Miten menee?

En edes halua tarkistaa, milloin edellinen postaus on tullut ulos eikä toisaalta sinällään edes kiinnosta – olen aina päivitellyt blogia silloin kun niin sanottu runosuoni kukkii enkä koita väkisin tuottaa tekstiä jos sitä ei tule. Sen takia luonnoksista löytyy valehtelematta aina vähintään 10 postausta, mistä suurin osa ei koskaan näe päivänvaloa koska joku keskeytti kirjoitushetkellä enkä saa enää jälkikäteen tekstissä vallitsevasta ajatuksen juoksusta kiinni.

Mutta mites meillä menee? Ihan jees, tallilla etenkin tuntuu että kiirettä pitää kun täytyy pitää katseet jo tiukasti tulevassa talvessa ja miettiä kaikki mahdolliset tarhausasiat siltä varalta, että jokin kummallinen ryntäys tulisi – mitä tosin epäilen että tulee. Nyt alkaa muutenkin olla viimeiset hetket kentän rajauksen kanssa, koska sitten kun maa menee koko päiväksi routaan, ei mitään juurikaan ennen kevättä pysty tekemään. Enkä ole edes ehtinyt vielä sumplia tilan omistajan kanssa kentän kokoa saati millä tavalla rajataan, lyödäänkö väliaikaiset ratkaisut talveksi ja katsotaan paremmin ensi kesänä vai miten tehdään. Onneksi hän on todella mukava ja joustava, mutta olen itsekin pyrkinyt olemaan vähän näkymätön, jonka johdosta vuokranantaja tarjosi mahdollisuutta laajentaa karsinapaikkoja lisää hallin puolelle. Tosin se on mulla heinävarastona, joten sinne ei mahdu yhtäkään karsinaa tällä hetkellä 😀

Petun kanssa ollaan edetty laidunkauden lopetuksen jälkeen hissuksiin, kun herra herkkähipiä otti itseensä jouduttuaan pois laitumelta aikataulutettuun heinän syöttöön joka myös tuonut haasteita liikutuksien suhteen kun tyhjällä mahalla ei liikuta ja aika on paikoitellen rajallista tai jokin muu suoraan sanoen lorottelee linssiin – ensin polvi alkoi kipuilemaan kun ravissa istui alas joka jatkui sitten myös ihan perus arjessa. Polvi helpotti niin eiköhän mulla tulehtunut iso jänne ranteesta ja nippanappa pystyn karsinat siivoamaan. Toisaalta on hyvä, että mielikuvitusta riittää ja ollaan treenattu samoja asioita maasta mitä selästäkin tehtäisiin ja Petun toinen liikuttaja on käynyt selästä treenaamassa maastossa sekä pihassa kun omat vammat hidastaa.

Reilu viikko sitten Petu tempasi jonkin kipukohtauksen päälle, heinä ja vesi maistunut ollenkaan eikä normaaleja aamutoimia tehnyt tarhaan päästyään vaan pyöri levottomasti, kuopi ja alkoi kaivamaan kuoppaa josta söi juuria. Olin jo aivan varma että nytkö ne mahaongelmat alkaa taas syystä X ja lähdettiin pellolle kävelemään ja suoli tyhjeni urakalla ja ilme piristyi. Laitoin sitten isälleni viestiä, että voisiko väsätä Petulle heinälaatikon ja illalla kävin hakemassa oikein nimikoidun laatikon johon aamulla virittelin heinäverkon jotta saisi hitaammin syötyä heinänsä. Illalla liikkui hyvin liikuttajan kanssa kun mulla oli vapaailta (ja silti olin tallilla :D) ja ei ollut kuin kuntoon laittaesa vähän näiveän näköinen.

Ai kamala kun on työpuhelimessa huono kamera 😀

Se puolen vuoden toivoton sairastelu jätti kyllä sellaiset jäljet muhun ja Petteriin, ettei todellakaan uusiksi haluta käydä sitä läpi. Onneksi on oma talli ja muut ei tee aamutalleja, joten nämä tilanteet ei pääse kehittymään juuri mihinkään kun niihin pystyn jo puuttumaan. Iltatallin tekijällekin laitoin viestillä kuvan, missä näkyy Petterin kipuilme ja kuvailin minkälainen on kipeänä että osaa ilmoittaa mulle heti jos ilmenee kummallisuuksia.

IMG_4317
Aamut ja nämä kaksi aasia ♥

Tarhauskuviotkin muuttui, kun Petu oli päättänyt Almaa purra joten nyt molemmat tarhaa yksinään. Alma on sopuisa tyyppi ja johan se todistettiin kun kerran karkasi langoista läpi pihaton puolelle uuden asukkaan kaveriksi eikä muuten hevillä sieltä pois halunnut tulla pois. Nyt on onneksi rauha maassa kun molemmat saa olla omissa tarhoissaan. Kyllähän tuo meidän vanha rouva pärjää tälläkin järjestelyllä, kun nurkkatarhassa eli molemmilla puolilla joku. 🙂 Nyt vain katseet tiukasti kohti talvea ja ensi vuotta, mitähän kaikkea me vielä keksitään! Eniten jännitellään asiakkaan kantavan tamman puolesta, toivoen tietenkin että kaikki menee loppuun asti hyvin. Koitan nyt saada tästä kirjoittamisesta taas kiinni, tuntuu että mitä pidempi tauko tulee sitä vaikeampi on lähteä asioita päästä purkamaan. Pitäisi muutenkin laittaa päivitettyä kuvamateriaalia kotisivuillekkin, kun on alkanut palikat löytämään paikkansa. Ja jos on jotain toiveita postauksien suhteen niin kommenttilaatikkoon vain tietoa niin toteutellaan! 🙂

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: