä satu. Voin vain suositella.