yrittäjyys

Elossa

Milloinkohan viimeksi on blogi auennut, en edes muista. Viimeisin vuosi on ollut niin kiireinen, että läppäri pysynyt aikalailla kiinni ja oikeastaan kaikki tallin ulkopuolinen elämä on ollut täysin sivussa. Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut todella isoja muutoksia. Vaikka ne omalla tavallaan harmittaakin, mutta välillä on tehtävä hieman itsekkäitäkin valintoja kun kyseessä on oma ja perheen jaksaminen.

Pistin tallin kiinni. Toistaiseksi, ehkä jatkan joskus muualla tai sitten en jatka. Päätös oli muhinut jo pidemmän aikaa omassa päässäni ja Nikokin sai lopullisesta päätöksestä tietää vain vajaa kuukauden ennen ovien sulkemista. Tässä on nyt reilu pari viikkoa oltu ”normaalissa” arjessa – tätäkö se on? Olo on kovin toimeton, mutta onnellinen. Lapsille, parisuhteelle, ystäville ja kodille on enemmän aikaa. Ja ennen kaikkea Petterille.

Alman ylläpitosopimus päättyi. Tämä oli kanssa sellainen päätös, että parempi kaikkien kannalta. Alman tarkoitus oli olla Petterille seurana omalla tallilla ja nyt kun laitoin pillit pussiin, tuli jo silloin eteen pohdinta mitä tapahtuu mummolle. Olisin voinut ottaa Petun mukana nykyiselle tallille, mutta mitä järkeä tuoda täysin seurahevonen seisomaan talliin misssä käytännössä kaikki treenaa ja kilpailee. Ja kun kyseessä keskikokoinen talli, niin kuhinaa riittää joten olisiko ollut vanhalle hevoselle stressaavaa saati ylipäätänsä sopiva paikka. Joten etsin Almalle toisen paikan, missä pääsi laitumelle maalle muiden sennuikäisten seuraan. Nyt vain mummon tilanne on taas muuttumassa, kun yp-soppari lopetettiin.

Mutta mitäs Petulle kuuluu? Muutettiin uudelle tallille puolihoitopaikalle noin kolme viikkoa sitten. Uuteen arkeen on totuteltu hiljalleen ja koitettu saada herraa hieman pyöristymään. Petu kuivui parina viimeisenä kuukautena todella paljon ennen muuttoa ja alkoi oireilla mahaansa jonkin verran, jonka vuoksi treenipäiviä on lisätty maltilla ja heinää saanut nassuunsa muutaman kilon enemmän mitä normaalisti. Kunnon kenttä on herättänyt mussa ihan valtavan motivaatioryöpyn, mutta hiljaa hyvä tulee! Petulla käy vuokraaja kerran viikkoon tekemässä sileällä hommia, estekuski käy hyppäämässä noin joka toinen viikko yhtenä päivänä ja muuten liikkuu mun kanssa maasta ja selästä monipuolisesti. Nyt kun on kunnon maastotkin, niin kyllä kelpaa! Kävinpä myös ensimmäistä kertaa herran kanssa kouluvalmennuksessa vaikka aluksi meinasin tulla katumapäälle ja perua koko valmennuksen, kun tuntui että mennään vaan munaamaan itsemme sinne. Kaikkea muuta, Petu sai kehuja hyvästä liikkumisesta ja työmoraalista, mulla nyt oli hieman istunnassa hiomista mikä nyt ei mikään ihme ollutkaan, kun viimeisen vuoden aikana vaihtelevalla menestyksellä ehtinyt ratsastamaan kunnolla ja eipä ne pohjatkaan mitkään parhaat ollut ja tila loppui nopeasti kesken. Ehkä me päästään starttaamaan ensi kesänä jonkilaiset pikkukisat valkoisten aitojen sisäpuolella, jos kaikki menee hyvin ja Petu pysyy terveenä. Kivasti sain lisää työkaluja Petun eteenpäin viemisen tueksi ja ohjeet mihin keskitytään nyt. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Ps. Kannattaa laittaa meidän instagram seurantaan ( anndetiask ), päivittelen etenkin Petun hyppytreenejä paljon storyn puolelle. 😉

Hevostelutaustani – osa 3

4,5 vuotta sitten julkaisin kakkososan joka jäi Topiin. Topi oli mahtava, osaava suokkiruuna joka ei päästänyt mua koskaan mitenkään helpolla. Kyseessä oli hevonen, joka opetti ehkä kaikista eniten – erityisesti nöyryyttä ja taitoa katsoa peiliin – etenkin näin jälkikäteen. 😀

Vuokraussuhde kesti syksystä 2013 kevääseen 2014 ja Topi lopetettiin alkukesästä.

Topin jälkeen kuvioihin tulikin sitten jotain aivan erilaista, mihin olin tottunut – puoliverinen ruuna Mikki. Kun Topi oli ”laiska” ja hidas, Mikki oli nopea ja säpäkkä. Kokematon, kaikkea pelkäävä ja sielun maailmaltaan todella herkkä tapaus. Ratsuna todella raakile, joka ei sileällä osannut juuri mitään kun toimi omistajallaan ainoastaan maastohevosena sekä pihakoristeena. Mikin ohessa tein töitä ravitallilla, jonne mulla oli kotoa 45 minuutin ajomatka per suunta. Pitkä työmatka ja todella pitkät työpäivät verotti omaa aikaani Mikin kanssa – pääsi liikaa seisomaan joka johti moniin vaaratilanteisiin, muunmuassa vaarallinen tippuminen maastossa. Mikin kanssa yhteistyön lopetin tullessani raskaaksi 2014 alkutalvesta – en uskaltanut ottaa mitään riskiä ja Mikki olisi vaatinut lähes tulkoon päivittäistä ja monipuolista liikuttamista jotta olisi ollut turvallinen ratsastettava.

Palasin kunnolla ratsastuksen pariin syksyllä 2015 saatuani lääkäriltä luvan aloittaa normaali liikunnan oman kunnon ja jaksamisen mukaan, Mia oli tällöin reilu 2 kuukauden ikäinen. Olin tässä välissä käynyt tekemässä tallivuoroja ja pitänyt itseni myös raskausaikana tiukasti hevostelussa kiinni, vaikken ratsastanutkaan. Tällöin kuvioihin tuli Eestinhevosruuna Ressu. Veikeä kaveri, paikoitellen todella ponimainen ja kunnon jäärä. Ressun kanssa tuntui, että löysin istunnalle uusia nappuloita jotka tosin katosivat paikoitellen useastikkin. Ressun kanssa tehtiin töitä reipas vuosi suunnilleen kolmesti viikossa ja vakavan putoamisen takia jouduin pohtimaan, voinko ja viitsinkö järjestää itseni uudelleen siihen tilanteeseen, jossa halvaatumisen riski on koko ajan olemassa. Syksyllä 2016 lopetin Ressun vuokraamisen. Petteriin pääsin tutustumaan alkukeväästä 2016, samana kesänä mulle tarjottiin mahdollisuutta Petun kokeiluun mutten tarttunut siihen koska Ressu oli kuvioissa ja olihan Petu oikeasti talon kokoinen verrattuna Ressuun. 😀

Oliverista (edessä) ostin osuuden tammikuussa 2016.

Ressun jälkeen parantelin kroppaa, ramppasin fysioterapiassa ja lääkärissä vuoronperään ihmettelemässä mitä kierolle selälle tehdään. Tein pelkästään tallivuoroja ja maaliskuussa 2017 kävi huppista keikkaa ja löysin itseni Petterin selästä koeratsastamassa. Mun ja Petterin juttu jatkuu edelleen, liikutussuhde muuttui ylläpidoksi saman vuoden kesäkuussa ja vuonna 2018 Petu muutti mun mukana kun perustin oman tallin.

Alma & Petteri ”kotona” laitumella heinäkuussa 2018

Alma tuli kuvioihin 2018 kesällä, kun piti kiireesti löytää Petulle joko ruuna tai tamma kaveriksi, en halunnut pitää herraa yksinään kun ei voinut olla varma milloin ensimmäinen asiakas muuttaisi talliin tai muuttaisiko ollenkaan. Alman lisäksi vaihtoehtoina oli puoliverinen ja suokki. Alman kasvattajan kanssa kemiat vaan naksahti, kaikesta oli helppo sopia.

Näin on taputeltu 2001-2018 välillä tapahtunut hevoskokemuksen kartoittaminen. Ennen kaikkea olen jokaiselle tyypille näiden hevosten takana kiitollinen, että sain kuulua tiimiin – joidenkin kanssa vähemmän ja toisten pidemmän ajan. Erityisesti olen kiitollinen Petun ja Alman ”taustatiimille” – kiitos luottamuksesta! 11 vuotiaana aloitin ja jatkan edelleen näin 28 vuotiaana yrittäjänä, kuka olisi uskonut vaikka 5 vuotta sitten? 😀

Miten menee?

En edes halua tarkistaa, milloin edellinen postaus on tullut ulos eikä toisaalta sinällään edes kiinnosta – olen aina päivitellyt blogia silloin kun niin sanottu runosuoni kukkii enkä koita väkisin tuottaa tekstiä jos sitä ei tule. Sen takia luonnoksista löytyy valehtelematta aina vähintään 10 postausta, mistä suurin osa ei koskaan näe päivänvaloa koska joku keskeytti kirjoitushetkellä enkä saa enää jälkikäteen tekstissä vallitsevasta ajatuksen juoksusta kiinni.

Mutta mites meillä menee? Ihan jees, tallilla etenkin tuntuu että kiirettä pitää kun täytyy pitää katseet jo tiukasti tulevassa talvessa ja miettiä kaikki mahdolliset tarhausasiat siltä varalta, että jokin kummallinen ryntäys tulisi – mitä tosin epäilen että tulee. Nyt alkaa muutenkin olla viimeiset hetket kentän rajauksen kanssa, koska sitten kun maa menee koko päiväksi routaan, ei mitään juurikaan ennen kevättä pysty tekemään. Enkä ole edes ehtinyt vielä sumplia tilan omistajan kanssa kentän kokoa saati millä tavalla rajataan, lyödäänkö väliaikaiset ratkaisut talveksi ja katsotaan paremmin ensi kesänä vai miten tehdään. Onneksi hän on todella mukava ja joustava, mutta olen itsekin pyrkinyt olemaan vähän näkymätön, jonka johdosta vuokranantaja tarjosi mahdollisuutta laajentaa karsinapaikkoja lisää hallin puolelle. Tosin se on mulla heinävarastona, joten sinne ei mahdu yhtäkään karsinaa tällä hetkellä 😀

Petun kanssa ollaan edetty laidunkauden lopetuksen jälkeen hissuksiin, kun herra herkkähipiä otti itseensä jouduttuaan pois laitumelta aikataulutettuun heinän syöttöön joka myös tuonut haasteita liikutuksien suhteen kun tyhjällä mahalla ei liikuta ja aika on paikoitellen rajallista tai jokin muu suoraan sanoen lorottelee linssiin – ensin polvi alkoi kipuilemaan kun ravissa istui alas joka jatkui sitten myös ihan perus arjessa. Polvi helpotti niin eiköhän mulla tulehtunut iso jänne ranteesta ja nippanappa pystyn karsinat siivoamaan. Toisaalta on hyvä, että mielikuvitusta riittää ja ollaan treenattu samoja asioita maasta mitä selästäkin tehtäisiin ja Petun toinen liikuttaja on käynyt selästä treenaamassa maastossa sekä pihassa kun omat vammat hidastaa.

Reilu viikko sitten Petu tempasi jonkin kipukohtauksen päälle, heinä ja vesi maistunut ollenkaan eikä normaaleja aamutoimia tehnyt tarhaan päästyään vaan pyöri levottomasti, kuopi ja alkoi kaivamaan kuoppaa josta söi juuria. Olin jo aivan varma että nytkö ne mahaongelmat alkaa taas syystä X ja lähdettiin pellolle kävelemään ja suoli tyhjeni urakalla ja ilme piristyi. Laitoin sitten isälleni viestiä, että voisiko väsätä Petulle heinälaatikon ja illalla kävin hakemassa oikein nimikoidun laatikon johon aamulla virittelin heinäverkon jotta saisi hitaammin syötyä heinänsä. Illalla liikkui hyvin liikuttajan kanssa kun mulla oli vapaailta (ja silti olin tallilla :D) ja ei ollut kuin kuntoon laittaesa vähän näiveän näköinen.

Ai kamala kun on työpuhelimessa huono kamera 😀

Se puolen vuoden toivoton sairastelu jätti kyllä sellaiset jäljet muhun ja Petteriin, ettei todellakaan uusiksi haluta käydä sitä läpi. Onneksi on oma talli ja muut ei tee aamutalleja, joten nämä tilanteet ei pääse kehittymään juuri mihinkään kun niihin pystyn jo puuttumaan. Iltatallin tekijällekin laitoin viestillä kuvan, missä näkyy Petterin kipuilme ja kuvailin minkälainen on kipeänä että osaa ilmoittaa mulle heti jos ilmenee kummallisuuksia.

Tarhauskuviotkin muuttui, kun Petu oli päättänyt Almaa purra joten nyt molemmat tarhaa yksinään. Alma on sopuisa tyyppi ja johan se todistettiin kun kerran karkasi langoista läpi pihaton puolelle uuden asukkaan kaveriksi eikä muuten hevillä sieltä pois halunnut tulla pois. Nyt on onneksi rauha maassa kun molemmat saa olla omissa tarhoissaan. Kyllähän tuo meidän vanha rouva pärjää tälläkin järjestelyllä, kun nurkkatarhassa eli molemmilla puolilla joku. 🙂 Nyt vain katseet tiukasti kohti talvea ja ensi vuotta, mitähän kaikkea me vielä keksitään! Eniten jännitellään asiakkaan kantavan tamman puolesta, toivoen tietenkin että kaikki menee loppuun asti hyvin. Koitan nyt saada tästä kirjoittamisesta taas kiinni, tuntuu että mitä pidempi tauko tulee sitä vaikeampi on lähteä asioita päästä purkamaan. Pitäisi muutenkin laittaa päivitettyä kuvamateriaalia kotisivuillekkin, kun on alkanut palikat löytämään paikkansa. Ja jos on jotain toiveita postauksien suhteen niin kommenttilaatikkoon vain tietoa niin toteutellaan! 🙂

Paljon vielä tehtävää

Vitsi oon ollut kyllä yllättynyt, miten paljon ihmisiä kiinnostaa tämä tallin pyöritysarki. Paljon kysymyksiä tulee ja tuntuu etten meinaa edes ehtiä vastaamaan kaikkiin, joten vastaillaan ihan postauksen merkeissä.

Tarviiko sinne uutta hiekkaa kentälle?

Hiekkaa ei tarvitse määrällisesti lisätä, lähinnä pitäisi lanalla kääntää ja kuohkeuttaa pohjaa että parin vuoden kovettuminen lähtisi. Lähtökohtaisesti siis hyvässä kunnossa pohja, ainoastaan pehmentää pitäisi.

Miten petu on viihtynyt uudessa kodissa kun ei ole niin häiriötä ympärillä? Onko siinä ihan tehdyt laitumet joissa hyvä nurmi joka riittää ruuaksi? Laiduntaako sun hevoset yötä päivää? Ja milloin tulee esittely uudesta hevosesta ja siitä mitä sen kanssa touhuat? 🙂

Petu on viihtynyt todella hyvin, jännittää vielä jonkin verran tallissa ja selvästi odottaa mörköjä tulevaksi jostain nurkan takaa, mutta pikkuhiljaa alkaa rauhoittumaan myös tallissa. Pellot on ihan luomutilassa, hyvä heinä joka tosin tällä viikolla niitettiin ja paalattiin että saavat koko talven hyvälaatuista heinää – Petulle ja Almalle kun en halua syöttää miljoonasta purkista ruokia vaan ruokinta pohjautuu heinään ja täydennetään kivennäisellä sekä pellavalla.

Yötä päivää ovat ulkona, nyt superhelteiden aikana ovat päivän kuumimman ajan sisällä eli noin 5-6 tuntia ja muuten laitumella lihomassa. 😀

Panoraama yläpellosta. Tämän hetkiset laidunlohkot ovat oikeassa yläkulmassa.

Almasta tulee juttua kyllä, tuli noista heinätöistä isompi urakka mitä oltiin alunperin ajateltu ja asiakashevosen tulo vähän sotki rytmejä. Mutta tulossa on!

Käytkö edelleen siellä vanhalla tallilla hoitamassa sen toisen hevosen vai mitä sille käy, eikös sekin ole ollut sinun vastuulla jo pitkään?

Vanhalla tallilla en enää käy hommissa, paitsi Marian kanssa välillä kun hän ystävystyi siellä tallinpitäjän saman ikäisen pojan kanssa. Muori jäi siis tallinpitäjän hoitoon, omistaja muuttaa takaisin paikkakunnalle tässä syksyllä joten hoitaa silloin itse. Kyllä se vähän harmittaa ja ikävä on, kun yli 5 vuotta huolehdin mutta näin se elämä kuljettaa. 🙂

Yrittäjyys – täältä tullaan!

Petterin tilanne on ollut todella huono monta kuukautta. Hetken olin jo toiveikas, että nyt kaikki stressi ja muut oireilut olisi loppunut mutta ei – ne alkoivat uudelleen kun tallin pihalle ilmestyi jälleen betonin sekoitin ja vesisammio. Petulla repesi pelihousut eikä todellakaan uskaltanut tulla talliin ja samalla kun alatallin ramppi oli suljettu muovilla niin homma levisi totaalisesti käsiin. Joka kerta sisälle ottaessa Petu meni totaaliseen paniikkiin ja tärisi pelosta. Loimen poisottamisesta tuli ekstremeurheilua, kun sai olla koko ajan varuillaan eikä voinut kiinteästi laittaa mihinkään kiinni ettei aiheuta vetopaniikkia tähän kaiken lisäksi.

b7f93e26-76aa-4106-89cd-e1e8d27d6447 — 14.6. Ptikästä aikaa oli oikeasti alusta loppuun rento hevonen alla koko treenin ajan.

Luulin jo, ettei tilanteeseen saada mitään helpotusta, kunnes Niko yhden Tietogurun keikan jälkeen sanoi että hänen asiakkaansa tietää tallinomistajan joka etsii vuokraajaa. Olin vähän skeptinen, mutta pitkien mietintöjen ja kyselyiden jälkeen kävimme katsomassa – 8 karsinan talli + pieni pihatto. Laidunmaata todella paljon ja aikoinaan aivan tallin edustalla on ollut kenttä, maastoreitit lähtee pihasta. Karsinoita kuulemma ollut aikaisemmin enemmänkin, eli laajennusmahdollisuuskin on. Asiaa pyörittelin päässä ja paperilla pyörittelin numeroita ja olin vähän kahden vaiheilla, olisiko se hyvä vaiko ei. Pyysin sitten luottohenkilöni mukaan katsomaan vielä paikkoja ja juttelin hänen kanssaan kaikesta mahdollisesta, jotta saisin kunnon kuvan tallin tilasta. Sitten lisää laskelmia ja keskustelut Nikon kanssa ja avot – virallinen tallitoiminta alkaa 1.7. ja Petu muuttaa uuteen talliin jo lauantaina. Vaikka paljon on tehtävää, aitojen kunnostusta sun muuta, niin laidunlohkot on valmiina jossa Petu saa olla päivät niin ehtii tarhat laittaa kuntoon päiväsaikaan. On tässä onneksi vielä muutama arkipäivä ennen muuttoa, eli Petulle ja kaverille saadaan tarhat tehtyä ihan helposti.

Eniten odotan sitä, että Petteri pääsee monien kuukausien jälkeen hengittämään ja rentoutumaan. Arki muuttuu rauhalliseksi eikä pihaan ilmesty milloin mitäkin. Saa olla ulkona yli 12 tuntia päivittäin ja ruokinta-ajat on säännölliset. Alkuun saa ihan suoraan lomaa, tutustutaan yhdessä uusiin tiloihin ja alueisiin. Kunhan on kotiuduttu, aloitellaan pikkuhiljaa täyspainoinen treenaaminen. Toisaalta onneksi kohta on talvi ja päästään kunnolla hyödyntämään peltoja sekä tonttia kiertävää rataa. Jännittäviä aikoja, ei voi muuta sanoa! Lauantaista tulee todennäköisesti jonkinlaista videota youtubeen, olkaahan kuulolla siis. Ja laittakaa somet seurantaan jos ei ole jo!