Apua saa, kun sitä vaatii

Koko 4,5 vuotta ollaan väännetty neuvolan kanssa enemmän ja vähemmän siitä, mikä on Marian kohdalla normaalia kiukuttelua ja milloin se on jotain tutkimisen arvoista. Ensimmäinen neuvolaterkka arvosteli mua äitinä, kun en saanut Marian kanssa imetystä onnistumaan, jonka vuoksi lapsesta tulee epätasapainoinen. Seuraava neuvolaterkka oli sitä mieltä, että onhan tyttö hieman herkkä ja tasaantuu iän myötä. Kolmas oli sitä mieltä, että voimakas uhma on vain meidän kuvitelmaa ja vaaditaan lapselta liikaa – se helpottaa iän myötä.

Nyt neljäs ja viimeinen terkka on ainut, joka on ottanut meidän huolen tosissaan, etenkin silloin kun puhuin hänen kanssaan käytösongelmista, jotka voimistuivat Nikon kuukauden Helsingissä olon aikana. Juteltiin neuvolalääkärin kanssa ja hän yhtyi myös tuohon temperamentin voimakkuuteen. Ei kaikkea voi laittaa uhman piikkiin, etenkään kun sitä on jatkunut voimistuen jo reilu vuoden ikäisestä. Saatiin sitten lääkäriltä ja neuvolaterkalta lopulta syksyllä 4-vuotis neuvolassa kehotus varata toimintaterapeutille sekä lasten psykologille arviointiajat, jotta saadaan selvitettyä, mikä tässä kuviossa mättää. Meillä päin kun nämä tahot ovat erittäin ruuhkautuneet ja tavoitella sai lukuisia kertoja jättäen soittopyyntöjä, tavoitin psykologin ensimmäisenä. Kerroin hänelle tilanteen tiivistetysti ja että neuvolasta olivat terveydenhoitaja sekä lääkäri suositellut. Päädyttiin ratkaisuun että konsultoidaan molemmat tahot samalla käynnillä, ettei mun tarvitse montaa kertaa sama kertoa ja Mariallekkin olisi täten helpompi ja vähemmän stressaava tilanne. fullsizeoutput_3c5

Maria on aina ollut herkkä. Muutoksiin reagoi voimakkaasti ja päivä täytyy olla tarkkaan ja säännöllisesti rutiinitettu. Yksikin rutiini menee ohi tai tulee myöhässä, niin järkyttävä ydinpommin kaltainen reaktio tippuu suoraan meidän vanhempien niskaan. Niko on ollut nyt suhteellisen paljon Helsingissä, muunmuassa viime viikolla neljä päivää ja tähän aikaan mahtui 30 raivaria päivässä jotka kestivät 10 minuutista aina tuntiin, hoitajan kasvojen raapimista, äidin haukkumista voimakkailla sanoilla, koiran ja kissojen lyöntiä sekä retuuttamista sekä Mian kiusaamista lyömällä ja tönimällä.

Ensimmäinen kerta oli lähinnä kuulostelu-käynti. Tädit seurailivat Marian tekemisiä ja leikkejä sekä kuuntelivat puhumista. Samalla kerroin laajemmin, minkälainen meidän arki on niin hyvänä kuin pahana päivänä ja toimintaterapeutti antoi meille paksun lappujen sarjan, joka tulisi täyttää Nikon kanssa kotona ennen seuraavaa käyntiä.

Testin täyttäminen kesti lähes kaksi tuntia, kun juteltiin kaikki osiot Nikon kanssa kokonaisuudessaan läpi ja mietittiin kaikki loppuun asti. Olin myös ihanaa ystävääni konsultoinut ja pyytänyt ns. ”ulkopuolisen” näkövinkkelin kysymyksiin. Kyseessä kummiskin ihminen, joka nähnyt Mariaa lähes päivittäin synnäriltä kotiutumisen jälkeen, joten häneltä jos keneltä saa rehellistä mielipidettä, etenkin kun Maria uskaltaa hänelle kiukutella samalla tavalla kuin meille vanhemmille. Huomenna selviää jatko, kuinka tässä käy ja mitä tuo testi antaa ulos.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: